• Asikaine
  • Mitään ongelmaa

    Jouduttuani yöllä elokuvan ja illallisen jälkeen aika raivona kävelemään keskustasta Nekalaan Hipin lukittua vahingossa pyöränsä(!!) ja kuunneltuani taas Mie ihan vahingossa laitoin sen lukkoon, no emmie kummie en aatellu mittään! -mantraa..

    Ja katseltuani vierestä, kuinka hän seuraavana aamuna keskellä kirkasta päivää käy varastamassa oman lukitun pyöränsä Brewhousen terassilta..

    Ja seurattuani, kuinka hän purkaa pyörän osiin ja virittelee lukittua takarengasta portaidemme kaiteeseen kiinni ja soittelee ja hakee rälläkän lainaan kaveriltaan, jota Nekalassa kutsutaan kaupungin johtajaksi…

    Ja katseltuani, kuinka hän aurinkolasit päässä rälläköi renkaan välissä olevaa lukkoa sekä kasaa pyörää ja säätää takarengasta takaisin paikalleen ..

    Ja kuunneltuani puolen vuorokauden sekoilun jälkeen hänen toteavan, että Mitä? No mikä ongelma tässä nyt oli, sehän meni ihan hyvin..

    Sekä muistellessani tämän kaiken käyneen aikaisemminkin, niin siinä vaiheessa kävi vähän mielessä

    Että millaista olisi, jos olisi poikaystävä, jolla on avain pyöräänsä? Että paraneeko vaihtamalla?

    Hauskaa viikonloppua kaikille!

    Muuta hienoa ongelmanratkaisua:

    Sellasta hienoa ongelmanratkaisua

    Mie en aatellu sitä niin

    No eiköhä myö aina jottai keksitä

    Hei voisitsie soittaa miun puhelimmee?

    Share
  • Asikaine
  • Ihan tosi fine.

    -Nii, muistaksää kummää eilen romahin ja itkin sitä, että mää en enää pysty muistaan esimerkiksi meijän isää ihan sillain kunnolla..?

    -…

    -Tai oikein mitään muutakaan, että mun muistot jotenkin feidaantuu ja että kaikki ihmiset vaan katoaa kokonaan ja..

    -Joo, se oli kyllä kamalaa.

    – Nii, se oli, mutta arvaa mitä?

    – No??

    – Mulla alkoki tänään menkat!!!

    -???

    – !!!

    – Niiiin ???

    – Että ei se ollukkaa mitään, mää oonki taas ihan ok.

    – ???!!!!

    -JOO!!!

    – Oikeesti?!!?

    – Joo, joo. Siis eilen musta tuntu siltä, että nymmää sekoon ihan kunnolla, siis että en muista enää mitään, kaikki haihtuu ja mulla menee ihan mustiin..! Ja itketti se, että mun koko identiteetti on ihan pirstaleina! Ja musta tuntu, että mää oon ihan yksin ja että mää tarvin äkkiä jotain ammattiapua…

    -..

    – Mutta nymmää oonki.. no ihan ok.

    – ???

    – Siis ihan tosi fine!

    – ???!!!!

    – Siis ohan tässä ny ollu kaikkee, mutta ainaki nyt mulla onki ihan ok olo.

    – Oikeesti?

    – No joo joo!

    – Siule käy AINA noin!

    – Niin käyki! Ahhahhahhhahaaaa! Hahahhahhaa! Aina sama!

    – Ahhhahhahhhahaaa!

    – Siis määhän romahdin ihan kunnolla!!

    – No niihän sie romahit, se oli ihan kamalaa.

    -Mutta se oliki vaan pms. Ahhhahhaaaahhhahaaa!

    – Ahhhahahaaa! Ei helvetti siun kansa!

    – …

    – No pystyt sie nyt taas muistammaa kaiken ja..?

    – E.

    – ???

    – Mutta ei sille mitää voi, asiat vaan hämärtyy. On mulla jotain kai jossain, mielessä tallessa. Ja mussa. Ja siis ohan tässä ny ollu kaikkee, mutta mää pystyn oleen. Mää en niinku sekoo tähän.

    – Niin niin….

    – Mää oon ihan ok.

    – Juuh…

    – Pitää ehkä ens kerralla merkata menkat kalenteriin tai jotain.

    – No se ois ehkä ihan hyvä..

    – joo..

    Saman päivän iltana Nick Caven konsertti alkoi yleisön joukosta esitetyllä kysymyksellä liittyen Caven puheisiin hänen kuolleen poikansa muistojen hämärtymisestä ja kuinka lopulta muistin pirstaleita kiinnittää vain joihinkin valokuviin.

    Purskahdin itkuun.

    Onneksi myös Nick Cave sanoi olevansa ihan ok.

    Ihan vaan sellasta perus keskiviikkoa kaikille!

    Muuta:

    Surusta

    Share