Kotimme oli sekaisin, keskeneräisessä olkkarissa ja ruokailuhuoneessa vallitsi remppojen välinen kaaos. Piha näytti edelleen raivaustyömaalta. Vauvan sänky oli säilytysvuori. Neuvolasta antoivat lainaan verenpainemittarin kohonneiden lukujen takia.
Seisoskelu ja jopa istuminen alkaa olla haastavampaa kuin tunteiden hallintani, joiden kanssa luovutin jo viime viikolla itkiessäni kellarissa. Koko porukka alkoi olla puuhaamisesta jo uuvuksissa, enkä enää tiennyt, mitä pitäisi tai kannattaisi saada valmiiksi. Tulessa makaaminen tuntui hyvältä idealta.
Mullinmallisuuden, fyysisen kunnon ja mielialan lähestyessä hiekkaista lautalattiaa..
..naapurit ystävineen ottavat jättiharppauksia piharemontissamme. Juostessani kottikärryillä kaahaavan Pojan perässä multakasassa ja katsellessani Hipin takaperin (!!) keulimista kaivurilla, kyselin huolestuneena Mutta mites tää meijä talon puoli kummää en ny tiiä miten me ..totesi naapurin äijä kyllästyneenä Ei tässä ny oo mitää teijä ja meijä puolta, kaikki nää tehää ny yhessä sillä porukalla ku tehää. On vaan one love! Kato one love..
Pihan edistyessä useiden muttien jälkeen omenapuun istutukseen asti, kaarsi juuri lätkätylle autopaikalle Hipin perheen punainen auto. Seisoin jakkaralla järjestelemässä levyjä kuullessani sydämen malliset piipaapillit anopin, appiukon ja Hipin siskon kolistellessa kuraisesta eteisestä sisälle. Myö tuotiin tälläne juustokakku, mie laitan sen tänne teijän kaappiin…
Ja muutaman päivän jälkeen: Eteiseen ilmaantuneiden uusien kuramattojrn lisäksi vanhat matot roikkuvat rapussa puhtaina ja lattiat on mopattu. Ikkunat pesty. Keittiössä siivoiltu.
Vauvan sänkyyn on ommeltu kaunis pehmuste ja ehdin käydä hankkimassa hoitotason.
Appiukon asentamien ovilistojen(!!JUHUU!) lisäksi keittiössä on sämpylöitä, tuoretta pullaa, smoothieta, pähkinöitä, talouspaperia…
Olkkari näyttää jo kodilta. Verhotangot ja taulut on asennettu paikoilleen. Hipin Pispalan kämpän vanhoihin verhoihin on ommeltu kujat ja ylösalaisin roikkuvat oranssit kukat naurattivat koko porukkaa.
Poika on ollut ikionnellinen talon täyttäneistä ihmisistä, touhusta ja puuhasta. Pieni on nauttinut uusista askareista. Minä levosta. Pahin suoritukseni kuluneiden päivien aikana oli ravintola Napolin jonossa seisominen. (ainakin puoli tuntia!)
Ilmassa alkaa vihdoin olla onnellisen odottavainen tunnelma. Naapurin tytöllä heiluu ensimmäinen maitohammas.
Aamulla heräsin pihassa aloittaneen kivimiehen naputteluun.
Iltapäivällä itkin. Onnesta ja ihmisistä.
Kiitos kaikille miljoonasti <3
