Ennen oli vaikeaa herätä (katkeamattomien) unien jälkeen aamulla ja pyöräillä alamäkeä _yhdeksäksi_ töihin puolen kilometrin päähän, mutta nyt töröttää vartin yli yhdeksän bussipysäkillä kahden talvivaatteisiin puetun lapsen kanssa repussa banaani ja vaihtovaatteet.
Ennen oli vaikeaa valita kamansa matkalle alle tunnissa, mutta nyt ehtii kevyesti pakata ainakin kolmen ihmisen tavarat sadevaatteineen ja kaivuri-Raneineen sekä tehdä autoon matkaeväät sillä aikaa, kun Hippi käy tankkaamassa auton.
Ennen oli vaikea ymmärtää parasta ystävääni puhelimessa ennen illanistujaisia. – Eiku kyllä mää ehin ihan hyvin käydä Alkon kautta, tässähän on vielä kaks tuntia aikaa! Ei mun pidä tässä ku vaan käydä kaupassa, laittaa pojille ruoat, sit me syyää, kootaan uus kerrossänky yläkertaa, mää laittaudun ja sit mää tuun, parin tunnin päästä, mutta nyt ihmettelen, mihin muija jäi silloin kuppaamaan.
Ennen oli vaikeaa juhlitun illan jälkeen nousta ennen iltakuutta ja kotipitsaa, mutta nyt jatkojenkin jälkeen yhteentoista nukkuminen on luksusta, jonka jälkeen jo mielellään joutaa nauravaan brunssipöytään syömään ja puistoon pyöräilemään.
Ennen oli vaikeaa häiritsevän pyykkikasan kerryttyä makkarin tuolille, mutta nyt puikkelehtii tyytyväisenä muovisten viidakkojen, talvihaalareiden, pikkuautojen ja banaaninkuorien välistä sohvalle hengähtämään kahvin kanssa.
Ennen oli vaikeaa, jos yöunia häiritsivät naapurin jatkot tai aikaisin aamulla aloitettu tietyö, mutta nyt herää virkeänä, jos öisiä herätyksiä on vain kolmen tunnin välein, eikä kukaan pakota nousemaan ennen kahdeksaa.
Ennen oli vaikeaa kokata joku oikea ateria, mutta nyt siivoillessa keittiötä ja hoitaessa kahta lasta, taiteilee kasvislasagnen koko porukalle.
Ennen oli vaikeaa päättää mukavaa lounaspaikkaa, mutta nyt tietää jo edellisenä iltana huomenna pöydässä olevan uunilohta ja lohkoperunoita noin kello kaksitoista, joka ennen oli aamu ja nykyisin on – totta tosiaan – puoli päivä! Juhuu!
Kyllä ennen oli ihan helvetin vaikeaa! Miten sitä on selviytynyt kaikista koettelemuksistaan, pakko mennä puhumaan traumoista jollekin ammattilaiselle!
http://www.youtube.com/watch?v=nKYib0YBfaw
Helpompaa alkuviikkoa kaikille!
Sitä yllättävästi jaksaa kun ei ole vaihtoehtoja ja kaikkeen sopeutuu 😀 Ihania hetkiä lasten parissa!
Lapset antaa ihan uutta virtaa ja uuden maailman ♡♡
Juuri näin! Mihin ihmeeseen se aika ennen kuppaantui! Kun olis voinut tehdä vaikka mitä! Hirveesti aikaa!
Ite kyllä ahdistun edelleen pyykeistä…mut tosta lelujen välistä vielämahtuu…
Hehe, ainakin ennen meni paljon enemmän aikaa kunnon humblebragin keksimiseen!! 😉
Joo, näihin ei kauaa tarvittu ;D
Mää tässä just mietin, miksi ne kuivat pyykit oikeestaan pitää laittaa välillä kaappiin..kun voi ottaa suoraan sieltä narulta päälle…
🙂
Joo, jotenkin tuli monta tuntia vuorokauteen lisää. Tai ehkä ennen aikas lepposeen tahtiin vaan on pakon edessä tullut toimeliaisuutta ja tehoa 😉
Kiitos! Niitä kyllä on! <3
Näin! Voitko hei kertoa ton munkin miehelle, se on edelleen (raukka) sitä mieltä että ne pitää laittaa kaappiin välillä. Ihan turhaa hommaa minun mielestä!
Sulla on kyllä osuvia postauksia 😉 Kiitos taas!
Ennen oli vaikeaa pyyhkiä ne kaks pölyhiukkasta kirjahyllystä imuroimisen jälkeen, kun oli ensin nostanut ne yhdet sukat ja yhden mukin imurin edestä (mä asuin silloin Nekalassa!). Rankkaa oli, ja siivous piti suorittaa vieläpä kahden viikon välein. Olisinpa silloin tiennyt mitä on jatkuva siivoaminen nelihenkisessä+ koira+kissa+pari pupua perheessä…. Helpompaa viikkoa sinne Nekalaan!
Joo, en oo keksiny hyvää selitystä tähän kaappiasiaan!
Samoin kun on tullut mietittyä, pitäisikö koko perheen sukat väärikoodata..yhdellä mustat, yhdellä punaset, yhdellä valkoset..niin helpottuisi se lajittelukaaos.
Kiitos tästä OSUVASTA kommentista 🙂 Hehe Jee!
Joo o niin tuttua..mutta eipä tämä siivous vieläkään mulle helppoa ole 😀 ON VAIKEAA edelleen!
Mukavaa päivää sinne teidän konkkaronkalle!
Tuohon on meillä ratkaisu. Mies ostaa ainoastaan mustia sukkia, ja tasan yhtä merkkiä. Se on kuin pelaisi muistipeliä, jossa kaikki kuvat on samanlaisia!
Jep, vaikeeta on tääläkin ja vaikeutuu päivä päivältä 😀
Hih, nimenomaan. Mihin sitä ennen tuhrasi kaiken aikansa?! Kaikki on kyllä niin huvittavan suhteellista. Ja todellakin vaihtuu rytmit vuosien.
Mutta, kuten viisas Petri Nygård osuvasti toteaa: ennen oli ennen, nyt on, nyt on nytten. 😀
NIin, mihin se kaikki meni? Kiireinen muistan olleeni silloinkin 🙂
Nyt tosiaankin on NYTTEN!
Aaaargh! VOIMIA!