Gaalailua

Sunnuntaina olin jokavuotisessa Iskelmä-gaalassa Tampere-talossa.

Vaatteiden kanssa pelasin tällä kertaa varman päälle: musta pitkä iltapuku. Musta (perus, talvinen), pitkä (gaala kun on, ei ainakaan mene etiketin ali), joustava trikookangas (ei mene ihan ylikään etiketin, pystyy istumaan ja jopa syömään sekä juomaan muutaman bissen). Muutama vuosi sitten alesta ostamani Nanson musta kolttu on Katri Niskasen suunnittelema. Kapealinjaisessa mekossa ei ole halkiota, joten helma hieman hillitsee toikkarointia. Avonainen selkä tekee asusta juhlavan ja rohkean, tosin siveä naapuri tikkasi mekon muutamalla pistolla alusvaatteisiini, jotta puku pysyi hievahtamatta päälläni jatkoillakin.

Nuorempana pelkäsin ylipukeutumista. O-ou noi luulee, että mää yritän jotai! Tulin tänne hienostelemaan ou shiit! Mitä, jos muilla onki farkut? Onkohan tämä vähän too much? Mutta vanhemmiten ja tilaisuuksissa rampanneena olen tullut tulokseen, että parempi pukeutua vaikka inasen etiketin yli kuin ali. Juhlavasti puku arvostaa tilaisuutta sekä sen järjestäjiä. Etenkin työn puolesta tilaisuuteen saapuessa, on fiksua olla edustuskelpo (edes pukeutumiseltaan). Ja aina kiva päästä ulkoiluttamaan edes harvoin muutamia pitkiäkin kaapuja, vaikka joku vieressä vilkuilisikin Asikaiselta lähteneen ihan hanskasta vanhojentanssipuvun kanssa. Kikapoo!

En luovu päivän-asu-vessassa -teemasta juhlallisuuksissakaan. Tampere-talon fancy peilivessa, tsek!

Aina tietysti kohtalokasta pukea uudet korkkarit pitkään tilaisuuteen, johon liittyy viiniä ja rappusia. Luotin joulukuussa hankkimiini Camilla Norrbackin kenkiin vähän liikaa: heti taksista noustessani huomasin toisen kengän vähän lonksuvan. (!!?) Minä kun olin varma, etten enää koskaan hankkisi liian isoja korkokenkiä kärttyisen italialaisen pakkomyytyä minulle Roomassa elämäni parhaat korkkarit, joita luulin kaupassa liian pieniksi. Kenkätilanne kuitenkin parani illan mittaan tai lakkasi haittaamasta: selvisin ilman rakkoja ja kompurointeja. 

Asusteeksi mustan kanssa puin kultaa ja mirhamia UFFia. Kalevalan Kosmos-korujen kanssa minulla oli aikoja sitten UFF:ilta löytämäni kultainen kirppislaukku sekä lettinauha hiuksissa. Kokeilin pikaisella aikataululla toteuttaa pikkujoulukampaukseni tyyppisen hippiletin. 

Parasta illassa seuran, ruoan ja juoman lisäksi oli Pate Mustajärvi.

Paten lisäksi gaalassa esiintyi Jenni Vartiainen, Jesse Kaikuranta, Erin, Suvi Teräsniska, Haloo Helsinki, Lauri Tähkä, Arttu Wiskari, Antti Tuisku, Anssi Kela ja Jannika B, joka häikäisi kultaisessa hatussaan. Lavalla nähtiin kauniita asuja muillakin. Näistä mainittakoon Antti Tuiskun satiiniset haaremihousut, Haloo Helsingin Ellin edestä lyhyt punainen mekko yhdistettynä nahkarotsiin ja maihareihin sekä tietysti Jenni Vartiaisen pitkä värikäs iltapuku. Erityishatunnosto kuitenkin Jannika B:n puvuista vastanneelle suunnittelijalle Anne-Mari Pahkalalle, jonka asujen rohkeus on villiä ja harvinaista. 

Harvinainen ja villi oli myös gaalailta ja jatkojen jatkot. Pilkun aikoihin palauduin Nekalaan huomatakseni, että alusvaatteisiin kiinni tikatun puvun riisuminen yön pimeinä tunteina kuulostaa, näyttää ja tuntuu siltä, kuin yrittäisi toistuvasti heittää itseään napakalla niskalenkillä seinälle.

Väsyneen maanantain ohjelmassa oli Grammy -gaala. Grammyjen seuraamisessa avecina minulla oli Hippi, joka valmistautui tilaisuuteen nukkumalla päiväunet. Illan asuna oli mamman kutoma viltti ja asusteena puolityhjä jäätelökulho. Hatunnosto myös Pharrel Williamsin hatulle. Laitan samanlaisen ensi vuonna Iskelmä-gaalaan.