Itkettyäni puhelimessa anopille, neuvolan tädille ja lehtimyyjälle katsoin puiston läpi pyöräilevän totuusmummon lähestymistä lakonisella no tää se tästä puuttuikin -ilmeellä.
– No nii. Ohan se Pojan äitikin välillä täällä ulkona. Viimeksi kun sanoin, ettei oo näkyny niin heti täällä sitten törmätään.
– Niin..
– No se on kiva, että sääkin _välillä_ oot kerenny puistoon..ootko jo äitiyslomalla vai?
– En..
– Niin, aatteli, ku on toi sun maha aika iso jo…
– Niin..
– No mutta kiva, että oot sääki päässy Pojan kanssa ulos. Niinku mää viimeeks sanoinki, että tää se on aina isänsä kanssa ulkona.
– Niin..
– Emmää sitä mitenkään silleen. Kuvvaan, että on niin ihana isä Pojalla, kunne aina menee yhessä. Se on kiva se. Tuolla ne käy sorsia syöttämässä ja pyöräilemässä. Ja kiikkumassa. Tai pelaamassa. Aina yhessä puuhaamassa. Se on mukavaa. Mää olin tyttären kanssa yksi..Oma isäni oli kyllä apuna. Äitistä jätti aika. Ku ei sitä koskaan tiiä, mikä sitte lopulta vie…
Totuusmummon kertoillessa elämästään lakoninen pärstäni rauhottui pikkuhiljaa peruslukemille. Poika hymyili kiikussa. Mummo kertoi omasta raskaudestaan, kuinka hän oksensi monta kuukautta kuin pieni eläin. Mutta hyvin se selvisi se pieni, kummää jo pelkäsin jääkö sille mitään. Touhuistaan lapsensa kanssa, kuinka välillä oli raskastakin. Mutta yleensä mää oon ollu aika ilone. Sekä työstään tehtaalla. Kuinka hänen linjastonsa siirrettiin Turkkiin ja mummelit eläkeputkeen. Yhteisiä tuttujakin meillä oli. Höpötteli lähitalojen asukkaista, joissain vielä asui alkuperäisiä. Lähibaarin juorut selattiin läpi alkaen vuodesta kahdeksankymmentäkaksi.
Poika ajoi ympyrää pienellä pyörällään ja kuunteli tarkkaavaisena mummon juttuja ja naureskeluja.
– Sää se oot sulonen poika. Mutta veikeen näköne on se isäki. Joo-o..se on kyllä kivannäkönen se sun miehes!
– Joo, ohan se.
– Mää just kattelin, kunne täällä oli puistossa, että siinä on ihana parivaljakko. Eikä ollenkaan haittaa se pitkä tukka. Se sopii sille, sellasta särmää.
Lähtiessämme Pojan kanssa käppäilemään kotiin lounaalle huiskutimme virnistelevälle mummolle. Huomasin aamuisten murheideni unohtuneen mummon pyörän tarakalle ja kiitävän kovaa kyytiä jossain Viinikan suunnalla.
..vähän vielä nauroin miettiessäni, kuinka veikeen ja kivannäköisenä mieheni eilenkin täydessä puistossa viihdytti koko naapurustoa.
Eikä ollenkaan haittaa se pitkä tukka. Sellasta särmää..
Kyllä tämä tästä. Ihanaa torstaita kaikille!
Ei näitä uskalla töissä lukea, täydellinen repeäminen viimeisen kuvan kohdalla 😀
^Komppaan 😀 😀 😀
Sama täällä, täys ääneen repeäminen kahen viimesen kuvan kohalla 😀 Mahtava!
Mie en kestä!!!!!!!!! 😀 😀
Mää toivoin ja arvasin että sää vielä huomaat ettei totuusmummo ole paha ollenkaan.
Mutta jumaliste että onkin särmää! Pitää panna varmaan päivän Asikais -hetkeä varten työhuoneen oven ”varattu” -lappu ja ovi kiinni. Tai oikeestaan mää oon sitä mieltä että toimistonauraminen lähentää työtovereita. Justiin ykskin tuli kyseleen että mikä mulla on.
