Leppoisen joululomailun jälkeen arki läppäsi pläsiin aamuista lumimyrskyä ärsyttävämmin. Ensimmäinen arkiviikko tuntuu loputtomalta -tänään toki on jo tiistai! Joulukuisille rästihommille olisi ollut aikaa, jos uudet projektit voisivat odottaa esimerkiksi pullossa vuoroaan. Eivät voi, mutta onneksi yöunet odottavat kärsivällisesti tunnin kerrallaan.
Aamulla pölähdimme tukka pystyssä päiväkodin ovelle aamupiirin triangelin jo kilkattaessa. Lelupäivän muistin lähtiessä täpärästi. -Ai sulla on tollanen oma puhelin mukana. Ai se piriseekin. Koko ajan. Tosi kiva homma! – Mukavaa päivää! (he he, sori.)
Jopa yleensä aina reipas Hippi on kaivannut töistä tullessaan tunnin päikkäreitä, joiden takia kaupassa käynti jätettiin väliin. Aamupalaksi syötiin mysliä ja melonia. Makaroonilaatikon kananmunat haettiin naapurista. – Siun pittää nyt kyllä lähettää naapurille viesti, että antaa munaa!
Lumityöt. Työt. Pyykkivuori. Päikkyreppu. Hammaslääkäri. Piilonen. Iltapuuro. Sormivärit. Alv. Juoksurata. Tiskit. Laskut. Märät talvivaatteet. Tavalliset arkipuuhat tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä koko porukan ollessa vähän väsyneitä.
Onneksi bätmänpuhelimeeni piipannut viesti pelastaa pahis arjelta.
Derveduloaaa!!!
Olen onnekas.
Lottovoitto on hyvä anoppi. Mulla on maailman paras. Tulee satojen km päästä ja hoitaa lapset, siivoaa kämpän ja tekee ruoat. Aina kun tarvitaan. Pikkuasioista en nipota ihmiselle, joka tulee vapaaehtoisesti meidän vessaa pesemään.
Aina mukava lukea näitä sinun tekstejäsi aiheesta kuin aiheesta. Tämä asia koskettaa itseäni läheltä, kun oman poikani perheen kanssa en oikein pääse paljon tekemään. Vaikka minä olen mielestäni ihan hienovaraisesti tarjonnut apua vaikka kyyteihin tai mihin nyt kiireinen lapsiperhe voisi mummoa käyttää. tulee kuulemma stressiä ja ymmärrän sen, kun aina kun vierailen valmiit ateriat ja koti siistinä, ei tarvisi olla. Voisin auttaa vaikka siivoilussa. Mukava lukea näitä nuoren perheen juttuja. Kirjoitat myönteisesti, mutta ilman turhaa lässytystä. kaikkea hyvää teidän perheelle ja anopille!
Kuulostaa niin hyvältä, että meidän pitää kohta laittaa anopit viivalle! 🙂 🙂
Hei kiitos mukavasta kommentistasi, kiva että luet blogiani!
Ikävä kuulla tuntemuksistasi mummona. Harmi homma. Kaikilla on tietysti omat tapansa toimia ja syynsä. Joskus ehkä avun pyytäminen tai -vastaanottaminenkin saattaa olla vaikeaa tai kiireessäkin kokee parhaaksi hoitaa itse perheen hommat, siivoukset ja kuskaukset yms.
Toivottavasti vielä löytyy kaikille luonteva tapa tai tyyli, jossa voisit olla lapsesi perheelle apuna ja mukana!
No, vastapainona voi sanoa, että miehelläni ei vetänyt tässä anoppihommassa ihan yhtä hyvin kuin minulla… Kisaa siellä toisessa päässä sarjaa. 🙂
Oih ja voih! ;D
Hyvä Maiju!
Näitä ihan paras lukea! 🙂
Kiitos, ihana kuulla! 🙂
Kateellisen luen. Mun edesmennyt anoppi oli just tuollainen ihana, kuin sullakin. Nyt tuntuu, että hänen eläessään en osannut arvostaa ja kiittää häntä tarpeeksi. No oma äitini… on vähän toista maata.
Voi, surullista kuulla. En tilannetta tietenkään tiedä, mutta ehkä anoppisi toivottavasti tiesi, miten arvostit häntä, vaikket sitä olisi sanonutkaan. Viisailla ihmisillä on tapana huomata puhumattomiakin asioita. <3