Tällä viikolla vietetään kansainvälistä Vaatevallankumous-viikkoa, joka sai viisi vuotta sitten alkunsa Rana Plaza -rakennuksen romahdettua Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Romahtaneessa tehtaassa valmistettiin vaatteita tunnetuille vaateketjuille, joiden halvoissa liikkeissä Suomessakin kevyin mielin shoppailemme. Vaatevallankumous peräänkuuluttaa vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Juhannuksena olen taas ollut vuoden ostolakossa. Reilu vuosi sitten olin ensimmäisen kerran vuoden ajan ostamatta uusia vaatteita ja viime juhannuksena skitsahdin jälleen jostain hikipajassa printatusta Feminist-paidasta niin rankasti, että raivomykkyrässä päätin olla toisenkin vuoden ostolakossa. Siinä paidassa ei pitäisi lukea Feministi vaan IDIOOTTI!
Ja juuh, muutamia vähän kännisiä hattuostoksia lukuunottamatta lakkovuosi on taas mennyt ihan hyvin ja melko kivuttomasti. Pahin kriisi oli mustien farkkujeni mälvääminen skeittipoolin reunojen johonkin laastiin!? On ollut outoa olla lähes vuosi ilman perus uniformuuni kuuluvia korkeavyötäröisiä mustia farkkuja, jollaisia ei todellakaan tule koskaan kirppiksellä vastaan.
Toisin kuin ekana vuonna, jolloin puritaanijeesuksena en ostanut mitään, olen tänä vuonna langennu muutamaan (5) ”oljenkorteen”, jotka tosin olen käyttänyt jonkinlaiseen tarpeeseen.
1.Naapurin muija osti meille molemmalle Adidaksen outletistä jo pitkään haaveilemani ysäri-gazelle-tennarit, olin kolmatta kesää ilman uusia tennareita ja juuri kokoani olevat kengät olivat aika houkuttelevassa alessa (34e), joten lankesin laittamaan naapurille viestin Joo, ota mulleki!
2. Blogiyhteistyön myötä sain kotimaisen Melli EcoDesignilta culottes-housut ja tunikan. Palokkalaisen Mellin kotimaisia, luomupuuvillaisia vaatteita kyllä myös mainostankin ihan tosi mielelläni.
3. Kanarian reissulla ostin pitkän rantamekon ja sain kuulla siitä kuittailuja koko reissun ajan. Se on ihan helvetin hieno mekko!
2. Seuraava retkahdus oli harkitumpi: olin pitkään himoinnut tamperelaisen Uhanan Sail away -kollegepaitaa ja kuullessani kyseisten kollareiden valmistuksen olevan loppumassa, kävin päättäväisesti ostamassa haaveilemani paidan itselleni ja olenkin pitänyt uutta luottovaatettani suunnilleen joka päivä.
No mutta -kotimainen Uhana on brändejä, joita juuri pitäisikin kannattaa ja ostella isolla kädellä, jotta kotimainen eettinen vaateteollisuus pyörisi ja tarjoaisi mahdollisimman paljon vaihtoehtoja hikipajojen rekkikamalle. Sail away -kolleget on valmistettu Nokialla Neulomolla ja jokaisesta paidasta menee euro Naisten Linjalle. Hienoa! Ja sitä paitsi Uhana on IHANA! Uh!
Hei ja vink vink! Uhanan kivijalkamyymälä on remontissa, mutta Uhanan verkkokaupassa on nyt meneillään -20% remonttiale, joka on voimassa 4.5. asti. Remonttialen tuotteet näkee täältä
5. Viimeisin retkahdus liittyi myös kenkiin. Kävin blogin tiimoilta tutustumassa kotimaisten kenkienvalmistajan, Palmrothin porukkaan. Palmroth jatkaa kenkien valmistusta nyt kolmannessa polvessa. Vanha Palmroth Original -brändi on lanseerattu uudestaan ja klassikkobrändin kengät tehdään edelleen pääosin Suomessa (osa Portugalissa).
Hauskassa tapaamisessamme sain sovitella vaikka mitä ihania kenkäpareja, jopa kymmeniä vuosia vanhoja kenkiä. Iloksemme huomasimme Palmrothin toimiston hyllyssä nököttävien mustien vintage-kaunottarien olevan samanalaiset kuin omat kirppikseltä kahdeksalla eurolla löytämäni lempi-Perttini, joilla olen tanssinut esimerkiksi monet häät. Ha! 90-vuotisjuhlavuottaan viettävällä Palmrothilla oli mielenkiintoisia suunnitelmia juhlavuodelleen ja oli mahtava tutustua tyyppeihin kotimaisten kenkien takaa. Kuunnella heidän suunnitelmiaan ja juttuja kotimaisten kenkien ulkomaan viennistä.
Enkä juu lähtenyt paljain jaloin siitä tapaamisesta! Palmrothilla on uusissa mallistoissa vaikka mitä ihania kenkiä ja hei! Vastuullisesti kenkiä valmistava Palmroth on myös Vaatevallankumouksessa mukana: tämän viikon ajan Palmrothin verkkokaupassa saa -20% alennusta koodilla ”vaatevallankumous” (voimassa su 29.4. asti).
Kahden vuoden vaateostolakot ovat muuttaneet vaateshoppailutapojani paljon, toivottavasti ihan pysyvästi. Ekan vuoden kiukuttelukun-en-oikein-voi-ostella muuttui pikkuhiljaa tavaksi etsiä ensin vintagea ja lainata sekä kyseenalaistaa rankasti ostotarpeita, jonka jälkeen vuoden päätyttyä todellakin olisi tuntunut oudolta ostaa hetken mielijohteesta jotain uutta, halpaa, alennuttua. Spontaanit ostokset ovat jääneet -niin kuin on jäänyt rahaakin niihin ostoksiin, jotka oikeasti haluaa tehdä. Vaikka Uhanan ihanan paidan tai vaikka Ivana Helsingin bomberin tai jotain kotimaista hienoa!
Toinen vuosi meni jo ihan rutiinilla ja nyt, vaikka vähän odotankin itseltäni lupaa ostolakon päätyttyä vuoden odottelun jälkeen hankkia uudet mustat farkut ja vaikka vähän olen ehkä Uhanan mallistosta myös jo jotain itselleni henkisesti korvamerkkanut, niin silti
– uskon, että kahden vuoden vaatelakon jälkeen vaateostokäyttäytymiseni on muuttunut pysyvästi. Ja nytkin, jos muutaman hankinnan olen lakossani tehnyt, olen oikeasti henkari kädessä punninnut asiaa monelta kantilta, innoissani myös käyttänyt hankintojani lähes päivittäin ja iloinnut kotimaisen laadun ja yritysten kannattamisesta!
Jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan! Vaikka vähän lyhyempää jaksoa, jos muuten epäilyttää, mutta pienessäkin ajassa huomaa nopsaan loppuvan sen ihmeellisen Noh, poikkeampa vähän tossa jossain henkassa tai jossain, jos jotain, tarvimpa viikonlopuksi jonkun topin ja töihin paidan, oho ostinkin alerekistä vähän tämmösen ja tommosen, en tiedä pidänkö näitä, enkä varsinkaan, missäköhän nää on tehty, mutta ompahan taas.
Nii juu ei sellasta. Sitä en suosittele kenellekään!