Päivän paras! Huutonaurut aiheutti täälläkin! Onneks oon kotikoneella.. 😀
Ei juma! Miten tollasen reijän saa aikaan? Eikö hän päälle laittaessa huomannut?! XD
Hihitän junassa! Kivat pökät! 😀 Ihania ootte te kaikki kyllä, totuusmummoineen kaikkineen. <3
Jos totuusmummo on entisiä tehtaantyttöjä, häntä voisi pyytää liukuhihnalle ompelemaan Hipin pöksyihin paikkoja? Ja liekuttamaan lasta?
Ahahahhaaaaaaaa!
Ja siis onhan tuokin että sä kaiken muun lisäks hyörit ottamassa kuvia noista, mitkä noi taas on, ”housuista”. Kalsarihousuista.
Vähä ku luukkuhousut 😀 ilman luukkua…
Repeäminen on monella tavalla teemana tässä postauksessa siis ;D
😀
Ehkä Hipin housutkin luki tän postauksen!
Ah hah haa! Pitää olla erikseen Asikais-tauko, tämä on kivoin kommentti 😉 Lupaan huomenna laittaa jonkun perus perunaruokaohjeen! 🙂
Jee! Meikä heitti läpän!
EN MÄÄKÄÄN YMMÄRRÄ..eikä oo kauaa, kun tulin futismatsista noissa housuissa..mutta sillon oli mustat kalsarit alla, niin ei ollut niin ilmeistä. Mutta ovat kuulemma iha hyvät vielä!
Joo, totuusmummo oli tänään ihana piristys, täytyy kyllä myöntää 🙂
Joo. Tulin pahaa aavistamatta pyörällä töistä suoraan puistoon ja huomasin, että naapurin poikien mummia ihan hirveesti hihitytti ja muitakin. Annoin jo vähän palautetta (käsittämättämän likaisesta ja reikäesestä paidasta), että missä ryysyissä sää taas pyörit täällä, kunnes huomasin tuon habituksen takaa päin ja mykistyin. Oli pakko tallentaa, että EI NÄIN!!!!
Ei ollut kangastehtaalta, vaan paperitehtaalta tai tarroja ilmeisesti oli tehnyt 😉
Täällä kyllä riittäisi paikattavaa…
Hyvä idea..ompelenkin siihen sellasen luukun vielä riemastuttamaan! 🙂
<3
”eiku näähän on vielä ihan hyvät…”
Ei kestäny housutkaa! 😀
NII I! Kauhulla ootan, millaset ne housut on, jotka ei enää kelpaa..
<3
ja hei: noihan on ihan ehjät polvista:D
(siis en mää tullu noissa housuissa matsista vaan Hippi, kirjoittelen taas mitä sattuu)
Kyllä tais olla vähän puhki polvistakin..ei vaan näy tuossa kuvassa, kun niin mustaa. Pitää ens kerralla ottaa puistoon parempi kamera, että saan todellisemman kuvan näistä mun arjen kohokohdista!!
ahahahahahahaa 😀
Totuusmummolle särmää silmänruokaa!
Sydämen mallinwn reikä <3.
En ole kyllä yhtään sellainenihminen , joka näpsyttelisi kaiken maailman blogeja kehumassa, mutta kyllä taas on niin laadukas postaus että oksat pois ja kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Pikkuisen menee toiston puolelle, vaan kun on paras blogi niin ei auta kuin kehua. Parasta ikinä: Asikaine. Piste.
Aaah, ”ihan hyvien housujen” kosto!
Ihana mummo! Mä tykkään ihan hirveästi mummoista. Tunnen täältä kotikylältäni suurimman osan eläkemummoista ja hengaan niiden kanssa tätien kahvittelutilaisuuksissa. Kaikkea mielenkiintoista niiltä oppii. Ehkä tuo sun mummokontaktisi on käynyt lukemassa sun blogia, kun huomasi tulla korjaamaan, ettei hän millään pahalla sanonut? Puuman blogia lukee hänen äitinsä, sun blogia myös totuusmummo? Mun tuli muuten jo siitä ekasta mummopostauksesta sellainen hellä tunne, kun mummo oli pannut merkille teidän ihanan parivaljakon.
