Alkuun suuret kippikset! KIPS! Asikaine on saanut lukijoiden ja toimituksen toimesta suositusleiman, jonka ansiosta blogi löytyy nyt myös Lilyn etusivulta. Olen vuoden tärkein ihminen tai ainakin Nekalan onnellisin muija! Kiitos paljon kannustuksesta ja blogini seuraamisesta tutuille ja tuntemattomille! Aivan riemastuttavaa! K I I T O S !
Lisäksi blogini valikoitui Lilyn Perhe-blogikategoriaan, jonka innoittamana toimitus haastoi kirjoittamaan, miksi pidän Lilyssä perheaiheista blogia.
Keväällä vähän jo fiilistelinkin tähtihetkiäni huippubloggarina ja pohdiskelin alkuvaikeuksia Morjesta pöytään! -bloginimen ollessa varattu. En vielä kertonut, kuinka atk:n syöverissä ajauduin perustamaan blogini Lilyyn.
Ollessani raskaana ystäväni huikkasi minulle blogista, josta pitäisin varmasti. Klikkasin Puutalobabyn maailmaan, Kristaliinan kodikkaaseen olohuoneeseen, jossa oli erikoishyvä meininki, vaikka lattian raoista kävi talvisin tuuli. Pikkuvauvan äiti kertoi korjanneensa tilannetta laittamalla kaksi mattoa päällekäin ja vauvalle villasukat. Kuinkas muutenkaan, aivan hyvä ratkaisu, tuumailin silloisen kaksiomme sohvalla keskellä yötä mahan valvottaessa. Välillä fiilistelin Puutalobabyssa vauvakuvia, onnenhuuruista asennetta uudessa elämäntilanteessa ja tietysti pitkätukkaista poikaystävää. Välillä etsin tarpeellista tietoa vauva-ajasta ja tulostin Kristaliinan listan tarvikkeista, joita kannattaisi hankkia ennen vauvaa. Puutalobabyn kautta ajauduin Lilyyn, jossa oli hyvä meininki.
Pojan ollessa vajaan vuoden ajauduin Nekalaan puutaloon. En entiseen työnarkomaanitapaani enää istunut kahtatoista tuntia päivässä läppärillä. Äitiyslomalla mietiskelin voivani istuskella koneella jopa huvikseni, ahdistumatta avaamattomista työmeileistä. Perustin Asikaisen.
Suunnittelin kirjoittavani arjestamme vanhassa puutalossa rennolla otteella, alkuun painottaa tekstiin valokuvia enemmän. Kertoa remppakohelluksesta sekä rakastamistani asioista -Pojasta ja Hipistä..Blogosfääri ja Lily täältä tullaan. Paitsi että..
– Ei helvetti, emmää voikkaa perustaa tällästä puutalo-vauva-blogia!
– No mikset!?
– Tää on ihan sama idea, ku siinä Puutalobabyssa, jota oon lukenu. Se blogi on menny mun alitajuntaan! Luin sitä raskaana öisin, se meni mun päähän. Aargh. Emmää hei voi tänne mitään kirjottaa, ihan hirvee copycatti!Matkija! Aaargh! Tää on ihan samanlainen, tää puutalo ja kaikki. Mää pyörin täällä verkkareissa imettämässä vauvaa. Otan rennosti..voi helvetti!
– No et sie ny voi noin aatella, omasta elämästä siun piti kirjottaa. Ei nyt oo kovin erikoista assuu lapsen kanssa puutalossa. Kirjota ihan omia juttuja vaan.
– Ei saatana, älä puhu, sää näytät ihan siltä Puutalon Joelilta! Sää oot tollane samanlaine pitkätukka! Paitsi ..paitsi ..niin kuin se Joel ois ollu pari viikkoo jossain..no jossain..
-!!?
– Jossain pahasti rypemässä! Sellanen köyhän miehen Joel. Likasessa paidassa. Nooou!
..hei ihan tosi me ollaan sellanen köyhän miehen Puutalobaby! Koko blogi on hirvee kämäkopio. Ne on siellä Lilyssä nyt ihmeissään, että joku tamperelainen täältä astuu esiin sekoileen. Tamperelainen psykopaatti, lähinnä. Kohta se Kristaliina tekee musta ilmotuksen jonneki. Hullusta. Älä nyvvaa laita sun tukkaa ponnarille! Onneksi meijän lapsi on Poika! Huh Poika! Tukka auki! Jumalauta TUKKA AUKI! Tää homma meni ihan perseelleen!
