Viime viikolla Hippi jäi koti-isäksi meikän aloittaessa duunit yläkerran ’työ’huoneessa. Ensimmäisen työpäivän jälkeen suunnittelimme jopa koko perheen ravintolaillallista juhlistaaksemme uutta ja helpompaa arkeamme, minun töitäni ja Hipin lomia. Onpa hyvä fiilis!
Kolmannen työpäivän jälkeen käynnissä on alakerran ja yläkerran välinen poterosota, jossa kiristetään maidolla, paiskotaan väliovia ja kahvinkeittimellä kohdatessa pyöritellään silmiä no mikä ny o –ilmeellä, jonka jälkeen mind fuckisti väitetään, ettei ollenkaan pyöritelty silmiä huokaisten, vaan hengitettiin ja katsottiin ihan normaalisti. Normaalisti in my ass!
Mielestäni Hippi keskittyy kodinhoidon sijaan lähinnä sotkemiseen ja ärsyttämiseen. Hipin mielestä minä panostan töiden sijaan kyttäämiseen ja riitelyyn.
Toisen työpäivän jälkeen Poika esitteli anteeksipyydellen olkkarin seinään hakkaamaansa (!!) ruuvia (!!). Koska kolmevuotias puuhapete ei ole alakerran urakoinnista vastuussa ja pieni duunari oli muutenkin selvästi hieman pahoillaan (piilotetusta!) reijästä, yritin tyynnytellä Ei, se haittaa mitään, ei se ees näy kauheesti! Senkö takia isä kantoi tänne näitä…näitä lautoja ja vanerilevyä kasan tähän keskelle olkkarinlattiaa, että näitä voi sitten vasaroida, niin ei tulisi reikiä..
– Mutta ei niitäkään voi naulata.
– Miksei?
– No mää naulasin, niin se meni lattiaan kiinni. Kato!
Pojan siirtämän laudan alta paljastui naulan jälki vanhassa lautalattiassamme. Mää naulasin ne vahingossa lattiaan kiinni.
– Ok, no ei seKÄÄN haittaa. Jospa te ISÄN KANSSA naulaisitte ulkona vaikka seuraavan kerran…mää juttelen sen kanssa tästä..
Työpuheluni keskeytin huomatessani sivusilmällä Hipin hakevan poran ’työ’huoneestani (jossa kappas vaan säilytetään kaikkea remonttiroinaa) ja lähdin pahaa aavistaen pitkätukan perään alakertaan. (Perässäkulkeminen ei mielestäni ole kyttäystä, jos kulkemiseen on perusteltu syy.) Mitäs, mitä sää hei sillä poralla..heh? Viime hetkellä sain estettyä häkähälyttimen asennuksen _keskelle_ _olohuoneen_ _isointa_ _seinää_ saaden kuulla välittäväni enemmän tapetista kuin perheeni turvallisuudesta. Mielenkiintoista turvallisuuskeskustelua henkilöltä, joka ’käyttää’ ’aina’ turvavaljaita rakentaessaan seitsemännessä kerroksessa. Kuulemma eri asia.
– Ei muuten todellakaan ole!
– Mee sie takas sinne yläkertaan tekkee niitä siun töitä!
– No emmää voi mennä kut te täällä alhaalla hajotatte koko talon.
– Meillä oli täällä tosi hauskaa ennen ku sie tulit tänne sekoilee!
Yläkerran työhuoneesta on suora sihti puistoon, jossa kolmikko heiluu ilman asianmukaisia kenkiä. Kylppäristä kuuluu iloinen loiske Hipin kylvettäessä Pikkuveljeä, koska se niin tykkää siitä. Alakerrassa on leviteltynä tavaroita, joita en tiennyt meillä edes olevan. Ihmeellistä putua, muovipusseja, sanomalehtiä hujan hajan. Miten vessan mattokin menee myttyyn ja potta on eteisessä?
Sanottuani Hipille tarvitsevani ruokailuhuonetta poikkeuksellisesti työtapaamiseen, totesi pitkätukka _ivallisesti_ siullahan on se siun työhuone tuola ylhäällä. (Työhuone, jonne eräs kodinhoitohengetärhemmo on räjäyttänyt viisi koneellista pyykkiä, vahvistimensa ja remonttiroinat.) Jonka jälkeen seurasi pitkä eipäs-juupas-hullu -keskustelu _ivallisesta_ ja tavallisesta sanomisesta. Mie vaan sanoin niin, iha muute vaa, iha tavallisesti kyssyin. Niin, MIND FUCK!
