Yksi talon hyvistä puolista on se, että nyt on tilaa sukulaisille ja ystäville. Eilen talo täyttyi stadilaisista sekä naapurin muijan piskistä, jonka saimme iloksemme hoitoon naapureiden häipättyä laivalle. Korkkasimme vierashuoneen, yläkerran puutakan sekä pullon punaviiniä.
Hattara valitsi turvasatamakseen raksahipin sylin. Olin vähän mustasukkainen.
Mustasukkaisuutta aiheutti myös se, kuka saakaan taluttaa hattaraa! Hippi ei hevillä luovuttanut pikku giltsille! Stadilaiset eivät viikonlopun aikana poistuneet Nekalasta. Lähipuisto riitti nähtävyydeksi.
Viikonloppumatkalle Tampereelle on hyvä pakata mukaan aurinkolippa ja ilmakamera, jolla voi räpsiä matkakuvat muistoksi.
Päivällä kokkasimme lohilasagnea ja fetasalaattia, illalla paistoimme nakkeja takassa ja yöllä syötiin raksahipin ostamia juustoja. ’Ei mitään käryä, mitä juustoja ne on. No lähinnä juustoja!’
Illalla pelästyimme hattaran kadonneen yöhön tai karanneen kotiin. Ehdin päässäni jo keksimään kaikenlaisia verukkeita naapurin muijalle, kun hän yrittäisi tulla hakemaan kadonnutta piskiä kotiin. Onneksi se löytyi sängyn alta kitaralaukun takaa kuurupiileskelemästä. Huh!
Tervetuloa meille taas pian uudestaan!
Hattaralla oli raksahipin ja kumppaneiden luona selvästi niin hyvä olla, että hetken tuumasi viittiikö sitä ollenkaan nousta saatika lähteä kotiin takaisin! Kiitos <3