Perus aamupala. Perus skitsokohtaus. Poika katsoo ihmeissään ja haukkaa leipää. Hippi kääntää Hesarin sivua.
Alkuun kirjoittelin selvästi enemmän remontista ja talosta. Lämmityksestä ja suunnitelmista. Pian talo muuttui kodiksi, stressi talon jääkylmyydestä turhaksi ja keittiön lasikuitutapetti mustikkatahroineen yhdentekeväksi. Remonttisuunnitelmat ja Poika kaipasivat aikaa. Unohdin, onko mintunvihreisiin portaisiin jääneessä säkissä purkujätettä vai liinavaatteita.
Vihreä lelukoppa vakiinnutti paikkansa olkkarin nurkassa ja vierashuone pedattiin väliaikaisesti tulevaan lastenhuoneeseen. Keittiö tulvi valoa ja Hipin kokkailuja. Vieraat oppivat koputtamaan rikkinäiseen oveen, koska ovikello ei koskaan toiminutkaan. Töihin lähtiessään Hippi jätti aamukahvit ja yllätykseksi korvapuustin pöydälle. Pihasta löytyi puskien raivauksen tuoksinassa naapurin muijia omppuviineineen. Pian muijat istuivat keittiössämme, ellemme olleet puistossa kiikkumassa tai hiekkalaatikolla lasten kanssa. Appivanhemmat tulivat remppa-apuun, mutta me heitimme sahat nurkkaan häipyäksemme treffeille.
Kuistin portaat olivat rikki, mutta rapuilta löytyi naapureiden jättämien viestien kera leivonnaisia, puolukoita, sieniä, porkkanoita, viiniä, piirrustuksia, lehtiä, pieniä kumppareita, heidän saunaan unohtunut kylpytakki. Väliaikainen makkarikin tuntui heti kodilta ja jokainen tapettivuota keskiyöllä pieneltä saavutukselta. Akkuporakone ei koskaan ole tarvittaessa ladattu, mutta Poika nauraa kutittaessa aina.
Elämä valui remonttiangstien yli ja ohi, täyttäen puutalon vanhat huoneet ja blogini. Arki löysi rytminsä, joka antoi biitin myös kirjoituksilleni.
Oma ääneni löytyy perheestä, ystävistä, sukulaisista, putkijukeista, naapureista, yllätysvieraista, purkuroinasta, tapettien näytepaloista ja Wanhan Tapin lounaalta. Niistä on Asikaisen perhe-blogi tehty. Unohtamatta lukijoiltani saamia palautteita ja kannustustusta. Ilahdun niistä aina ja teidän ansiosta haluan kirjoittaa lisää!
Eikä köyhän miehen Joelissa ole mittään vikkaa!
<3
Totaalinaurukohtaus 😀
Onneksi pääsit yli copycatti-angstistasi, Koska Asikaine on ihan huippu just tällaisena kuin se on! Ihan lemppari.
”TUKKA AUKI!” 😀
Hahahah, olet niin super! Tykkään aivan hulluna tavastasi kirjoittaa! 🙂
Timanttista. Aina. Poikkeuksetta. Siis aina.
Sun blogi on kyllä niin mahtava!!! Vinkkasin siitä miehellenikin ja nyt meillä on usein sellainen tilanne, että mä tuun tähän ihmettelemään, että mitä se taas täällä yksinään hekottelee ja sitten huomaan, että sehän on täällä lukemassa Asikaista 🙂 (ja sitten hermostun, että mitä sä täällä ennen mua oot lukemassa, mulla on etuoikeus, kun oon itsekin lilyläinen bloggaaja! :D)
Eikä, oon missannut sut kyllä ihan totaalisesti! Ja kirjotatkin näin hauskoja juttuja! Vedet valuu silmistä, kun naurattaa niin paljon tuo keskustelu!
=D
Illan naurut! Onnea huippublogille, huippuleimasta! Keep it coming!
