Paha pakkomielle Punkaharjulla

Saatuani Saimi Hoeyrilta pakit blogialen pummimisessa, aloin tosissani kerjätä verta nenästäni. Kuten aina, harvoin uskon kerrasta vaan jään mr. Bean -tyyppiseen limboon jatkamaan sähläämistä, korjaamaan tilannetta lisäämällä palikoita kaatuvaan torniin. Narun katkettua t-pussista, otetaan vasemmasta jalasta sukka, johon teet ripotetaan. Uitetaan sukkaa mukissa, hörpätään ja konkataan seuraavaan paskaan tilanteeseen kuivatellen sukkaa samalla.

Hotelliyösuunnitelmani mentyä Punkaharjun osalta puihin, keksin haluta syömään Hotelli Punkaharjuun. Soitettuamme pöytävarauksen toivossa, oli koko sali valitettavasti täynnä, eikä terassia suositeltu uhkaavan sadesään takia. Hipin sisko kysyi, olinko mahdollisesti onnistunut touhuillani hommaamaan porttikiellon itselleni koko rakennukseen.

En myöntänyt.

Huolimatta buukatusta Punkaharjusta, voihan sitä muutenkin vaan lähteä retkelle ja seikkailemaan…

Ensin vierailimme Savonlinnan Sulo-saaressa Lumottu saari -nukketeatterifestareilla.

Savonlinnan keskustasta kävelysillan päässä oleva Sulo-saari oli aivan ihana retkikohde!

Nukketeatteriesityksen jälkeen lähdimme Punkaharjulle(!!), jossa lounastimme porukalla Kruunupuistossa. Kattava noutolounas maistui, vaikkei parkkipaikan vieressä olevan terassin puitteet ihan vastanneetkaan Hotelli Punkaharjun järvinäköalaa. Lounaalta jatkoimme Parikkalaan maailmankuuluun Patsaspuistoon, joka on vaikuttava kaikessa tyrmistyttävyydessään! (Kerron puistosta vielä tarkemmin, olenhan taiteen ammaddilaine, tiedän ettette te tai New Yorkin taidemaailma malta odottaa havaintojani!)

Joka tapauksessa patsaspuisto on ihan hyvä paikka kunkin hiljentyä miettimään -esimerkiksi omia pakkomielteitään.

Tuijotettuani itseoppineen taiteilijan kaikkia lähes kuuttasataa patsasta lasisilmästä lasisilmään, olin edelleen sitä mieltä, että Noooup! Ei _minulla_ mitään pakkomielteitä ole! Jollain on ehkä ollu ja patsasta on pukannut, mutta hyvä etten itse ole ollenkaan maaninen tai pakkomielteinen. Se on hyvä se! , jonka jälkeen halusin ihan terveen järjen kunniaksi sattumoisin vaan poiketa..

..Hotelli Punkaharjussa.

Ihan muuten vaan.

Kahvilla.

Koska satun pitämään

kahvista.

Ja olin Punkaharjulla.

Muuten vaan.

Sattumoisin!

 Must go to Hotelli Punkaharju! Must see the Hotelli Punkaharju! I go to Hotelli Punkaharju Kokeillaan, jos nyt säkällä olisi tilaa ja mennään sinne vaikka kahville! 

Emme olleet päässeet edes hotellin portaille, kun ovesta pöllähtänyt satumainen Saimi Hoyer ystävällisesti kätteli koko seurueemme toivottaen meidät tervetulleeksi. Juonikkaasti Hoyer myös poistui samalla ovenavauksella, ehkä tunnisti tuoreen stalkkerinsa. Haistoi pakkomielteeni huonosti vedetystä Ihan vaan kahville tultiin -roolisuorituksestani, jota Hippi tarkkaili älä nyt saatana ala sekoilla -ilmeellä.

Haha, pääsinpäs sisään, mutta valitettavasti joudun myöntämään, että tuoreen maalin tuoksuinen Hotelli Punkaharju oli kaiken pakkomielteen arvoinen.

Kerrassaan ihastututtava paikka kaikkine pienine yksityiskohtineen! Aivan upea! Saatoin vain kuvitella, millaisia helmiä hotellihuoneet persoonallisine sisustusratkaisuineen ovat, sillä aula ja ravintola oli tinkimättömällä tyylillä tehty.

Jäimme hengästyttävän upeisiin maisemiin kahvittelemaan ja ihastelemaan pitsisen hotellin tunnelmaa.

Tilasimme koko porukalle fenkolipedillä tarjoillut jäätelöannokset (herkulliset!) ja Pikkuveli sotki mansikoilla uutuutta hohkaavan syöttötuolin.

Kuten aikaisemmin kesällä vierailemassamme satumaisessa pitsilinnassa, myös Hotelli Punkaharjun vahva menneiden aikojen lumo vangitsi. Vanhan ajan haikea havina salpaa hengityksen vanhassa hotellimiljöössä. Ympäröivä metsä sulkee aikakapseliin, jossa kuumaa kesäpäivää vietetään pitsisten aurinkovarjojen alla sirosti istuskellen tai puisilla sulkkismaililla lätkien. Kahvikupit kilisevät ja lomalle saapuneiden rouvien ruskeat matkalaukut kannettaan huoneisiin pyytämättä.

Punkaharjun kauniin metsän ja hiekkarantojen ympäröimä hotellialue on poikkeuksellisen kaunis, mainio alue metsäretkeilyyn tai pyöräilyyn (!pyörä-hipstat huomio!). Lisäksi hotellissa on myös keikkoja ja teemailtoja, kannattaa tsekkailla tapahtumakalenteria!

Kahvien jälkeen käppäilimme pitkät portaat alas hiekkarannalle fiilistelemään rantaa. Meillä oli sateisesta ilmasta ja useista saamistamme pakeista huolimatta aika ihana reissu Punkaharjulla.

Tahtomattani suosittelen ihanaa Hotelli Punkaharjua lämpimästi! Ihastuttava ja tunnelmallinen paikka! Ehkä ensi kesäksi varaan huoneen ajoissa. Nyt menenkin tästä väkertämään viisisataakuusikummentä Hotelli Punkaharjun pienoismallia.

HUOM! Bloggaaja ei ole saanut tästä mainostamisesta muuta kuin kylmää kyytiä, keskivaikean pakkomielteen sekä kupposen kahvia, jonka senkin maksoi appiukko. 

Ihanaa viikonloppua!