• Perhe
  • Puura

    Aamulla heräsin vierashuoneesta kalapuikkona lautakasan ja vanhan opiskelukaverini välistä. Pojan Puuraksi nimittämä ystäväni saapui Helsingistä kyläilemään Nekalaan. Vietimme eilen kaksin iltaa hyvien juttujemme parissa. Ennen Puuran kanssa heräilimme vieretysten kalapuikkoina milloin mistäkin, Roskildestä teltasta tai Kalliosta Puuran kämpiltä. Siinä taas oltiin silleinä purkissa aamuauringon sarastaessa. Naureskeltiin samoja nauruja. Puura ja minä.

    Puuran kanssa olemme jakaneet ajatuksiamme, nuudelipusseja ja pakastepitsoja. Tarkastaneet toistemme ennakkotehtäviä ja tutustuneet toistemme vanhempiin. Purkaneet sydäntämme ja äänittämiämme haastattelunauhoja, joissa toinen esittää toimittajaa juhlissa, joihin emme saaneet kutsua. Usein olemme sopineet treffit Provinssin leirinnän kakkosportille, jonka lähelle Puuran kaveri oli parkkeerannut asuntoautonsa. Siellä hengaa kaikkia hyviä tyyppejä! Tanskassa Puura meinasi menettää malttinsa minun nukkuessa vielä sikeästi makuupussissa, kun kotimatka oli alkamassa ja bussi oli käynnissä. Kyllä voi telttakepit hukata, ihan helposti! Yksi juhannus meni leppoisasti Turun saaristossa Puuran porukoiden ja heidän ystäviensä kanssa radioterveisiä kalliolla kuunnellen, jonka jälkeen saimme Puuran isältä kyydin laivaterminaaliin ja vaapuimme vierekkäin matkaan rinkat selässämme. Usein olemme nukkuneet päät toistemme olalla. Joskus isoveljeni haki meidät kesällä Tampereen rautatieasemalta ja totesi ahdistuneena Tytöt täällä haisi äsken nahka, nyt täällä haisee paska. Välillä Puura asui Hollannissa, välillä minä Berliinissä. Välimatkat eivät koskaan tuntuneet pitkiltä ja yhdessä taittamamme matkat ovat painuneet mieleeni kuin coctailtikku rastatukkaani laivan discossa. Nähdessämme tuntuu, ettei mikään ole muuttunut.

    Vaikka kaikki on muuttunut.

    Molemmilla on lapsia. Usein tapaamisissamme on seitsemän ihmistä. On duuneja, vaippoja, vuoroiltoja, kiireitä, kesäsuunnitelmia, lainoja, matkarattaita. Pieniä iloisia jalkoja ja pellepossun esitysvuoro. Jääkaapeissa on maitoa kahviin ja tuttipulloihin. Tapaamisaikamme on kaivettava kalentereista. Helpottavaa on, jos ravintolaan mahtuu lastenvaunut, eikä kukaan olisi kovin kännissä siellä. Hipit soittavat meille luvattuaan. Pitsalle ei liikahdeta ottamalla pipo lattialta ja kiskomalla likaiset tennarit jalkaan. Ensin on pakattava hoitolaukku ja tarkistettava sää. Mitä, jos joku näistä nukkuu juuri päikkärit? Vaunut saa tietty bussiin.

    Osa asioista on pysynyt samoina:

    – Minä ja Puura (sekä uskomaton hauskuutemme)

    – Ongelmat: joku nukkuu, kun bussi on lähdössä osan tavaroista ollessa vielä hukassa.  (Paskakin saattaa haista)

    Vierashuoneeseen paistoi aamulla lämmin valo. Ei ihan niin lämmin kuin yleensä teltasta vierekkäin herätessämme, mutta sama meininki. 

    DSC_0484.JPG

    Naapurin muijan ehdotus laittaa Tapettitehtaan Avaruuslinnut vierashuoneemme tapetiksi on täydellinen. Seesteinen ja valoisa harmonia, jonka rauhassa matkalaiset, sukulaiset, ystävät ja väsyneet juhlijat voivat lentää höyhensaarille. Kun joku vielä laittaisi ne seinille lentämään.

    Lähdimme Puuran kanssa alakertaan keittämään kahvia. Hippi ja Poika kattoivat aamupalaa pöytään. Pussihousu vaati saada lohta aamupalaksi ja huusi pöydässä Puura! Puura! Puura!

    Laula vielä yksi laulu
    ettei iltaan silmät ummu

    Perillä on tuolla edessämme jossain
    Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
    Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
    Tämä voi olla
    koko elämämme ihanin päivä
    Ajetaan hiljempaa
    Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

    Avaan ikkunan
    hengitän sisään maisemaa,
    niin täydellistä, että pelottaa
    Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
    Mitä sitten teen,
    mitä sitten teen?
    Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
    että meillä kaikilla on kotikin
    Toisilla on joku, joka siellä odottaa
    Nyt ei kukaan muista,
    eikä tahdokaan

    Perillä on tuolla edessämme jossain
    Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
    Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
    Tämä voi olla
    koko elämämme ihanin päivä
    Ajetaan hiljempaa
    Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan      
    – PMMP Matkalaulu

     

     

    Share
  • Looks
  • Päivien asuja

    Ehdin jo roudata talvirotsimme alakertaan ja sitoa kukkapannan tukkaani pitääkseni sitä vakioasusteenani joka päivä syyskuun alkuun asti. Säätiedotuksen mukaan täytyy tänään ehkä hakea pipot takaisin. Viime päivien kesäisiä asuja ja aurinkoisia päiviä voin vain muistella kaiholla asukuviani katsellen.

    kuva.JPG

    Lähdössä duuniin ja ’Särkkään’. Kukkahame Tammelan torilta, musta silkkitoppi kirppikseltä, kiilakorkosandaalit tädin vanhat ja oih ihana kukkapanta on Monkista. 

    kuva.JPG

    Valkoisissa kintuissani lähdössä Ahlmannille ja naapurin pihaan postailemaan. Farkkusortsit Tammelan torilta, toppi (muistaakseni) Hennesiltä. Päässäni oleva huivi on Hipin kirppislöytö.

    kuva.JPG

    Helsingissä aamu-unisena töihin lähdössä. Nahkatakki Pull & Bearilta, raitapaita Marimekolta, farkut Cheap Monday.

    kuva.JPG

    Tukkakriisi, ikäkriisi ja vaatekriisi kulminoituivat lippalakki-lookkiin. White Soxin klassikko on kirppikseltä, MisFitsin t-paita Berliinistä, musta kynähame kirppikseltä.

    kuva.JPG

    Talkoihin lähdössä raivaamaan. Adidaksen tuulitakki ja keltaiset retro-Karhut ovat molemmat kirppikseltä.

    kuva.JPG

    Töihin lähdössä. Mokkaliivi kirppikseltä, sandaalit tädin vanhat, mustat pillifarkut Leen. 

    kuva.JPG

    Töihin töihin. Lökäpökät Nansolta, kauluspaita Monkista.

    Nyt menen pukemaan toppatakin päälleni. Unohdetaan kesäiset asut ja kukkahelmat.

    Ihanaa räntäviikkoa kaikille!

     

    Share