Muutama viikko sitten tätini viestitti kuuman vihjeen: Vanhoja koulutuoleja roskalavalla Tampereella. Hoputin Hipin isommalla autolla sateeseen saalistamaan harvinaislaatuista herkkua. Näkemättä tuoleja en osannut ohjeistaa, miellyttäisikö skitsoilevaa sisustusmieltäni valkorunkoiset vai mustarunkoiset tuolit. Tsekkaa vähän kunnon mukaan tai tuo molempia! En myöskään tiennyt, kuinka paljon tuoleja olisi jäljellä vai ollenkaan tai mihin niitä oikeastaan olen laittamassa.. Ota öö..no paljon!
Sitä saa, mitä tilaa – Hippi toi mukanaan katsomon. No sie itte halusit niitä paljon!
Alkuhämmästyksen jälkeen hivelin tyytyväisenä hykerrellen sileäksi kulunutta puupintaa. My precious! My precious! Tuolien siroudessa ja vaatimattomuudessa on jotain tapiovaaramaisen kaunista.
Pelkistetyille koulutuoleille sopisi painaa puuta uudessa keittiössämme, jossa muutenkin on vaaleita puupintoja… Tai ehkä myöhemmin tulevassa ruokailuhuoneessamme, jos joskus löydämme haaveilemani kahdeksan hengen pöydän (kuumaa vihjettä odottaen…). Muutama tuoli löysi jo paikkansa saunan pukkarista. Naapurin muijalle lupailin niitä myös ja pari tuolia on kipittänyt toisen puolen naapurin puutarhaan viikonlopun aikana.
Kohta perheemme on kuluttanut koulunpenkkejä enemmän kuin ikiteekkarit konsanaan.
Loistava saalis!
Itse muistan pari vuotta sitten kun työpaikkani yhtä siipeä alettiin remontoida ja meille ilmoitettiin että sieltä voi käydä varaamassa jäljellejääneitä kamoja kunhan noutaa ennen viikonloppua.
Lievästi sanoen mopo keuli ja silti jäi sellainen eimiehaluantuonvieläjajoskustuollakinolisikäyttöäjaEImitenIHANAtuokinon – fiilis.
Suvun työtuolit on kaikki uusittu, kahden talouden keittiötuolit vaihdettu, erilaisia naulakoita ja muita virmakkeita on pitkin työhuonetta, autotallia ja vinttiä. Erikoisuutena laatikollinen vanhanaikaisia lasisia koeputkia hienoine lasikorkkeineen 😉 Ai niin – ja pihalla on hienoja 70-luvun kukkapöytiä upotettuine altaineen täynnä orvokkeja ja krassia!
Hei, onko noita edelleen paljon? Oon mietiskellyt keittiöön jotain sirohkoja tuoleja, ja noi ois kai aika keveitä. Että jos liikenis… 🙂 ellei jää tulevaa odottaan 🙂
löysit sit sen roskalavan jota olen etsinyt koko elämäni.
Oih, kuulostaa niin hyvältä saaliilta, että ymmärrä, jos keuli!
En tiedä, jääkö naapurin muijan kanssa tehdyn jaon jälkeen ylimääräisiä (jahka siis löytävät meillä huoneensa). Mutta jos jää yli, palaan asiaan asap! 🙂
Sorrylainen <3 Jos lohduttaa, etsin minäkin sitä pitkään!
Okei! Mä jatkan sillä välin ”etsintää”, eli odottelen että tuolit tulee itestään vastaan. Tähän asti kaikki vastaan tulleet on yllättäen ollut jo jonkun omat 😀
Joo, mäkin oon odotellut useampia huonekaluja vaan ilmaantuvan jostain ja aina niin jossain vaiheessa käy! Pidän siis peukkuja, mutta ilmotan, jos tuoleja jää yli 🙂
Onnea etsintöihin!