Hei oot paras! 😀
Kiitos vielä, kun sain sotkea teidät skitsoiluihini. Tai sitähän en varsinaisesti kysellyt, mutta että sain kirjoittaa siitä!
Kiitos!! <3
Jee. Aina. Jee! Kiitos. Taas. JEE! 🙂
Hei kiitos ihanasta kommentista ja aina jotenkin ilahdun mieslukijoista! Mikäli googleanalytics ei huijaa, on mun lukijoista puolet / vähän yli puolet miehiä. Se on kivaa 🙂 Olen niin etevä remonttireiska!
Hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jee, tervetuloa!! <3
No kippistä vaan ja onnea suositusleimasta, erittäin ansaitusta sellaisesta! Mäkin annan sulle oman suositusleiman, koska tää vaan oon niin hykerryttävän hauska blogi ja sulla on hyvä meininki. 🙂
Kiitos paljon!! 🙂 Thank you very many and yes I will!
Hei ihanaa kuulla, kiitos paljon!! 🙂
Mun piti mennä nukkuu, mut täällä mä jumitan – Asikaisessa! 😀 Sulla on kyllä mahti blogi… ♥
Nauroin ääneen. Taas! Niiiin tykkään sun tyylistä kirjottaa.
Hei Jeba kiitos, ihana kuulla! Toivottavasti ehdit nukkua:) ..olenhan täällä tänäänkin.. 😉
Hyvä! Ääneen nauraminen voittaa sisäisen hymistelyn 6-0.
Kiitos ihanasta kommentista! 🙂
Onneksi olkoon leimasta! Minäkin nauroin kippurassa Puutalobabyangstailuille. 😀
Jännää muuten, etten ole itse koskaan blogiasi (ja Puutalobabya seuratessa) edes tullut ajatelleeksi noita yhdenmukaisuuksia ennen kuin itse niistä mainitsit! Eli elä huoli, ei ole kämäkopio (hih). 🙂
Huutonaurua!
Asikaine o aina Asikaine eikä mitään muuta!
…Vaikka köyhän miehen Joel oli kyllä ihan eeppinen kuva 😀
Riemua, kiitos!!!
Ootte ihan mahtava perhe, kahvit on tullu nenästä pihalle jo monta kertaa, onnea ANSAITUSTA LEIMASTA(SOHAISIN VAHINGOSSA TOTA CAPSLOKKIA) 🙂
Kiitos onnitteluista, mukava kuulla 😀
Kiitos! 😀 Se on myös eeppinen henkilö!
Riemuitsen kommentistasi, kiitos siitä! 😀
<3
KIITOS!
JA HYVÄ ETTÄ SOHASIT; TULI MAHTIPONTISEMMIN JULISTETTUA!! 🙂 Jee!
Jos joskus löydän pitkätukan, vaadin kyllä myös puutalon ja teen takinkäännön tähän genreen.
Blogisi on huippu!
Toimiskohan se myös niin päin, että jos hommaa ekaksi puutalon niin se pitkätukka seuraa perästä? Hmm… *klikkailee Oikotielle*
Tai löytyykö ne pitkätukat puutaloista?
Totta… Ollaanko tässä pääsemässä nyt pitkätukkien alkulähteille? Graalin malja löytymässä? :O
Haa, täällä ollaan nyt päästy asioiden ytimeen. Omalla kohdalla homma meni niin, että
– ensin löyty heila, jolla oli puolipitkä tukka, jonka se (helvetin saatanan idiootti) leikkasi JUICE-tukaksi Juicen kuoltua. Muistoa kunniottaakseen .Onneksi asuin siihen aikaan eri maassa, koska olisin muuten varmaan siirtänyt meidän suhteenkin muistoihin.
– Sitten taisi se puoliJuice asua hetken Pispalassa puutalossa.
– Sitten oli niitä välivaiheita, joihin sisältyy tukankasvatusprosessia (miettikää vaan miltä Juice-tukan poiskasvatus näyttää..). Välivaiheisiin sisältyi myös kerrostalokämppiä..
– sitten se tukka oli pitkä
– Sitten löytyi puutalo
Tämä saattaa olla ainoa reitti toivottuun lopputulokseen, joten kehoitan etsimään ihan jonkun tukkasen vaan ja sitten kestämään sen Juice-vaiheen yli.
