Jouduin tällä viikolla toimittamaan kasvokuvan itsestäni. Huolimatta selfieiden ja asukuvien kulta-ajasta, en löytänyt tuhansien räpsyjen arkistoistani yhtäkään _kivannäköistä_ tai asiallista kasvokuvaa itsestäni. Skrollasin läpi festareiden leirintäalueiden, juhannuskokkojen, sukulaisjuhlien kakkukahvien, lomamatkojen rikkinäisten sandaalien, sienikorien, typerien vappuhattujen, luttaantuneiden kotisohvien ja huuruisten vauva-aikojen..ei yhtäkään kuvaa, jossa vain minä yksin katsoisin kameraan fiksuna tai kivannäköisenä.
Nyt ei ole kyse kehujen kalastelusta äläpäs nyt, oot tosi kaunis kaikissa kuvissa, ihana! Hei kaunis kampaus sulla, kuka teki. Hei oot tosi HOT!
Ei. Kyse on esimerkiksi pitkäaikaisimmasta profiilikuvastani Facebookissa.
Olen anoppini synttäreillä. Selvinpäin. WTF?
Peilistä takaisin katsoo ihan kivannäköinen ja reteä muija, mutta kameranlinssin läpi sujahtaessa muutun Ulla Tapanisen esittämäksi känniseksi sketsihahmoksi, jonka lazy eye, jota en tiennyt olevan, karsastaa yläviistoon. Asiaa ei auta vieressä syötävänsöpönä poseeravaa perheeni.
Sketsihahmo ilmaantuu mystisenä haamuna valokuvaan kuin kauhutarinoissa. Oliko tämä henkilö kuvaushetkellä mukana? Hmm, en muista tavanneeni, sen täytyy olla isoisoisoisoäitini siskon kuollut kaima, olen kuullut kerrottavan, että hänen silmänsä eivät koskaan kohdanneet ja hänellä oli pahoja naamanvääntelyitä, jotka johtivat kuolemansairauteen…
Kyse on lähes kaikista satunnaisista arkiston otoksista.
Siirrytään kuumaan Italiaan romanttiselle lomalle. Uuh.
Well How You Doing´?
I´m okay! I´m a squirrel!
Vankkumaton itsetuntoni romahtaisi viimeistään sadannenkahdeksannenkymmenennen esimerkin kohdalla, joten palaan pyydettyyn kasvokuvaan. Eilen räpsäsin muutaman pläsikuvan. Tai kolmekymmentäneljä kuvaa, kunnes Poika tunki kuvaussettiini syömään spagettia ja oli jo juostava jumppaan.
Hipin tarkan taiteellisen seulan läpi pääsi yksi onnekas otos, jossa kuulemma näytän vähän itseltäni ja vähemmän sketsiltä.
Ihan kiva. Mutta…
…
Filmaattista torstaita!
Aivan loistava postaus! Ja ihanaa nähdä välillä muitakin kuvia kuin ankannaamoja (eli se italianorava). 😀
…Ulla Tapanisen esittämä känninen sketsihahmo; REPS.
Ja bonuksena: eka assosiaatio savolaisesta Italiassa: Brad Pitt Thelma&Louisessa.
Aahaha kuuman Italian oravaromantiikan kohdalla repesin minä 😀 Ja i todellakin feel you, en onnistu koskaan kuvissa. Siitä kertonee tarpeeksi varmaan se, että valitessani useasta otetusta sitä onnistuneinta, päätyi profiilikuvakseni otos takaraivostani…
Niin kuin lontooksi sanotaan: this. Onneksi potretteja ei kysellä kovin usein eikä rajavartijoita haittaa, vaikka passista tuijottaa tuikea Justiina. Tuijottaa, koska passikuvia otetaan niin monta että saadaan silmät auki. Muuten kuljen ilmeisesti unessa useasti ellen suorastaan jatkuvasti. Suu auki.
Nauroin makeasti! Täällä toinen, joka livenä näyttää ihan ookoolta, mutta auta armias kun joku kaivaa kameran esiin. Puolustusmekanismini on vääntää naama pahimpaan irvistykseen, sitten voi ainakin todeta että emmie nyt muuten ku mie vaan tein tuollasen ilmeen. Virallisten kuvien ottaminen vaatii muistikortin täydeltä otoksia, joista ehkä yksi kelpaa. Ja sekin vasta sitten kun päälle on vedetty sata filtteriä.
😀 eheheheheee Kiitos tästä! Repesin kun Juice alkoi.
Paras blogipostaus pitkiin aikoihin! Varsinkin kun täälläkin on kohtalotoveri, oon niin monesti miettinyt, että miksi musta ei saa sellaisia kuvia kuin miltä näytän peilissä?? Toiset ilmeisesti on luonnostaan valokuvauksellisia, toiset ei. Itse kuulun niihin jälkimmäisiin. En ois susta ihan varma ”ullatapanismista” huolimatta – viimeinen kuvahan on oikein hyvä, näytät onnelliselta!
HAA! et tiedäkään, kuinka paljon riemuitsen tästä Prad Pitt -hommasta! 😀 😀
HAA! et tiedäkään, kuinka paljon riemuitsen tästä Prad Pitt -hommasta! 😀 😀
Tähän mennessä kaikki ovat olleet kanssani eri mieltä!
http://www.lily.fi/blogit/asikaine/prinssi-taydellinen
Kävin vähän aika sitten edustamassa ihan Brysselissä asti. Euroopan parlamentin akkreditointipisteen setä nappasi minusta kuvan, jonka nähtyäni jouduin toteamaan, että mummoni puheet siitä, että minusta tulee vielä joskus missi, olivat vahvasti liioteltuja. Näytin kuvassa Pirkka-Pekka Peteliuksen roolihahmon (omituinen höpöttäjä) ja valtavan tummilla silmänalusilla varustetun pikkuoravan sekoitukselta .
