Ennen eilisiä ystävänpäiväkemuja sain innostuksen roudata sängyt alakerran ruokasalista yläkertaan uudenkarheisiin makuuhuoneisiin. Ei näköjään tullut mieleen siirtää sänkyjä ruokailuhuoneesta ennen kuin kutsuin lauman ystäviä syömään ja huoneelle tuli akuutti tarve. Why bother? ’Pukeutumishuoneen’ lisäksi yläkerrassa on (suunnilleen…) valmiina meidän makuuhuone ja Pojan huone. Nyt huoneissa on jo kamat sisällä, jee!
Ensin koputeltiin ja soiteltiin naapureihin, kuka tulisi apukädeksi kantamaan parisänkyä mintunvihreisiin portaisiin. Eipä aikaakaan kun pahaa aavistamaton kaveri käveli keittiönikkunan ohi. Houkuttelimme Riston lasagnella sisälle. Ja tässä ois muutama pikkujuttu, jos voisit jeesata..Toi lipasto..ja toi pinnasänky..ja toi parisänky yläkertaan..ja nää lehtiroskat ulos ja..ja..kiitos kiitos…Lopulta huomasin Riston olevan ovella takki päällä ja kysyvän, otanko mie vielä jotain?
Sirkusteltta toimii väliaikaisena lelukaappina.
Ostin Kontti-kirppikseltä Muuramen vanhan sängyn kolmellakympillä! Sänky toimittaa lukunurkan virkaa ennen kuin Poika siirtyy nukkumaan siihen. Toistaiseksi Pussihousu nukkuu vielä pinnasängyssä.
Synttärilahjaksi saatu pässiviltti on hyvä päiväpeitto.
Ensi kesänä voisi kunnostaa ikkunat. Nekalan muija ompeli jo hienon verhon Pojan huoneeseen, muttemme ole laittaneet vielä verhotankoa seinään. Kaikki aikanaan.
Tammelantorilta löytyi kesällä ihanat räsymatot.
Pian luemme lukunurkassa Raakun kanssa Pikkuveikkoa sekä Luisevaa, puisevaa leijonaa ja ovelaa apinaa.
Parasta huoneessa on tietysti oma henkilökohtainen Poppa!
Matkalaukku odottaa sängyn alla päivää, jolloin Poika kiukustuu meille ja päättää muuttaa. (Luultavasti mummolaan!)
Hipin siskolta nimiäislahjaksi saatu taulu odottaa lipaston päällä pääsyä seinälle.
Vielä vähän vaiheessa kaikki, mutta kyllä tämä tästä.
’Vähän’ vaiheessa…
Vähän _vaiheessa_…
_’Vähän’_ _vaiheessa_…
Mutta saimme kuin saimme ruokasalin käyttöömme illan juhliin! Ei meillä kaunista kahdeksan hengen ruokailuryhmää (vielä) ole, kappas vaan, mutta kannoimme pöydiksi huoneeseen, mitä löysimme. Ja tauluja ei siirretä. Annetaan niiden roikkua juuri niin kuin muuttoporukka ne mielivaltaisesti löytämiinsä nauloihin sommitteli. Viisi vuotta pysähtyneenä pönöttänyt pinkki käkikello taitaa olla juuri sen verran, että vieraat voivat saapua!
Pojan huone saattaa olla makein koskaan näkemäni lastenhuone! Ja ruokasali on loistava juuri tuollaisena. 🙂
No etpä ole sitten paljon nähnyt!!!
Toi on ihana toi teidän ruokasali, vaikka mä en kuunaan päivänään pystyisi siellä itse asumaan. Jahka mä selviän tästä muuton tuomasta koomasta, niin hilpastaan teille ihaileen kaikkea eriparista. Miten se teillä näyttääkin jotenkin noin symppikseltä, ja omassa kodissa vaan kaaokselta?
Se pätee deittikumppaneihin, ei ruokailuhuoneisiin. 😀
Teillä on kyllä niiii-iiiiin kotoisaa!
