Viime kesä meni infernaalisessa paskamyrskyssä piharemontissa ja tälle kesälle suunnittelimme isoa kellariremppaa. Aikeinamme on räjäyttää koko kellarikerros ja rakentaa alas luksuskylppäri ja puusauna, varastotilaa ja jonkinlainen hipin rotankolo askarteluhuone. Tänä kesänä hommaan ei kuitenkaan riittänyt rahkeet tai rahatkaan, joten jouduimme lykkäämään suunnitelmiamme.
Ihan hyvä niin. Hitaasti hyvä tulee, eikä vauvavuodestamme ole vauhtia tai haasteita puuttunut.
Ihan kokonaan emme kuitenkaan ole heittäneet työhanskojamme naulaan. Tänä kesänä Hippi on kunnostanut ystävänsä johdolla vaaleanpunaisen talomme ikkunoita.
Rakastan talomme alkuperäisiä kauniita vanhoja ikkunoita, joista osa oli jo päässyt huolestuttavaan kuntoon.
On ollut mielenkiintoista seurailla kunnostusprokkista tekevää kaksikkoa, josta toinen suurpiirteisesti nostelee taltalla vanhoja karmeja No ei toi ny haittaa, ku laittaa vähä kittiä! kunnon käsityöläisen katsoessa vieressä apulaisensa hiomisen jälkiä..
Vanhat ikkunat kertovat tarinoita entisistä asukkaista. Huolettomat ovat tilanteen tullen vähän tilkkineet silikonilla tai sutaisseet uutta maalia pintaan. Osasta pokista löytyi maalin alta yllätyksenä sininen pinta (!?). Kaivoin sattumalta kohtaamaltani talomme vanhalta asukkaalta saamani valokuvan , josta tarkistin ikkunoiden olleen valkoisia talon muuten ollessa sininen. Ehkä vaaleansiniset pokat ovat ajalta ennen kirkkaansinistä kautta..
Onneksi talomme vanhat ikkunat ovat säilyneet! Ihan mahtavaa! Toki ikkunoista vetää talvella, mutta kodissamme on aina hyvä hengittää. Nyt kun vihdoin olen selvittänyt villaverhojenkin arvoituksen, on muita keinoja estää viimaa ikkunan raosta. Tosin ikinä ei ole vielä ollut niin kylmä, että olisin jaksanut teippailla ikkunoita. Pian taas on niin hienot ikkunat, ettei raaski teipata…
Olkkariin saimme jo muutaman valmiin ikkunan, jotka kirkastivat koko huoneen ilmeen. Kirkastuksen jälkeen kaikki kunnostamattomat pokat (joiden kuvittelin olevan ihan hyvässä kuosissa) tietysti näyttävät täysin rapistuneilta. Syy, jonka takia mitään ei koskaan kannattaisi kunnostaa tai maalata.
Ikkunoiden lisäksi kesän asialistalla on kellarin ovi, jonka lasin potkin rikki pari vuotta sitten lukittuani Pojan taaperoikäisenä yksin sisälle. Hippi tosin korjasi oven hienosti ja lopulta pulttasi seinään kiinni koko paskan. Oven raosta paistaa valo ja talvisin kellarin portaalle naapurin muijalle jättämäni varasiiderit ovat usein jäätyneet. Tiivis lämpöovi suunnitelmissa siis!
Ja jos ikkuna- ja oviprokkikset etenevät painollaan, haaveilen myös keskeneräisen kodinhoitotilan tapetoinnista. Haluaisin saada pikkuhiljaa sivussa valmistuneen tilan valmiiksi ja Tapettitehtaan perhostapetit piristämään pyykkivuorojamme. Tosin nyt Hipin nikkaroidessa ikkunoita, kuluu aikani tiiviisti lasten kanssa, joten tapettiurakka saa vielä odottaa. Suunnittelin joku ilta tapetoivani tilan vaikka viinitonkan voimalla. (Hyvästä suunnitelmastani onkin jo toteutunut tonkkaosio, enää puuttuu tapetti!)
Vaikka kellarisuunnitelmien lykkääminen vähän harmitti, katson ihaillen kunnostettuja ikkunanpokia ja kukkakeittiötämme. Yläkerran makkareita. Poikia leikkimässä uudessa pihassamme, vanhaa porttia ja Hippiä heilumassa rakennustelineillä. Siinä vasta hyvinsäilynyt poka.
Välillä on hyvä katsoa taaksepäin, pitää suunnittelu- ja lepotaukoja sekä arvostaa aikaansaannoksiamme.
Ihastella ihanaa kotia ja uutta pihaa! Pyöräillä naapurin muijan kanssa ostamaan pyöränkorit täyteen kukkia ja istuttaa iso kukkapenkki täyteen erivärisiä hassuja kukkasia.
..ja ehkä ajaa Siuroon ostamaan vanha puutarhakeinun rämä, jos naapurin äijä lainaa pakuaan. Se ois hei sellane kiva prokkis se vanha puutarhakeinu!
