Nyssi! Pahoittelut radiohiljaisuudesta, oli vapaa-aika vähän kortilla, koska katsoimme juuri kahdeksan kautta erästä melko niche-yleisön pikkusarjaa. En tiedä, ehkä joku on joskus kuullutkin larppisaaga Game of Thronesista, melko koukuttavaa settiä noin kolmannesta kaudesta alkaen, tosin huumoria tuli kuvioihin vasta suunnilleen neljännen kauden kahdeksannessa jaksossa ja silloinkin erittäin pienellä pipetillä annosteltuna, joten en vieläkään ihan tiedä, mitä mieltä olen kaikesta (noin neljä tuntia päivässä) näkemästäni taistelusta.
Mutta asiaan! Niin, siis voi eiii!! Vähän huonoja uutisia maailman parhaille lukijoilleni. Vaaleanpunaisen talon ovet sulkeutuvat, ainakin toistaiseksi.
Vaikka kirjoitukseni yleensä vaikuttavatkin sekavuustiloissa syntyneiltä parin minuutin höperryksiltä (Kyllä! Työkaverini juuri sanoi lounaalla blogini vaikuttavan siltä, kuin olisin olisin kirjoittanut kaikki juttuni kännissä kahdessa minuutissa, kiitos taas Mikko!!!), niin uskokaa tai älkää, vaatii ajatusteni ja arkisten havaintojen tiettyyn formaattiin muotoilu sydämen paloa, korkeampaa älyä tai edes välttävästi ajallisia paukkuja. Joita ei nyt tänä keväänä näköjään vaan meinaa riittää kaikkeen, ellen ala polttelemaan pilv.. kynttilää kahdesta päästä. Ja burnikset on niin 2007! Been there, done that.
Täyteen duunia buukattu alkuvuosi ja loppusyksyllä ilmenneet ihan pari yllättävää muuttujaa haukkaavat nyt aikaa ja voimia. On tullut aika ottaa happea. Pakko hengähtää ilman stressiä kivoista kukkakaaliresepteistä tai ilman vimmaisen kirjoittajan ääneni rönsyilevää tilanneanalyysiä joka asiasta. Vittu että nasevahko ja hauska Asikaine osaa välillä ärsyttää itseäni huomattavasti rankemmin kuin kenkiään hukkaileva pitkätukka. Nyssi! Nyssi! Nyssi! Välillä tuntuu, että matkin itseäni tai että Asikaine elää ihan omaa elämäänsä, aivan vauhko muija. Aina hyviä viimeisiä lauseita ennen totaalista mentaalista oikosulkua. A girl can not tell who she is. A girl is a mess. A girl has two names.
Blogi on ollut rakas paikka kirjoittaa(!!) sekä järjestellä ja jakaa ajatuksia tai hauskoja juttuja. Erityisen tärkeäksi on muodostunut uskollinen ja laaja lukijakuntani, joka on ollut korvaamaton vertaistuki lyttääntyneiden maissinaksujen raaputtelussa ja trendikkäiden kivikampojen tarpeellisuuden kyseenalaistamisessa. Olen aina ollut ylpeä lukijoistani, mahtavista asiakkaistani ja vilpittömästi iloinnut kirjoitusteni saamasta vastaanotosta.
Yllättävä oven sulkeminen tuntuukin tosi haikealta, mutta tähän hetkeen myös oikealta päätökseltä. Että nyt just ei pysty. Että aikansa kutakin. Että on aika kirjoittaa ja on aika osata antaa itsellensä potkut, jos pitää valita, kirjoittaako sillointällöistä sielutonta sekundaa vai ei mitään. Ja on aika mennä Jutilana eteenpäin.
Näin.
Kiitos ihan kaikille, jotka ovat tänne klikkailleet sekä kaikille tukensa ja apunsa antaneille kannustusjoukoille sekä tietysti the avustajille!
Erityiskiitos myös muusalleni.
Sivusto jää auki (jos muistan maksaa hosting-laskuni, ettei blogiani lukita jopa itseltäni, kuten viime kuussa. Sori siitä!). Ehkä palaan joskus pää vähän raikastuneena taas kirjoittamaan uusia postauksia, kun sitä vähiten odotamme. Jotain kai Asikaisenkin on pakko joskus taas kirjoittaa.