Kirjoitan ehkä läpiä päähäni, kun väsyttää niin… Kuhan jotain sanoja peräkkäin!
Mahtava tarina siitä kuinka tärkeää tuollaiset kohtaamiset on itse kullekin. Mummo on varmaankin melko yksinäinen ja siksi tuntuu toisinaan tuppautuvan seuraan. Kuitenkin Sinä ystävällisenä ja empaattisena ihmisenä soit hänelle hetken kertoa omasta elämästään varmasti saaden siitä itsekin perspektiiviä omiin arkisiin murheisiisi. Jotenkin tunnuit ihanasti sulavan tarinan edetessä. Vanhat ihmiset on tarkkanäköisiä monille asioille, niinkuin mummokin oli huomioinut miehesi osallistumisen lapsen päivittäiseen elämään. Sinusta se kuulosti hiukan hassulta ja teillä se on normaalia mutta voin vakuuttaa Sinulle että helmen olet löytänyt rinnallesi. Nykyään kaikilla on kiire, kiire ja kiire. Montakohan isää teidän leikkipuistossa häärää yleensäkin. Veikkaisin ettei montaa.
Ihanaa on lukea kirjoituksiasi remonteista, parisuhteesta ja lapsiperheen vilkkaasta elämästä, välillä kaoottisestakin menosta. Teillä tuntuu olevan aidosti arvot kohdallaan ja suuri sydän kummallakin. En tiedä tavoittiko sinua kommenttini synnytyspelkokirjoitustasi koskien, mutta toivotan vielä levollista ja luottavaista mieltä H-hetkelle. ”Kivun kautta Jumala luo uutta”
Terveisin lukijasi Madisonista, Wisconsinista.
Mä oon tullu siihen tulokseen, että meijän sukupolven naiset on pienenä kattonu niin paljon Turhapuroja, et tollasia meijän ukotki sit on!!
Onneksi oma ukko kulkee ehjissä farkuissa ja nähkarotsissa…jees. Verkkareissa meiltä ei kotipihaa kauemmaksi lähetä. Ja buutsit tekee miehen! Muuten voi olla välillä ”hampuusi” ja leikkiä Turhapuroa kerran kesässä.
Mutta on se symppiksen oloinen, tuo sun hippisi. Pitkätukkaiset sällit saa aina pään kääntymään, jos vielä muu habitus sopii. (Mutta että vaatteet riekaleina…ne saa senkin anteeksi!) Kyllä oma ukkokin sen tietää, mitä tää tyttö tuijottaa 😉
Nää puistomummot saattaa olla rasittavia. Meitä on niin moneen junaan, nuoria ja vanhoja.
XDXDXD En kestä noita housuja……… ”Ihan hyvät vielä” 😀 Miten ihmeessä ne on voinu mennä _vaan_ tuolta takamuksesta tuollee rikki, onko se istunu johonkii tervaan ja vetäny ittensä ylös??
Kyllä taas tirskutti postausta lukiessa.
Joo, kyllä nyt on sellanen kuumis puistossa!
Ihanaa! 🙂
Kiitos kannustuksesta ja lukemisesta 🙂 Jee!!
Ja on hienoa, jos kun hajoilee rikkinäisistä housuista ja saa siitä hyvästä papukaijamerkin!
Hyvä, että oot siellä ottanut kylän mummot haltuun! Hyvä!! 🙂
Jotenkaan en usko puistomummon lueskelevan blogeja. Kyllähän se alkuun taas grillasi mua, ku en oo niin usein puistossa ku hippi ja isosta mahastakin lasetti taas huolella 😀 Että perussetillä lähettiin liikkeelle, jonka jälkeen mää varmaan olin niin tuimana, että se vähän sitten päätti pehmentää palautetta ja alko jutteleen, että mitä oikeesti sanomisillaan tarkoitti.
