Varmaan vaikea arvata, kuka hukkasi heti reissumme ensimmäisenä päivänä nuoremman lapsen kengät allasalueelle niin tehokkaasti, ettei niitä enää koskaan löydetty. Sekä uudet aurinkolasinsa noin kolmen päivän käytön jälkeen, jonka jälkeen käytti päivittäin lapsensa pieniä aurinkolaseja, jotka saivat naaman näyttämään siltä, kuin silmät olisivat aika lähellä toisiaan ja, joiden malli on ns. ”nopeet”.
Ensimmäisenä aamuna sama tyyppi otti lapsen kanssa hotellin sisäpihan nurtsilla uskomattoman juoksuskaban, joka päättyi siihen, että pannutti kaaressa naamalleen (lapsi kamppasi!) ja polvilleen aamupalaa syövien hotellivieraiden silmien alle. Myöhemmin sama turisti poistettiin uimavalvojan toimesta hyppimästä lapsille tarkoitetulta hyppykuplalta hotellin uima-altaalla. Lähes koko reissun ajan hän tietysti hengasi virttyneissä uikkareissa, joiden kuminauha oli haperoa ja värit kulahtaneet jo toissa kesänä.
Illalla paikallisessa marketissa asianomainen joutui jättämään kaikki ostokset kassalle ja palaamaan tyhjin käsin hotellille unohdettuaan puhelimen ja lompakon rattaisiin. Avainkortin hän unohti joka kerta lähtiessään huoneesta ja sokkeloisessa satamassa kaveri mystisesti eksyi porukasta toinen lapsi mukanaan.
Yöllä edellä mainittu turre soitti pienessä punkussa hotellin respaan ja kyseli What is that humming, can you stop it? No, not inside the room, outside, on the terrace I hear it. No, not on the terrace, it comes from the building opposite.. It´s like humming! You know, humming. I hear it all the time. Like whoooooooooooooh. Humming…Yes, there are other people, who can here it too!
Jep. Tämä kaveri oli kyseessä.
Taisi aurinko vähän pehmentää aivoja tai hetken rentoutuminen löysätä pään kuminauhaa hippasen liikaa.. Ehkä seura tekee kaltaisekseen tai loma tehtävänsä.
Ihanaa päivää kaikille! Nyt uskallan jo sanoa reissun menneen ihan loistavasti! Lisää kuulumisia Puerto de Moganin matkastamme tästä!
Lue myös:
Vedän pidemmän korren ajalta ennen lapsia. Oltiin autolomalla Irlannissa. Mies ajoi, minä toimin kartturina ja naukkailin samalla kermalikööriä. Huvittelin huutelemalla miehelle ”apua oot väärällä kaistalla”. Matkan jälkeen mies askarteli mulle ” Vuoden repsikka” -diplomin. Oi näitä muistoja.
Hahaha, olet ihan paras repsikka!
Itsehän yleensä aina ohitustilanteessa pidän kojelaudasta kiinni ja huudan ääneen!
Jaaha! Oot ollu ihan turistia sitten. Se toinen teidän perheen aikuinen oli tietysti vaan coolina ja tyylikkäännä Tavallisessa T-paidassa eikä hävenny yhtään kun sää soittelit huminasta!
VITTU ETTÄ SITÄ HÄVETTI!
Se ei ees eka uskonu, että mää ees oikeesti puhun jonkun kanssa puhelimessa, ku hetken valituksen jälkeen laitoin punaviinin pöydälle, nousin divaaniltani ja menin sisälle soittaan 😀
No mikä se ääni oli?
Ei se selvinnyt, mutta kuulosti joltain huippuimurilta tai ilmastointiputken pöhinältä, kovalta sellaiselta!
Eli lomaillessa teillä vaihtuu roolit ? Hyvä, että säkin saat urpoilla välillä!
Joo! Oli myös kiva huomata, että kun ite urpoilee, niin oli mukavaa, että toinen yrittää auttaa etsimään kenkiä / aurinkolaseja / avainkorttia jne, eikä vittuile tai nipota, kun muutenkin ottaa oma urpoilu pattiin!!