Välillä kiva tehdä käsillä jotain, kun ei muuten ole hirveesti ollut tekemistä tässä…
Kylä sitä ny aina yhen keinun kunnostaa ja kestää se kiikkumista kuulemma ilman uutta maaliaki.
Puuhakasta viikonloppua kaikille!
Näin eilen auton ikkunasta Hipin pyöräilemässä violetilla naistenpyörällä jonnekin, ja rupesi naurattamaan että lieköhän reenikselle menossa. Melkein teki mieli huutaa ikkunasta, että älä sitten vaan unohda sitä pyörää sinne taas, ettei Asikaisella mee hermot 😀
Kiitos hienosta blogista, sopivassa suhteessa koskettavaa ja nauruhermoja kutkuttavaa materiaalia. Iteltäkin löytyy kotoa hyvin samanlainen unohteleva hipinrenttu ja unelmissa olisi joskus oma puutalo tapetteineen, joten samaistumispintaa löytyy 🙂
+ Tampere 4ever!
SE ON MUN PYÖRÄ!
Se taisi olla futispeliin menossa 😀
Ja kiitos palautteesta, ihana kuulla!! Terkkuja sinne hipinrentulle ja toivotaan, että puutalounelmat toteutuu!!
Ihana pellavainen pyyheliina! Löydettyäni pellavapyyhkeet kaikki ne pinot hienoja froteepyyhkeitä on pysyneet koskemattomina kaapissa – ostaiskohan joku ne pois….
Joo, tuo on aivan ihana! Sain sen äitiltä synttärilahjaksi 🙂
Hyvin suunniteltu (tonkka + tapetti) on puoliksi tehty (tonkka). Sulla on hommat hyvällä mallilla!
Joo, se on puoliksi tehty 😀
Tekemistä teillä näemmä riittää 🙂 Mulla kans jää monet prokkikset tolle tonkka-asteelle. Viimeks askarteluiltamissa naapurin rouvan kans loppu naapurin rouvan tyttäreltä nyysitty liima het alkuunsa. Niin loppu askartelutki, mut viini ei.
JOo, ei lopu tekeminen tässä ihan heti….
;D
Nooh, paljonhan te olette tehneetkin. Meillä puutaloasumista takana reilu 4-vuotta. Muutama eka vuosi jaksettiin rempata innolla, sitten on jäänyt näitä ikuisuus vaiheessa olevia juttuja. Keittiökin pitäisi joskus tehdä, mutta jotenkaan ei ole nyt hetkeen huvittanut, kun lomalla on joskus ihan kiva lomaillakin 🙂
Isoja remontteja, salaojat, julkisivua yms. on ollut nyt ohjelmassa, mutta se ei ole niin paljon omaa näpertelyä. Tai on toi julkisivu, mutta ei hankaloita sisällä eloa.
Kellariremontti suunnitteilla myös. Meillä lähes rakentamaton betonikellari. Ainoa vaan, että rahaa siihen saa uppamaan, kun koko betoni lattia pitäisi avata ja tehdä kapillaarikatkot pohjalle. Vähän on hintavampaa kuin uuden rakentaminen. Onneksi salaojat ulkopuolelle on nyt kuitenkin tehty.
Mut mä olen päässyt hyvin jo stressailu vaiheen yli ja keskeneräisyyden sietokykykin on kasvanut kivasti.
Joo, ollaan me, mutta jättiurakkaa vielä edessä. Mullakin oli jotenkin suuret luulot muuttaessa, että sitten tää ja sitten tää. Parin ekan (keittiö ja yläkerta) isomman rempan jälkeen tajusin, että nyt vaan aletaan sietämään keskeneräisyyksiä ja pidetään aina taukoja ja sitten taas tehdään, kun kykenee. Sinäänsä ihan hyvä, ettei alotettu siitä kellarista. Nyt on monta juttua tajunnut tässä matkan varrella, että mitä siellä voisi tehdä ja miten ja millasta se sitten on jne jnejne…
Ja juurikin tuo, että sen stressailuvaiheen ja keskeneräisyyspäivittelyn yli kun pääsee, on jo ihan pirusti voiton puolella!! 🙂
Tsemppiä teidän suunnitelmiin, kovin kuulostaa samalta kuin meidän!!
Samoin! Onneksi nää hommat täällä Nekalassa ei ole niin justiin muutenkaan. Ympäristö antaa armoa 🙂 -Yksi (lisä) syy rakastaa Nekalaa <3
Niinpä. Nekala on paras! Ei tartte ressata nurtsista tai pitkin pihoja pyörivistä leikkimopoista 🙂
Meillä on myös ollut koko kesän meidän piharemontti käynnissä ja vihdoinkin rupeaa olemaan valmista. Enää pitäisi tulla teräshalli meidän autotalliksi ja sitten on kaikki valmista vihdoin ja pääsee nauttimaan vielä viimeisistä kesäkeleistä pihalla. Nuo on kyllä todella kivat nuo alkuperäiset ikkunat, että kannattaa ehdottomasti säilyttää!