Ja hyvin kirjoitit läpiä tänne! Anna mennä vaan 🙂 Mukavaa viikonloppua!
Kiitos ihanasta kommentistasi ja kauniista sanoistasi! 🙂 Mukava kuulla, että siellä asti lueskellaan höperryksiäni! Ihan mahtavaa.
Ja juu, on se mummo vähän yksinäinen, sitä se sanoikin. Ja naapurin muijankin kanssa jutellut ja muidenkin puistoilijoiden kanssa aina höpöttelee. Ikkunasta huutelee kulkijoille, että saako heittää koiralle makupalan ja käy välillä vähän väsyneitä herättelemässä 🙂 Mutta niinhän me kaikki aina välillä kaivataan juttuseuraa, herättelijää tai ystävällistä sanaa, kun on ollut vaikka huono aamu. Siinä voittaa kaikki, kun ottaa aikansa ja hetken turisee!
Ja itseasiassa, nyt voin kyllä ylpeänä sanoa, että tuossa meidän lähipuistossa on monta isää, jotka kyllä pelaa ja leikkii, keinuttaa ja touhuaa lasten kanssa ihan tosi paljon. Varmaan yhtä usein ne siellä tönöttää kun me äiditkin ja ihan sekaryhmissä liikutaan kanssa. Se on oikeesti tosi kiva juttu. Ja Hipin puuhastelua Pojan kanssa oon kyllä arvostanut ihan ensimmäisestä päivästä alkaen 🙂 Se on ihan parasta, vaikka joskus tunnenkin lievää ulkopuolisuutta. Toki mulla on pojan kanssa sitten ihan omat puuhastelumme..
Ja kiitos, kaikki synnytyspelkoon liittyvät kommentit olen kyllä ajatuksella lukenut läpi! Ja varmaan vielä pariin kertaan luen ennen h-hetkeäkin!
Mää en ooenää pysty kattoon Uunoja, kun kerran katoin pojan kanssa kaksin… Oltiin käyty saunassa ja tehty popparit ja istuttiin sohvalla ja eka kommentti pieneltä oli ISI ON TELKKARISSA! Isi ei oo käyny suihkussa…
😀 En pystyny enää kattoon, kun Uuno paineli sen kesälookissa valkoisissa arskoissa ja muistutti Hippiä niin perkuleesti, etten vaan pystyny kattoon! 😀 😀 😀
Kuulostaa hyvältä!! Täällä turhapuro on kyllä liikenteessä harva se päivä ihan kotipihan ulkopuolellakin..
Mutta joo, puistomummon on semmosia ku on ja kuuluvat asiaan 😀
😀 En määkään kestä, mää heitän ne meneen seuraavan tilaisuuden tullen!
Ja tuo teoria tervasta on varmaan ihan totta. En ihmettelis, jos sellanen tilanne ois tullu vastaan…
Hyvä! Niin pitääkin! 🙂
Voi Hippi 🙂 🙂 🙂
Sun elämä on kyllä jännittävää, koskaan ei tiedä mitä Hippi on keksinyt 😀
Panit totuusmummon ruotuun! Kyllä se siitä kouliintuu ja oppii olemaan 😉
Nyt on pakko vielä tuplapostata sen verran, että mitähän tapahtuu silloin, jos ”ihan hyvien housujen” alla on ”ihan hyvät kalsarit”?
En kerro! Sillon mää en enää ota kuvaa!! 😀 😀
Joo, tai lähinnä tuijotin vaan täysin kyllästyneenä itkuisilla silmilläni, niin se ei viitsiny ruoskia niin pahasti tällä tapaamisella. Anto armoo ;D
HEI. Ennen elämässäni oli jännittävää, kun menin johonkin rokkaamaan ja enkä tiennyt, mihin yö kuljettaa. Tai muutin ulkomaille yksin tai menin uuteen duuniin tai lähdin hetken mielijohteesta matkalle tai festareille..
