Pusikossa suhisee

Ilkka Kanervalle terkut: olen hoitanut puutarhaani raivokkaasti kolme päivää..

Tiedättekö te ihmisiä, jotka rakastavat haravointia? Ne ihmiset eivät ole käyneet haravoimassa salaisuuksien puutarhassamme. Täällä ei haravalla rapsutella, täällä hyökätään pöheikköön verenmaku suussa. Raksahippi ilmoitti hommanneensa roskalavan , joten tuli kiirus raivata pihaa. Ensin hippi kaatoi naapurin kanssa tsehovilaisen aidan pihojemme väliltä, jonka jälkeen riehui pimeässä moottorisahan kanssa kaataen puskia, puun jos kymmenenkin. Aamu valkeni uudella tavalla. Näköjään myös auringonvalolla voimme lämmittää olohuonettamme.

Nyt minä puolestani olen heilunut haravan varressa kolme päivää ja pelännyt kaivavani jonkun vanhan hipin esiin peräpihan puskista (jonkun muun kuin omani). Viidakosta löytyikin monenlaisia yllätyksiä: pyöräteline, putkia, hylly..mutta ei kenenkään hippiä. Naapurin muija totesi, ettei ole nähnyt pihaamme haravoitavan koskaan, jonka jälkeen tarkensi, ettei oikeastaan ole nähnyt pihaamme koskaan.. toinen naapurin muijista kävi pitämässä seuraa ja neuvomassa: harava on muuten väärinpäin. (ei sentään se varsi, mutta piikit olivat taivasta kohti). Neuvon jälkeen hän toi pussin suppilovahveroita ja kehoitti menemään sisälle, oli pilkkopimeää.

Tänään homma jatkui vaan. Yksi naapurin muijista tuli hoitamaan poikaa, jotta sain kaikella intohimollani haravoida ja kannella lehtiä ja roinaa. (huomaa päivän asu. Tyylitajuni on pettämätön. Ei tosin niin pettämätön kuin raksahipillä, joka rälläköi pihassa nahkatakki päällä, tennarit jalassa)

Roskalavatuuletus! Lavan meille toimittanut Antti pyydettiin kahville ja tarjottiin munkit.

Talkoomuijalle ei heru suudelmia.

Ensi kesänä asfaltoin koko pihan perkele, sillä siitä päästään.

Huomenna homma jatkuu vaan. Voisivatko huvila-ja-huussi-tyypit, Olga Temonen ja Strömsööt saapua meidän pihaamme kannuineen ja letkuineen luomaan viherpeukalomaista tunnelmaa? Tarjoaisin suudelmia ja munkkeja heillekin.