Instagramissa jatkan kuulumisten päivittelyä tasaisen epätasaiseen tyyliini.
Että nyyh ja hei nyssi vaan kaikille!
Jään kaipaamaan teitä, tätä, kaikkea,
Maiju
Se on sitten pakko tunkea paikan päälle ottamaan annoksensa Asiakaisen sekoiluja sitte.
Voi ei! Mutta kiitos kaikista nauruista ja koskettavista jutuista vuosien varrelta! Jää ikävä!
Eiiii! Lempiblogini. En lue enää ikinä yhtään blogia. Ettäs tiärät!
ei hitto ,nyt oikeasti harmittaa. ymmärrän samalla tilannetta ja toivon että tulee joskus aika vielä palata.
Minusta on tullut itkijämummo, kun tällekin uutiselle tirautin! Mutta mun lempiblogi sentään kyseessä. Taso on ollut kova ja kova muija myös tietää, milloin mennä etteenpäin . Aion come backia odotellessa lukea koko blogin taas alusta. Niinkuin hyvän kirjan avaisi uudestaan. KIITOS! Kaikkea parasta tulevaan.
Asikaine, sä oot pelastanut jutuillasi multa monta päivää. Kiitos olemassaolostasi. Parhautta jatkoon!
Voih. Mutta jos viittisit edes Instassa silloin tällöin kertoa, minkä kokoisia Anemoneja teiltä nykyään löytyy, niin sillä voisin pärjätä. Kiitos!
Asikaine, ai donnou vattu sei. Mut sanompa kumminkin: Älyttömän suuret kiitokset sun kän.. Hartaudella kirjoitetuista, huikean hauskoista, nokkelista ja (en vaan keksi kategoriaa mikä niin upeasti kuvaisi, joten tyydyn tylsään – >) ah niin sekoboltseista jutuista. Ne on vieneet mun elon nextille levelille siitä päivästä saakka, jolloin blogisi vahingossa löysin (olisko ollut joululomalla 2013 tai 2015? Samasevväliä!). K I I T O S! ❤️ JA KAIKKEA HYVÄÄ TULEVAAN!
❤️: Mimmi Hesoist
KIITOS kaikista itkunauruista – toivottavasti palaat vielä jakamaan tamperelaista arkea meille epäuskoisille!
Kaikkea hyvää Asikaine! Olet valaissut kyllä useammankin arkisen hetken ja häikäissyt niin kirjoittajanlahjoillasi kuin viisaudellasikin. Toivottavasti palaat vielä takaisin.
Jälleennäkemisen ihanassa toivossa! Iänkaikkisesti tämä on kaikista paras blogi. Amen.
Ja tuu sitte takasi, ku tuntuu siltä. Kyllä jaksetaan oottaa.
Eiiiiiiiii! T. Aktiivinen lukija, laiska kommentoija
Voi ei!! Toivottavasti palaat kunhan muulta elämältä ehdit! ??
Eiiii. Anteeksi en ikinä kommentoi. Mutta nyt oli pakko. Toivottavasti teet comebackin suurempana kuin koskaan. Entise tamperelaisena blogisi tuo tuttuja tuulahduksia Tampereen tunnelmaa ja onhan t nyt ollut ihan mahtavaa seurata säännöllisen epäsäännöllisesti. Jaksamista ja menestystä. – N
Apuaa, ikävä tulee. Tää on paras blogi.
Mutta jos päätös tuntuu helpottavalta, se on oikea.
Toivottavasti palaat!!
Kaikkea parasta!
Ohho! Ja voi ei! Tulee kyllä ikävä! Ja nyssi äkkiä ne täältä aina kätsysti löytyneet reseptit talteen! Perunat ja kasvispihvit ainakin!
Leppoisaa kevättä koko perheelle!
Ei apua ihan kamalaa! Mutta joskus on tehtävä executive päätöksiä! Olet ollu minun googlehaussa ekana ehotettuna sivustona KAUAN, nii tiuhaan on tullu käytyä sinun blogissa. Kiitos ihan hirveästi ja hauskaa kevättä! Instaseuraaminen jatkuu!