Mulla kävi niin, että löytyi samasta paketista ikään kuin molemmat: pitkätukka, joka oli asunut lapsuutensa puutalossa – ding ding, täysbingo, siitä olikin sitten lyhyt matka (niin henkisesti kuin fyysisestikin) tänne meidän puutaloon 🙂
Maiju sä olet ihana, sä olet aina ollut ihana. Pus.
No nyt minuu rupes melkein itkettään nää tekstit ja kuvat tässä. Kaunista, teidännäköistä eloa ja i-ha-na blogi! Ja niin kivasti ja elämänmakuisesti kirjoitat, elä koskaan lopeta ^_^ Isot onnentoivotukset sinne Nekalaan täältä Petsamosta! 🙂
Juicetukka 😀
Jo tuo yksi sana kertoo, miksi Asikaine on aina lukulistalla, kun haluaa hymyn korviin 🙂
Hihuhihii onnittelut suositeltavan blogin leimasta. En yhtään ihmette. Ja tässä viimeaikoina (varsinkin) sun juttujasi on sydämetitettykkin aika ahkerasti myös minun toimesta kun vihdoin tajusin koko sydämmien jätön. 🙂
<3
No sää oot päässy helpolla lyhyen matkan kanssa ! 😀 Mulla oli vähän mutkikkaampi reissu..ei se matka vaan se päämäärä eiku miten se meni..ööh..
Ihana kuulla. Pus!
Voi kiitos tästä kovasti! 🙂 Ihana kuulla! En lopeta koskaan, jos palaute on tätä luokkaa!
Hei! MUa ei paljon se Juice-tukka hymyilyttäny, voin kertoo!! NI!
Hei, kiitos onnitteluista ja sydämistä, JEE!
Tässä sullekin
<3
<3
<3
Mä tiesin jo vuonna 98 et oot paras. Jos sillon ois ollu jo tää blogimaailma, ois sun teini-blogi ollut luetuin.
Tähän laittaisin sen kädet suun edessä tirskuvan aoina-emojin jos olis mahdollista 🙂
Taattua laatua jo vuodesta 98! Voi huh, onneksi en teininä ollut atk:ssa. Onneksi mulla ei ees ollu kännykkää!
Moro! Sanonpa vaan, että yksi mielenkiintoisimmista puolista blogissasi pilkahtavista asioista on kyläilykulttuuri. Siihen kiteytyy jotain aikamme monista uus- alkuisista pohjavirtauksista: paluu uuteen yhteisöllisyyteen, paikallisuuteen ja mitä näitä on. Tosin paradoksihan se on: paluu uuteen, siis mistä mihin, häh mitä?
No suo anteeksi saivartelu, pointtini on, että te osaatte blogin perusteella kyläilyn ja se on totta vie inspiroivaa. Kuulisin mielelläni, miten hyväksi kyläilijäksi tai kyläilyttäjäksi tullaan? Olen kylä-asioissa mahdottoman huono. Perustelen epäkätevää emännyyttäni perhetaustalla, mutta onkohan sittenkin vain tekosyy?
Moro Läntinen Tampere! Ja pahoittelut, en tiedä, miksi tähän kommenttiin oli epähuomiossa jäänyt vastaamatta! Kiitos kivasta kommentista siis ja täytyypä harkita tuollaista kyläilypostausta 🙂
Kyllä kyläily vaan on kivaa ja aina se kulttuuri vaihtuu riippuen, missä kyläillään.. Ei meilläkään kotona ole tähän tahtiin rampannut porukkaa, mutta itse mietin jo lapsena, että sitten kun meillä on oma koti, kutsun meille kaikki! 😀 Ja sen haaveen olen aika hyvin toteuttanutkin.
Ja eihän pakko ole kyläillä tai kutsua, jos ei tunnu omalta touhulta. Aina voi mennä kahville tai kävelylle, tai ihan vaan olla omalla porukalla. Kukin parhaaksi katsomalla tyylillään, tietty 🙂
Mukavaa uutta vuotta!
Mä löysin vasta muutama päivä sitten blogiisi. Nyt ahmin tätä minkä kerkeän <3 Tää nousi heti yhdeksi suosikkiblogiksi!
Hei, ihan huippua kuulla 😀 😀
Tervetuloa!! JEE!