–Siis oliks sulla siellä futiksessa polvitukena tälläne joku lasten säärisuojan pieni sukkaosa?
-No joo oli. Ku emmie löytäny sitä miun polvitukkee nii miulla oli tuo.
-Ok, no auttokse?
-No ei!
-…
–Hei voit sie soittaa miun puhelimmee? Ja soita uuvestaa, jos se lakkaa soimasta mie meen tuonne ulos ettiin sitä!
-???
***
-Arvaa, mistä mie löysin miun puhelimen?
-No, en tiä…auton katolta?
-Ei. Mutta aika lähellä.
–NO??
-Se oli siinä auton tuulilasin päällä.
–Täh?
-Joo joo.
-Ai olikse siinä koko ajan, kussää ajoit sieltä pelistä Nekalaan?
-Eiku se oli siinä tuulilasilla koko ajan.
-!!
-Myös sillon kummie menin sinne ja olin siellä pellaamassa ja nyt kotimatkan.
–Ei vittu.
-No mutta eihä siinä mittää, siinä se oli hienosti.–
Tällä kertaa oli kuitenkin pelihousut mukana, toisin kuin futsalissa.
Aurinkoista keskiviikkoa!
Lue myös:
Aina ko tullee näitä otsakkeita, jokka ennustaa mahollisesti teän kahen keskusteluita… :—-D kaissie joskus koostat näistä kirjan? Omakustanteen teän, naapurien, kavereitten ja sukulaisten hylhyyn? Kyllä minua ihmetyttää ko sinun appivanhempasti vaikuttaa niin säntillisiltä ja normaaleilta aikaansaapilta ihmisiltä. Niin miten niilon tuomonen kotamikko tuo poika? Oikea huithapeli!!
Haha! Itseasiassa kirja on ollut kovasti tässä kesällä mielessä! Ehkä en näistä sitä tekisi, mutta JOSTAIN ois tarkotus!
Ja yhtään en nyt lähe appivanhempia suolaamaan, etten joudu ongelmiin. Mutta sanotaanko, että aina en ihmettele, mistä puusta on omena tippunut.