Kiitos kuluneista vuosista!
Voi pertti, sanois mun esikoinen.
Ikävä tulee teidän menoa. ??
Ainoa blogi joka ei ikinä oo ärsyttäny ? vain naurattanu, itkettäny tai mietityttäny.
Eikä! Tää on ollut sellainen riemurasia, joka on piristänyt niitä pimeitäkin päiviä. Jään odottamaan toista tulemistasi – niillä kahden minuutin kännitarinoilla tai ilman. Iso kiitos ja tsemppiä kaikkeen!
❤
Sun blogi on ollu niin ihanan raikas ja omanlaisensa, ettei toista tämmöistä voi tullakkaan! Mutta ymmärrän kyllä päätöksen. Pidin itse aikoinaan blogitaukoa, kunnes se kirjoitushimo sieltä lopulta palasi ja perustin uuden blogin ja lopulta muutin uudelle alustallekkin! Joten ehkä sinäkin vielä myöhemmin palaat ilostuttamaan meitä blogillasi! ?
Huh huh! Noita pinkkejä saappaita ei kyllä niin vaan täytetä, olet ihan uskomattoman taitava kirjoittaja, jolla juurikin oma ääni!! Se on ollut tämän blogin imu aina, aiheella ei ole niinkään ollut väliä. Surullisia uutisia meidän lukijoiden kannalta, mutta toivon, että päästään pian taas lukemaan jotain sun kirjoittamaasi. Täällä, tai ihan jossain jossain muualla, vaikka kirjasta.
Kaikkea hyvää Asikaine ja KIITOS!
Oot mahtava! Harmi että sait potkut, mutta jospa joku Asikaine ottaisi sut takasin jonain molemmille sopivana päivänä.
? Harmi juttu. Ainut blogi mitä oon seurannut. Mitäs ny sitte?? Onnea ja menestystä sulle! ❤️
Nyyh. Mie en kestä
Kestän mie. Emmie. No kaimmie. En tiiä. Mut moikka!
Iso Kiitos Nekalan lähettiläälle! Nyt täytyy lähteä itse ulos etsimään uusia kulman leipomoita, kahviloita ja sukkakauppoja. Kiitos ihanasta tavastasi kirjoittaa kaikesta!
Internetti muuttui just turhaks. Mennään ihmiset takas ulos, naapuriin tai vaikka baariin.
Kiitos ihana Asikaine! Tiiäkkö oot syy miksi uskalsin tehdä mukulan, oot niin hyvä äiti-idoli! Ja oot varmaan ainoa bloggaaja, jonka miehenikin tietää, sen verran usein tullut luettua näitä juttuja ääneen. Kiitos ja näkemiin?
Kiitos valtavasti upeasta blogista ja kirjoituksista, mitä on luettu niin huutonaurun- kuin itkun säestyksellä. Arkiset huomiot perhe-elämän ihanuudesta ja kamaluudesta on ollut loistavaa vertaistukea ja muistutusta siitä, mikä elämässä on tärkeää. Kiitos, kiitos, kiitos, kun olet jakanut palasia elämästänne!
Jaksamista pitkiin päiviin ja aurinkoista kevättä!
Tätä mä pelkäsinkin, miksi oi miksi! Kiitos näistä vuosista <3
Voi ei riipaisevaa! Onneks oon vielä vuodessa 2017 vanhoissa postauksissa niin käsittelen tän asian myöhemmin. Kaikkea hyvää ja ihanaa elämää <3
Ei. Apua. Kuten moni muukin on kommentoinut: en ikinä kommentoi, mutta… (paitsi ehkä kerran kommentoin tai ainakin meinasin kirjoittaa ja pyyhin sen äkkiä pois ennen julkaisua…). En ole Tampereelta enkä edes käynyt siellä monesti, itse olen vähän nuorempi ja oma lapsi on vanhempi kun sun, eikä edes omakotitaloa, mutta sun jutut korreloi mussa jollain syvemmällä tasolla. Sekoilu Äitinä ja muutenkin yhdistää eroavaisuuksista huolimatta ja silloin muistaa olla armollisempi itselleen ja muille. Tulee ikävä ja kiitos kaikesta! Täytyy alkaa lukemaan sun blogia taas alusta. Eli muista maksaa ne hosting-maksut…
Kiitos ihanasta blogista! Ihan parasta. Toivon, että kiireet tasaantuu jossain vaiheessa ja blogille jää aikaa niin, että se ei stressaa! Ja helkkarin hyvällä biisillä lähdit 🙂
No höh. Kiitos nauruista ja itkuista ja musavinkeistä. Niin, ja eikä haittaa jos muutat mielesi ja tuut takas.