Nyt jännitys koostuu siitä, kuinka riekaleisissa vaatteissa rakas elämänkumppanini puistossa odottaa..hmm…
Puolensa ja puolensa…
Mun on pakko tulla vielä sanomaan, että kaikkien näiden huutonaurukohtausten lisäksi blogisi saa aikaan ihan suunnatonta Tampere-ikävää. Eikä siis ainoastaan noiden valokuvien ja ravintolajuttujen takia, vaan ennen kaikkea näistä henkilökuvauksista. Mulla on ikävä tamperelaisia totuusmummoja! Kerran asuin hervantalaisen kerrostalon 6. kerroksessa ja seinänaapurina oli mahtava totuuspappa. Siinä yhden hissimatkan aikana se ehti hyvin luetella kaikki asunnossani asuneet entiset asukkaat, heidän alkoholinkäyttötapansa ja kuolinsyynsä (oli asunut siellä rakennusvuodesta -72 lähtien). Bussipysäkki- ja ruokakauppakohtaamiset näiden totuusvanhusten kanssa on ihan Tampereen parasta antia! Ja kunnom murteella, tiätenki. Vartooksääkin Tesoman autoo?
Ainakaan ei voi syyttää kertakäyttökulutuksesta 🙂
Vaadin videota hipistä. Muuten en ehkä usko että hän on todellinen.
Lapsi nukkuu vieressä niin yritin lukea hiljaa hihitellen mut tää Turhapuro -juttu katkas kamelin selän ja piti poistua toiseen huoneeseen tyrskimään… Ihanat totuudet lasten suusta:)
Hei, ihana kuulla, parasta! 😀 Tampere on kyllä hauska paikka ja murre juuri sopiva kaikenlaiseen lörpöttelyyn ja raportointiin! <3
Hahahahhahaha! Hei, mun instassa on super reenivideo!! Käy katsomassa se 😀
Eikole ollenkaan hankala hunteerata, KUKA onkhan ollu tothuusmummon märissä päiväunisaa harva se yö…. hahhahhaaa!,!
OO,taas niin ihana teksti. Tulee aina niin hyvä mieli näistä. Keep going girl
:´D
Tulee hyvä mieli tästä kommentistakin! Kiitos! <3
Mieheltä repesi housut hanurista lauantaina, juuri kriittisellä hetkellä kun tehtiin lähtöä pienpanimotapahtumaan. Samalla hetkellä housujen kanssa repesi myös miehen hermot. Oli kiire oluita maistelemaan ja ainoat (lue: lemppari-) farkut sanoo kräks. Itsehän olisin vetänyt varmaan jonkinlaiset itkupotkuraivarit, mutta koska en ole tottunut näkemään miehen kiukuttelua kovin usein, oli kyllä aluksi naurussa vähän pitelemistä…
Sitten muistin jotain ja aloin lohdutella kiukkupussia.
Hei kulta, elä nyt viiti kiukutella… Kato vedät nyt vaan noi toiset pyllystä revenneet housut jalkaan, noni, ei huomaa yhtään että on sulla reikä siellä hanurissa, ei yhtään huomaa. Ja hei se Asikaisen Hippikin, nii ei sekään niin ressaa vaikka olis pikkusen reikä housuissa. Kato nyt vaikka! Totuusmummokin sano et särmää vaan. Ja hyvin toi reikä sopii tohon sun puhkikuluneeseen nahkarotsiin! Sähän oot vaan tosi rokkenrolli!. Nonii lähetääs juomaan sitä kaljaa. Ja lopeta toi mököttäminen. Nyt heti.
😀
Täällä on kyllä niin hyvin kirjoitettuja ja hauskoja juttuja. Harvoin enää internetissäkään saa nauraa ääneen 🙂 Kiitos!
Näin hippiä eilen klubilla ja moikkasin kahesti. Toivottavasti oli sullakin tiedossa että se oli siellä, niin en mennyt paljastamaan!