Hei mutta mikä-mikä-MIKÄ satu on luiseva puiseva leijona?!? Mä muistan sen omasta lapsuudesta – tai vaan sen, että mä rakastin sitä, mutta en yhtään sadun sisältöä… Kirja varmaan; onko se noita Tammen (?) Kultaisia Kirjoja?
Pinkki käkikello!
No nii-iin on 🙂 Ja niin on muutenkin teilläkin, ainakin kuvista päätellen! Olen stalkannut. 🙂
Luiseva, puiseva leijona ja ovela apina on yksi hauskimmista saduista! Se on Tammen kultainen kirja , kirjoittanut Mary Carey. Luisevalla puisevalla leijonalla on ongelmia saada saaliinsa kiinni ja neuvokkaat jänikset tarjoavat hänelle porkkanamuhennosta, jotteivat joutuisi syödyksi…Satu on hauska ja no hmm..aika erikoinen. Suosittelen!
Kyllä! Ostin kellon kymmenen vuotta sitten Hannoverista ja se on tippunut seinältä monta kertaa. Heiluri on poikki ja yksi kävyistä kadonnut, mutta näköjään se tuolla seinällä taas jälleen roikkuu. Pitäisi ehkä koittaa, lähtisikö se tikittämään, jos patterin vaihtaisi.
Aivan mahtavan makea toi viimenen kuva! Minä jättäisin ruokasalin ehdottomasti tuollaiseksi ja taulutkin on seinällä just hyvin =)
Kiitos! 🙂
Meidät tuntien ruokasali tulee kyllä varmaan pitkään olemaan juuri noin..ja hauskalta se näyttääkin.
Tarkoituksena olisi, että huoneeseen tulisi ruokailuryhmän lisäksi joskus-sitten kirjahyllyt, mahdollisesti joku pieni sohva. Sellasesta 8-hlön puupöydästä oon haaveillut..Tuo punainen pöytä kuuluu mielestäni NIIN keittiöön.. ja se johtuu siitä, että olen näköjään kaavoihin kangistunut. Olen raahannut tuota pöytää kymmenen vuotta mukanani eri kämpissä, jopa yksiööni olen sen tunkenut ”keittiönpöydäksi”.
Mutta seuraillaan, miten tilanne kehittyy. Tässä on niin monet suunnitelmat menneet ympäri ämpäri ja eläneet omaa elämäänsä, että odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu!
Voi, vaikka on vaiheessa, alan teitä kyllä vähän kadehtimaan! Tää kerrostaloasuminen kypsyttää niiiiin paljon! No, Luisevat puisevat meillä on sekä apinoineen että ilman, joten sillä saralla menee hyvin 😀
No mä kadehdin sitten sitä teidän Luisevaa puisevaa ilman apinaa 😉
Aina menee jollain saralla paremmin!
Lisäys: lisäksi kadehdin teitin kuvaustaitoja. ni!
Aivan ihanalta näyttää!!
Kadehdit väärää puuta, kun se on tuo mun puoliso-puu, joka osaa tuon valokuvauksen! Mää räpsin onnettomalla kännykkäkameralla tai ipodilla jotain instagram-räpsyjä, joskus ainharvoin järkkärillä jotain yrittelen 😀 Mut vinkki: Huutonetistä oon löytäny molemmat Luisevat, ja ihan puoli-ilmaiseksikin!
Jahas, eli sellainen Luiseva ilman apinaa on oikeesti olemassa. Hyvä tietää tämä!
Ha! No puolisopuulle terkut sitten vaan 🙂
Kiitos! Tulkaahan kylään, kun joudatte 🙂
”Anoppi osti Pojalle kuumailmapallomobilen ollessani raskaana”, öh luin tästä nopeesti jotain että anoppi opetti miehelle ja nopeesti lopun, ja hetkeks häkellyin jotta onpa ehm mukava anoppi, kun opettaa poikaansa sanoon raskaana olevaa puolisoonsa ”kuumailmapallomobileks” :D:D mun sisälukutaito on yleensä ihan kunnossa, mut ulkosesta taidosta en oo ihan varma…
Ihanat räsymatot teilläkin 😀 Muutenki kaikki värikkäät jutut on niin kivoja.