Oot Tampereen lähettiläs.Ja kaupunki on tullut tutummaksi juttujesi myötä.Palaa pian takas.Oot huippu.
Hei ny ssi ?
Kuule Asikaine, ymmärrän mutta haikeaa on. Blogisi ansiosta ymmärsin, että äitiys ei määritä ihmistä kokonaan ja että on muitakin tapoja olla äiti ja ihminen kuin valkoinen koti, pastellinsävyiset vaatteet ja Täydelliset Valokuvat. Ja että on hyvä ottaa rennosti ja että muidenkin miehet sekoilee, mutta siihen pitää vain sitten suhtautua. Niin uskalsin sitten alkaa perheelliseksi.
Sun tyyli on niin mahtava että toivottavasti tulet joskus takaisin. Rakastan sun itseironiaa, sillä sitä ei tässä maassa totisesti riittävästi ole. Pitääkö mun nyt liittyä instagramiin että saan Asikais-annokseni.
Kaikkea hyvää!
Kiitos tähän asti… toivon totisesti, että palaat vielä! ?
Voi sinnuu! Kiitos sulle ja koko perheelle, hyvää jatkoa!!
Sinä oot Asikaine paljon opettanut minua siitä miten tätä maailmaa kannattaa kattella ja asioihin suhtautua. Toivottavasti vielä joskus palaat kirjoittamaan (mahdollisimman äkkiä toki!), koska kuten täällä joku jo sanoi, intternetistä tuli nyt ihan turha.
Lukija minussa sanoo Wyää, empaatti taputtaa selkään, onnittelee hyvästä päätöksestä ja toivottaa parasta mahdollista oloa ja eloa. Kiitos!
Luojan Kiitos sä lopetat sen kirjottamisen! Ku mä oon seurannu suo jo vuosia, mutta kun mä luen kaikki kommentit ja sun tekstit niin ajatuksella, niin oon vasta vuodessa 2017! Oon tuskaillut etten koskaan saa suo kiinni ku kirjotat jo uutta. Tämä postaus antaa toivoa, että saavutan siis reaaliajan! Mutta vakavasti puhuen suo on vaikea kiittää… ja nyt alkaa itkettää… mutta siis sun tänne eetteriin läpitunkeva asenne lapsiin, äitiyteen, ystäviin, sotkuihin, sisustamiseen, tarjoiluihin, puolisoon, tekemiseen, rentoutumiseen, kirjottamiseen, tunteiden sanoittamiseen, huonoihin kuviin, työmoraaliin ymmmm. on ollut identiteettiä niin suuresti muokkaava kokemus… Itseasiassa niin suuri että ajattelin teettää sun kuvan meijän seinälle… ?Eli aika tärkeä olet! Ja näin ammatillisesti olet kyllä onnistunut tässä blogihommassa niin hyvin, että tätä on oikeesti vaikee ylittää… Ja hyvä että et lopeta tätä täysin.. Mä en kyllä jatkossa lue muita blogeja…Voithan sä kirjottaa vaikka kerran kuussa tai sitten 10v päästä, että näin olen muuttunut ja 10v kuvina… ?? IsoKiitosthankyousphasiippa Pidä Hauskkaa!!!! ????????