Eilen ylä- ja alakerta huusivat jo ennen aamuyhdeksää sekä kahvimaidosta että äidinmaidosta, jonka jälkeen kylmän sodan hiljaisuuden rikkoi ainoastaan kuivurissa pyörivien jalkapallokamojen kolina. Aivan saatanan raivostuttavaa! Sorruttuani ehdottamaan välirauhaa päädyin täysin räjähtäneeseen keittiöön, jossa Hippi istui onnellisena lukemassa Hesaria. Nopeasti vedin valkoisen lipun takaisin esittäen tulleeni vain hakemaan kupillisen kahvia nyt kun vihdoinkin on sitä kahvimaitoakin sitten niin…hrmhm..!
Eron lisäksi odotan innolla tämän päivän töitä, jotka alkavat aamupalaverilla festarituotannon toimistossa.
Lue myös
Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 1
Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 2
Sopuisaa tiistaita!
OMG! On sulla lehmän hermot…
:D:D:D:D:D:D mun kotitoimisto tuntuu yhtäkkiä ihan tosi leppoiselta paikalta! Saatan jopa ehdottaa tätä Maailman rauhallisin, siistein ja kahvimaitoisin työhuone-kilpailuun!!!
Aivan tajutonta löytää kirjoitus, jonka sisältö on kuin mun elämästä tällä hetkellä.
Kahden lapsen kotiäiti/yrittäjä/epäonnistunut blogaaja täällä moi!
Huh, tsemppiä! I feel you. Kotitoimiston sokeri ja suola on se, että perhe on k o k o a j a n läsnä. Muut on kotona normaalisti ja yksi on kotona töissä. Mutta parasta on voida syödä lounasta yhdessä ja mennä vaikka pyjamahousuissa aamukahvin jälkeen toimistolle.
Vuoden kotitoimistosekoilun jälkeen olen niin onnellisena toista viikkoa kodin ulkopuolella töissä. Täällä on hiljaista, joskus jonkun askeleet kuuluu käytävästä. Lounaalla saa syödä aikuisseurassa valmista ruokaa eikä matkalla vessaan kompastu mihinkään. Taukojumppaa tyrkytetään kahdesti viikkoon. Aurinko paistaa koko ajan ja iltaisin jaksaa askarrella (!!!) pääsiäiskortteja lasten kanssa aivan uusin voimin.
Pelasta, Asikaine, itsesi ja perheesi! Lähde vaikka kahvilaan tai kirjastoon töihin, jos muu työhuone ei onnistu. Ja Hipille sellaisia terkkuja, että kaikista kiinteistä asennuksista pitää neuvotella ETUkäteen tyylipoliisin kanssa. Piste.
Hippi luki tämän kommentin ja HUUSI
Ai siulla lehmän hermot!!! ****u miulla täälä on kestäminen!
Kohta ilmaannun sun kotitoimistoon.
Örgh.
KIITOS! Ihana tietää kohtalontovereista! <3
VOIMIA!
Sepäse…Toivoisin meidän löytävän uuden arjen uuden rytmin ilman jatkuvia kinasteluita, homma hakee paikkaansa nyt aika rankasti tässä..
ja sitten pääsisi nauttimaan kotona työskentelyn hyvistä puolista, niitä on paljon! Nyt vaan en näe niitä..
No joo, yleensähän istun aina keskustassa toimistossa, mutta nyt haluan tehdä enimmäkseen kotoa käsin, koska imetän vielä, niin näin on helpompi ja tämä on vain väliaikaisratkaisu. (hoen tätä itselleni)
..vaikka ei tosin helpolta tunnu nyt. Homma on molemmilla ihan hakusessa. Pitää vaan luottaa siihen, että arki löytää toimivat rutiinit tässäkin järjestelyssä ja tämä järkyttävä napsahtelu loppuu. Tai edes vähenee.
Tervetuloa 😀
Hei apua. Munkin pitäisi kohta palata töihin ja oon tähän asti jotenkin tosi kätevästi kuvitellu hoitavani yhtälön vauvasta ja kahden tunnin työmatkasta parilla työtyöpäivällä ja parilla etätyöpäivällä. Ömmmm… Excelöin vielä kerran jos saisin sen kotihoidontuen kummiskin riittämään… 😀
Kyllä se siittä, tyttelit. Kyllä kyrsi minuaki monet kerrat, mutta nyt on pennut maailmalla ja työt aika lailla tehtynä. Ukon kanssa tässä piereskellään vuoron perään kahvipöyässä ja kinastellaan aamulehestä. Siinä sitä on elämisen makua. ;D
Karkaa edes sen imetysvälin ajaksi jonnekin. 🙂
;D
Sillon ei voi KYTÄTÄ niin hyvin ;D ;D
Joo, ehkä suosittelisin..tai sitten exeliin yhdessä laaditut säännöt kotityöskentelyyn 😀
PIERU TÄSTÄ VIELÄ PUUTTUUKIN!