Kuvahan löytyy muun muassa Instagramista (vink,vink). Tiedän, että haluat nähdä sen. Sinnehän siis voi laittaa näitä parhaita otoksia (vink,vink).
Mä valkkaan lähes aina kuvia, joissa mulla on aurinkolasit. Ne on ihan ok.
Ja hei, musta sun muutkin kuvat näytti kivalta. Takaraivo tosin myös 🙂
😀 😀
Joo, se passikuva.. en ymmärrä, mitä siinäkin tapahtu mun kulmakarvoille valotuksessa / mustavalkoisuudessa tms..
Hyvä hyvä! 🙂
Täytyy ehkä alkaa kokeilla irvistystä..Ja filttereitä. Kiitos vinkistä! 😉
Haa, hyvä! Täällä himassa ei Juice ihan auennut. – Miks sie tän biisin tähän oot laittanu? Emmie tajjuu, siis hä..
Mukava kuulla kohtalontovereista, vaikka toki soisin kaikille ihanaa valokuvauksellisuutta!
Ja tuo yksi kuva on tosiaan yksi, aikamoisesta otannasta..huoh. Ja oon siihen ihan tyytyväinen. Harmi vaan, ettei kaikki kuvat ole tuollaisia vaan lähinnä edellä olevien esimerkkien kaltaisia. Tai juuri sellaisiahan ne. Tuolta mää ne kotikansiosta kaivoin eikä pitkään tarvinut etsiä. Toisin kuin sitä hyvää kasvokuvaa, joka piti ottaa, koska sellaista ei ollut..
AH hah haa!! Omituinen höpöttäjä!! HAA HAA!!!
Tälle nauroin niin paljon, että pitää ehkä hankkiutua instgramin jännittävään maailmaan…
Sanat ei riitä – ihan paras 😀 sekä sinä että tämä postaus!
Meillä on kamala tilanne, kun esikoinen näyttää kaikissa kuvissa just aina idiootilta ja kuopus on aina niin fotogeneettinen, söpö, ihana, suloinen, onnistunut… Esikoisen koulukuvat olivat tänä syksynä niin järkyt, ettei uskallettu edes näyttää niitä hänelle itselleen! Yritä näistä sitten saada kivaa joulukorttikuvaa sukulaisille ja olla tasapuolinen sen suhteen, mitä kehyksiin laitetaan.
Hahaa, tästä tuli mieleen minusta otettu kuva yhden tapahtuman akkressa viime kesänä. Ai jumaleuti miten kauhean näköinen olen siinä! Ainakin tuplasti itseni ikäisen ja muutenkin kulahtaneen näköinen akka, hyi!!
Voi raukkaa :,D otan osaa. t. Kaikissa lapsuuskuvissa jurolta Pullanaamalta näyttävä esikoinen
Ihana ja lohdullinen postaus <3 Itsehän onnistun valokuvissa silloin, kun otan ne itse ja tietystä kulmasta, kaziljoonan epäonnistuneen otoksen jälkeen. Muuten välttelen kameraa kuin ruttoa.
Ihan loistavuutta on koko blogisi muutenkin, Puutalobabyn ohella ainut perheblogi, jota luen. Huumorisi ja kirjoitustyylisi osuu napakymppiin, ja muutaman viime päivän palkan olen saanut siitä, kun olen lukenut juttujasi ja yrittänyt semiavokonttorissa olla huutonauramatta liian lujaa. Kiitokset siis tylsien työpäivien piristämisestä!
Mikään ei nyt voita riemuani omituisesta höpöttäjästä! 😀
😀 Mukavaa, että kaikki voivat iloita kustannuksellani!
Voi ei, voi toista : / Kannattaa siis valita myös nuoremmasta ne epäonnistuneet..kai niitä edes muutama on 😉
Kiitos tästä 🙂
Sama täällä, vaikka olen nuorempi..huuh..
Ha! Onpas hauska kuulla! Kiitos ihanasta kommentistasi ja tsemppiä sinne avokonttoriin! 🙂
Täällä vielä yksi samanmoisen fotogeenisyyden asteen omaava valokuvaajamiehen (!) vaimo. Ei saa hyvää kuvaa sitten millään, MUTTA nytpä löytyi sellainen kuvaamo, jossa oikein ylistettiin meikäläisen onnistuneita kuvia ja kehuttiin fotogeenisyyttä (käyttivät juuri tätä sanaa, oih kuinka ihanaa!). Tämähän oli siis äitiyspolilla suoritettu 2. ultra. Kuva kuin kuva, täytyy olla tyytyväinen.
Exäni harrasti valokuvausta, joten ruutuja kertyi aika tiuhaan tahtiin. Kerroin heti alkuunsa että ei tule onnistumaan kuvat mun kanssa. Mutta hän yritti. Ja yritti.
Ja yritti.
Sitten erään kuvaussession jälkeen hän selasi tallentuneita ruutuja ja totesi vakava ilme kasvoillaan: ”Miten sä onnistut tossa?”
I feel you!! Kiitos, kun jaoit tämän. Toisaalta tää tieto kyllä taas lannistaa..kun oon aatellu, että ehkä voisin oppia jotenkin harjoituksella onnistumaan. Mutta näköjään tähän ei harjottelukaan auta! 😉 Voi meitä!
Oih ihanaa! Onneksi olkoon! 🙂
Ahh tuo äidin synttäreille otettu duck face-kuva on kyllä klassikko. Aina se vaan jaksaa ilahduttaa, kun sen näkee!
Ihanaa, kun ilahuttaa! Kaikkien duckfeissien esiankka!
<3