Heh, täähän on ihan ku meiltä. Taulut samoissa nauloissa ku mihin muuttokuormaa purettaessa tuli iskettyä, ja seinäkello ollut vetämättä varmaan siitä asti kun mumma-vainaa tästä vanhainkotiin muutti. Eli vuodesta 2010. Pysähtyny puoli kymmeneen.
Kiitos! 🙂
Vielä pitäisi saada hyllyt, verhot ja muut puuttuvat paikoilleen. Kyllä se tästä.
Ah hah haa! 😀
Meillä kello on aina neljä 🙂
Toi ruokailuhuone! Haluaa haluaa.
Meilläkin ruokailuhuone, mutta tavallisen tylsä lastulevypöytä metallijaloilla + 4 yhteen käyvän tuolin kanssa. Tylsää ja niin hiton tavallista. /: Väriä kaipaisin kovasti. Tosin meillä on säilössä yksi puinen keittiön pöytä.. saisihan siitä jonkun makean värisen ja tuoleista kun maalaisi. 😛
Ja tuo mobile on kanssa hieno.
Jep jep..tarkoitus vaihtaa ruokasaliin tapetit ja joskus-sitten-joskus hommata jotain kalusteita, kun sopivat pöytä, tuolit, hylly yms tulevat vastaan (-varmaan joltain roskalavalta tms inspiksen lähteestä) mutta nyt olkoon näin ja tykkään kyllä 🙂
PS. Inessä kaikissa skeneissä oleva ystäväni sanoi, että symppis = säälittävä, eli …? 😀
Kiitos! 🙂 Joo, tuosta väliaikaisesta ratkaisusta tuli kyllä hauska ja meidän näköinen. Ja viihtyivät juhlavieraatkin hyvin, vaikka tosin kynttilänvalossa viiniteltiin eikä väreillä ollut väliä.
”Tavallisistakin” pöydistä saa halutessaan helposti värikkään pöytäliinalla ja matolla. Itse suunnittelin ensi laittavani juhliin hauskat liinat pöytiin, mutta punkkulasit kädessäni tulin toisiin aatoksiin..
Ei olisi paha vaikka jäisi pysyväksi ratkaisuksi! 🙂
No mie olen todella huono ”sisustaja”. 😀 Meillä on kaikki käytettyä ja mikään ei oikein sovi yhteen. Jossain neitimäisyyspäissäni laitoin pöydälle pinkin pöytäliinan ja siinä se vaan keikkuu, vaikkei niin kovasti miellytäkään. Oon toivoton yleensäkin. En osaa yhtään katsoa mikä sopii mihinkin minkäkin kanssa.
Hei, pakko kommentoida vaikka tämä postaus näyttäisi olevakin jo reilun vuoden vanha. Miten on mahdollista, että löysin tänne vasta nyt?? Mahtava blogi. Yleensä katselen vain kuvat, mutta nyt jäin koukkuun myös teksteihin.
Ja tuo teidän juhlakattaus! Niin mahtava, taulutkin ihan kohdillaan 🙂 Palaan kylään uudelleenkin.
Hei, ihan mahtavaa, että löysit 🙂 Ja kiitos kommentistasi. Toivottavasti palailet 🙂
Kävin tontillasi ihastelemassa teidän keittiöö ja kotia muutenkin, ihana! Ja ihanalta näyttää bownet tapetti isommassakin huoneessa. (Meillä on sitä nyt pienessä eteisessä ja haaveilin vähän, että ois sitä laitettu olkkariin, mutta Hippi haluaisi jotain vähän villinpää..)
Juu, bownet on kiva. Meillä on Toijalasta haettu eteiseen avaintapettia (mikälie sen oikea nimi on). Tapettitehtaan tapetteihin voi jäädä koukkuun!