Perjantaina Hipin häipättyä keikkareissulle, huomasin pitkästä aikaa olevani Pojan kanssa kaksin kotona koko viikonlopun. Juhuu! Sitten huomasin olevani Vaimot vaihtoon -ohjelman stereotyyppinen en-osaa-isi ja psykologien varoittelema viikonloppuvanhempi, joka ei osaa siivota tai tehdä ruokaa, mutta järjestää elämyksiä lapsen pään menoksi ja jätskiä lounaaksi.
Syytän sateisia ilmoja ja remonttia tarpeesta retkeillä heti auringon paistaessa. Herkullista Hippiä syytän kokkaustaidottomuudestani. Siivouskyvyttömyys taas on söpö inhimillinen piirteeni, joka tekee rakastettavan loven muuten niin täydelliseen kotimutsiuteeni + Poika ei pidä imurista sen enempää kuin minäkään.
En tiedä, oliko Hippi huolestuneena infonnut lähdöstään kotikatumme asukkaita, sillä perjantaina saimme kaksi grillauskutsua. Ovelina otimme molemmat kutsut vastaan ei tässä nyt mitään, mutta voidaanhan me tulla poikkeamaan siinä. En tiedä, syödäänkö, mutta me tullaan morjesteleen..Hä hä hä! Ensin alkupalat punaisen talon pihassa: kasvisvartaita valkosipuli-chililevitteellä ja bratwurstia currylla. Herkkujen lisäksi saimme nauttia kuuden leikkivän lapsen seurasta sekä parasta kaikesta: ihastelimme katumme uusinta tulokasta, viikon ikäistä vauvelia, jolle Poika totesi Yhyy! Yhyy!
Yhyyn jälkeen valuimme naapurin grilliherkkujen ääreen syömään pääruoan ja iltapalan.
Lauantaina pyöräilimme naapurin muijan ja tytön kanssa leikkipuistoon ja Tammelan torille, jossa mustamakkara oli mustempaa aidan toisella puolella. Naapurin tytön annos oli ainoa, joka Pojalle kelpasi ja palan painikkeeksi tahmatassu hörppäsi naapurin maidotkin.
Muuten söimmekin taivaallisia hamppareita Nekalan Wanhassa Tapissa.
Pyöräillessämme toiselta pitkältä retkeltämme pihaamme, ritsiltäni kuului pienen kypärän alta kärttyisä karjunta Pappiin! Pappiin! Pappiiiin! – Joo, joo, no mennään mennään Tappiin! Äiti hakee vaan lompakon! Älä pelkää, ei äiti kokkaa!
Lauantai-iltamme kruunasi naapurin puusauna, johon pääsimme pesemään hiekkaisten puistoleikkien pölyt ja aurinkorasvojen tahmat pois sekä nauttimaan parhaasta seurasta ja mustekalan viihdyttävästä jäähytanssista.
Sunnuntain aamupuuron (puuro mainittu!) jälkeen pakkasimme jälleen reppumme ja odotimme propellihatut pöristen postilaatikolla kyytiä uudelle retkelle. Ystäväni nappasi meidät mukaamme ja ajelimme Kiviniityn kotieläinpuistoon.
Annoin Pojalle kymmenen pistettä ja strutsimerkin iloisesta meiningistään puistossa, vaikka päiväuniaika siirtyi reippaasti totuttua myöhemmäksi. Hepan syöttäminen, polkuauto (joka liikkui, kun äiti työnsi selkä vääränä bikinit vilkkuen) ja jäätelö taisivat olla retken paras osuus. Varmasti palaamme Kotiniitylle myös ensi vuonna. Sunnuntai-illan vietimme kotinurtsilla rauhallisissa tunnelmissa naapureiden kanssa.
Päänkokoiset pionit nuokkuivat raukeina veijareiden suihkutellessa vaaleanpunaisille kaunottarille vettä vesi-ilmapalloista.
Koska Hippi saapui vasta myöhään illalla, naapuri pelasti iltapalatilanteemme kutsumalla meidät vohveleille. Vohvelit tanskalaisen kirsikkasoosin ja siirapin kera: Kolme strutsimerkkiä ja ihana mennä nukkumaan ruusulaipioon.
—–
Lopuksi kysymme ammattilaisraadin mielipiteen viikonloppumutsin pärjäämisestä.
Mitä mieltä olette?
Aivan selkeä strutsimerkki.
Kiitos! Vaimon saa nyt palauttaa!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.