Ei perrrkele! Ainoa perheblogi, jota luen! Mutta hei, mä niin ymmärrän. Sille on ihan syykin olemassa, miksi seuraamani blogit ovat redusoituneet kahteen (ja nyt vissiin yhteen): blogista tulee liian helposti klikkien perässä kirjoitettua höttöä. Ja ymmärrän toki senkin, kun pitäisi saada vähän jotain korvaustakin kaikesta siitä vaivannäön eteen tehdystä työstä, niin totta kai edullisinta on se, että postaustahti on säännöllinen. Asikaine ei ole koskaan tuntunut tältä, vaikka tunnustan, että oon joskus laukannut jonkin kaupallisen yhteistyön nopeasti läpi.
Toivottavasti kynnys palata ei kasva liian korkeaksi. Heitä jollain jutulla, jos siitä tuntuu, ja pidä sitten taas puoli vuotta taukoa, ihan mikä sopivimmalta tuntuu. Täällä kyllä aina luetaan eikä unohdeta! Kaikkea hyvää sulle ja teille kaikille.
Harmi, että lopetat! Toisaalta nyt saatan saada aikaiseksikin jotain, kun en koneella käydessäni unohdu Asikaiseen itkunauramaan. Kiitos näistä vuosista ja kaikkea hyvää atk:n ulkopuolelle(kin)!
Kiitos kirjoituksista! Ei kyllä miyään kahden minuutin kirjoituksia, vaan sellaisia joista ihmettelen miten joku osaakin sitoa tunnelman sanoihin. Oon nauranu, itkenu, haikeillut ja ties mitä näiden tekstien kanssa ja kautta. Kiitos!
Kiitos tästä mainiosta blogista! Oot ollut vuosia mun vertaistuki perhe-elämän keskellä.
Hyvvee miun uni ties jo aikoja sitten. Muistakeeha muata ja hyvvee syyvä.
Kaikkein koskettavimmat hetket blogissasi ovat olleet kirjoitukset silkkiapinasta. Viisas tietää, milloin pitää lopettaa. Hyvää jatkoa!
K I I T O S kaikista kirjoituksistasi! Olet avartanut pikkulapsiarjen näkökulmaani ja olen poiminut monia oppeja käyttööni (kuten sen, että jos aina pitäisi olla täydellisen siistiä, että joku voi tulla kylään, niin meillä ei ikinä kävisi ketään). Ikävä tulee.
Tulee ikävä! Kiitos kirjoituksista senkin taituri. Ehkä joskus vielä. Sitä ennen kaikkea hyvää ja upeaa!
Yhyy, yhyy, yhyy! Olen olosuhteiden pakosta joutunut jättämään blogien lukemisen väliin melkein kahden kuukauden ajan, ja nyt sitten palaan tänne tällaisen uutisen ääreen! Toki edellisen lauseen kirjoitettuani huomaan, että saatan oman kokemusmaailmani puitteissa jopa ymmärtää päätöstäsi. (Mutta vastentahtoisesti, huom!) Kiitos virkistävistä jutuista ja rehellisestä puheesta, blogilukulistani on tästedes paljon kuivempi.
Kaikkea hyvää! Ota aikasi. Hieno oli lukea ja inspiroitua arjen havainnoista ja oivalluksistasi, ihailtavasta rentoudesta ja elämänilosta. Ihan huikee kirjoittaja kyllä oot!! Kiitos ja moro 🙂
Kiitos kaikesta! Hyvää jatkoa, käyn varmaan tulevaisuudessakin säännöllisesti tsekkaamassa että oisko se jatko muuttunut postaukseksi tänne blogiin. En heitä toivoani! Keep on rocking!
Blogisi on tarjonnut uskomattoman paljon vertaistukea, yksi parhaiten mieleen jääneistä postauksista on ”Miten imetyksen lopettaminen sujui?”. Kiitos sinulle ja kaikkea ihanaa jatkoon!
Nyyh täältäkin! Blogisi parissa olen saanut nauraa ja roskia silmiin. Mutta kuten joku muukin totesi, oikea elämä on atk.n ulkopuolella. Kiitos ja hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
Eiii!!! Oot ainoo perhebloggaaja, joka ei ärsytä! Idoli siitä, miten kaikki ei elämässä tarvi mennä niinkun strömsössä ja silti kaikki on ihan hyvin.
Kuten edellinen kommentoija sanoi: ”Sinä oot Asikaine paljon opettanut minua siitä miten tätä maailmaa kannattaa kattella ja asioihin suhtautua.”
Jään suremaan ja kaipaamaan, mutta toisaalta kiitän suuresti. Kiitos ihanista hetkistä ja onnellista jatkoa!
No oho! Tämäpä tuli ihan puskista. On kyllä paljon blogeja, joista huomaa, että kirjottajan ois kyllä jo pitäny oikeesti lopettaa, kun on menny pakkopullaksi ja väkisin väännetyiksi yhteistyöpostauksiksi, mutta täällä ei ole koskaan ollut sellaisesta tietoakaan. Päin vastoin, ainoa blogi, jossa on jotenkin aina hyvä meininki, uusia ideoita jne. Tokihan oot pitäny riman korkeella, että se ehkä aiheuttaakin vähän jo stressiä, että se siellä pysyisi myös.
Joka tapauksessa, spekuloinnit sikseen – oot ollut paras ja omaperäisin bloggaaja, jota on ollut ilo seurata! Suuri menetys nyt meille lukijoille, ei voi kun kiittää vallattomista kirjoituksista ja rohkeasta asenteesta! Ja toivottavasti palaat vielä!
Voi hitsi, ja kun mun tuli viime viikolla ikävä totuusmummoakin..
Yllä on jo kirjoitettu kaikki tärkeä, lisään vielä, että tällä mahtavalla blogilla on ollut aina ihan huippuparhaat kommentoijatkin!!
Kiitos teillekin mukavista lukutuokioista.
Asikaine on ollut mun lempiblogi.
Tai joskus kauan, kauan sitten Internetin alkuhämärissä oli sellainen blogi kuin Tyttö sinä olet rätti. Sekin oli mun lempiblogi, ja sitten Tyttö lopetti kirjoittamisen. Olin monta vuotta ilman lempiblogia ja blogien lukeminen tuntui turhalta, kunnes yhtenä päivänä aivan puskista löysin Asikaisen! Luin pari iltaa putkeen näitä mahtavia juttuja, välillä tuli teet nenästä ja välillä vähän pissaa housuun (mutta huom! olin just ollut raskaana).
Nyt rehellisesti: sää oot perkeleen hyvä kirjoittaja. Asikaine on älyttömän hauska mutta myös sopivasti tärkeimpien teemojen äärelle pysähtyvä sekoitus elämänmakua, herkkyyttä, kannanottoa ja sarkasmia. Kiitos kaikesta. Kiitos vertaistuesta perhe-elämään ja parisuhteeseen. Jään odottamaan jos joskus palaat, mutta vähän pelkään että parhaat ei palaa koskaan.
Heiny! <3
Nouu! Mutta kiitos hauskoista jutuista ja parhaasta blogista <3
Voi itku mut niin ymmärrettävää:) Pakko kyl sanoo et tää oli ainoo blogi, joka on tuntunut omalta ja ehkä just siks ettei tää oo ollu mikää perinteisen blogi. Toivottavasti teet comebäkin viel joskus:) Kaikkee hyvää:) Kiitos nauranräkätyksistä ja diipeistäkin keloista mitä oot tarjonnut:)
Kiitos ihan mahtavasta blogista ja elämänasenteesta. Tulet aina mieleeni, kun ajelen täältä Turusta käymään ykkösmestassa Wanhassa Tapissa. Niillä reissuilla on teistäkin joskus nähnyt vilauksen ja olette kyllä ihan huippuihana perhe.
Kiitos kaunis Asikaine!
Rakastan blogiasi, raskastan suhtautumistasi elämään, rakastan kotiasi, rakastan perhettäsi, rakastan Nekalaa, rakastan naapurin muijia. Lista on loputon.
Toivottavasti vielä joskus kirjoittamisen tarve kasvaa niin suureksi, että palaat Asikaisen pariin.
Erinomaista jatkoa sinulle ja kiitos vielä kerran!
Voi YHYY. Selvisin tästä talvesta pitämällä lähes kolme kuukautta tätä postausta auki yhdellä puhelimen selaimen välilehdellä ja silmäilin sitä vertaistukena aina kun oli mm. liikaa univelkaa, tiskiä tai liian vähän ideoita mitä tarjota tyhjästä jääkaapista nälkäisille lapsille. Ja kaikkea tätä kyllä oli, ja on edelleen. Siksi surettaa ettei uusia elämänohjeita enää tule 🙁
https://www.asikaine.fi/miten-selvita-yhdessa-pikkulapsiajasta/
Kiitos menneistä vuosista ja tervetuloa takaisin, jos siltä tuntuu. Oon lukenut kaikki postaukset varmaan kahdesti (kirja, pleasepleaseplease?). Toivottavasti ne pari pikku muuttujaa menee hyvin.
Mutta, mä vaan jätän tän tähän, ”Are you thinking about Joffrey, such a spirited lad. I was his uncle, I was also his dad”
https://www.youtube.com/watch?v=zs7xO5P3Az4
Oon niin harmissani tämän blogin loppumisesta, etten tiennyt mitä tänne kirjoittaa. Oon jopa katsonut sun Instagram-stoorieita sillä silmällä, että onko sulla nyt ihan niin kiire, ettet millään ehtisi meitä vaikka vaan välillä ilahduttaa sun kirjoituksilla. Kovasti myös mietin, mitkä pari muuttujaa! Onko kaikki hyvin?
Joka tapauksessa KIITOS ASIKAINE kaikista postauksistasi ja ajatuksistasi ja vinkeistäsi tässä vuosien varrella, ne on ollu tosi tärkeitä itelleni ja varmasti monelle. Ja kun ei tälläistä blogia oikein ole toista, ei nyt tiedä, mihin enää ”bloginlukuaikansa” käyttäisi.
Eihhhh!!! Ei voi aloittaa postausta noin ja sitten kertoakin lopettavansa! No ihan vakavasti ottaen, ymmärrän kyllä ratkaisusi, mutta sitäkin enemmän toivon, että teet vielä joskus paluun. Kiitos siis kaikista näistä vuosien varrella tarjotuista hervottomista nauruista ja myös niistä kyyneleistä, tää on ollut parasta parsaa!
Eiii, mitä mä nyt sit luen?!?? Tää blogi on ollut niin mahtavaa luettavaa, sun tapa kirjoittaa on ihanan suora, hauska ja ihan vaan huippu! Kiitos kaikista teksteistäsi, toivottavasti ne säilyy täällä internetsien syövereissä että niihin pääsee palaamaan vielä tulevaisuudessa. Kaikkea hyvää jatkoon ja uusiin tuuliin!
Kiitos <3
On ikävä.
Mitähän naapurin muijillekin kuuluu ja onko hippi kadottanut vielä pyörää tänä talvena, onkohan totuusmummo laukonut ajatuksiaan, pääsiäinenkin munineen jo kohta…ja ennen kaikkea mitenhän sulla, Nekalan romuprinsessalla, meidän epätäydellisten (mut silti just hyvien) äitien idolilla sujuu..
Asikais-insta kertoi ilouutisen tuossa muutama viikko takaperin: perheeseen odotetaan saapuvaksi pientä silkkiapinaa ensi kesän aikana ❤️.
Mitäääääh, vauvoja tulossa ja kaikkee ja blogi loppui, en kestä!!!
Toivottavasti palais joskus kirjottamaan, ravaan täällä edelleen toiveikkaana tarkistamassa, jos vaikka jotain ois tullu!
Moi Asikaine!
Vituttaa, kun lopetit blogisi pidon. Ymmärrän kyllä ja toivotan sinne Nekalaan kaikkea hyvää. Nyt vaan kärvistellään tämän maailaman tilanteessa.
https://www.youtube.com/watch?v=stk7Mnx4jok
Mäkin käyn sanomassa että ikävä on, käyn välillä tänne kurkkailemassa toiveikkaana. Ja hei, valtavan paljon onnea pienestä silkkiapinasta! <3
Hei,
Olin blogin aktiivinen lukija pitkään, ja nyt taas huomasin kahlanneeni sen läpi, kun osuin tänne jämäriisinhyödynnysreseptin googlailun myötä. Kirjoita kirja, ostan.