Pikkuvauva-aika taittuu haikeasti taakse Pikkuveljen täytettyä kolme kuukautta. Myttyinen lyhjötys on muuttunut pontevaksi sätkyttelyksi ja unelias vauveli on herännyt ympäröivään maailmaan antaen mystisiä vihjeitä persoonastaan -lähinnä nauramalla koko ajan kaikelle.
Pienikin vilkaisu Pikkuveljeä kohti, niin tuikkivat silmät kääntyvät viirulle, suu aukeaa suureen holtittomaan hymyyn ja pieni tirskuu punainen tukka tulisesti pystyssä heliumhullua jogelmokellusta hihitellen sekopäisenä omille äänilleen, jonka jälkeen kääntää päänsä kainosti piiloon. Kurkistaakseen uudestaan. Ja taas mennään.
Nauramme kaikki pienimmän tirskuvalle olemukselle niin paljon, että Hippiä sattuu korvantaustoihin leveästä hymyilystä. Pojan hihittäessä veljensä vieressä kaksikon naurujen vaihto on loputonta. Äiti kato! Palikka nauraa taas ihan mässässä! – Ai messissä? – Eiku mässässä. – Se on messissä. – Mässässäääh! Palikka on aina ihan mässässääh! Kuka on mässässääh! Palikka! Palikka! Palikka!
Ja mässässä Palikka tosiaan on. Joka paikassa. Puistossa, päikyn eteisessä, työpalaverissa, lounaalla, kylppärin lattialla, kaupungilla. Kypärämyssy päässä. Makailee automatolla leikeissä hymyilevänä hiekkakasana. Nukkuu buddhana ostoskärryissä ja zeninä automatkoilla, joilla soi repeatilla Jaakko Tepon Rullatuoli Aatu. Istuu ruokapöydässämme tuolille nostetussa sitterissä perheen tasavertaisena jäsenenä jutuillemme tirskuen ja kukkia katsellen. Parhaiten pikkuveli nauraa tietysti omille jutuilleen (äitiinsä tullut) ja oma nauru punapäätä vasta naurattaakin.
Pikkuisen vuorolapussa lukee lähes aina kakkonen. Välillä jopa kolmonen tai kutonen. Säälittävä pikkujonottaja odottaa aina vuoroaan, pienellä on malttia enemmän kuin koko perheellä yhteensä. Pikkuveljen hermot pettävät ainoastaan hyvästä syystä, jota neuvokas isoveljensä alkaa aina välittömästi selvittämään yleensä heiluttamalla tai laittamalla tutin suuhun. Äiti! Palikalla on varmaan nälkä! Mää meen tänne Palikan turvaksi. Isoveljen touhujen seurailu on vauvelin mielestä parasta, jonka lisäksi lempipuuhia ovat ulkomaailman tarkkailu rintarepussa keikkuen ja isin kanssa kylpeminen.
Nauramisen lisäksi hölösuuksi havaittu pikkujäbä kertoo hymyilevällä naamallaan uskomattoman pitkiä hölöhölöhölöhöö-juttuja, joita kaikki keräännymme kuuntelemaan täysin tyrmistyneenä. Yleensä hölöttäjällä on eniten asiaa yöllä, jolloin juttu ei lopu valojenkaan sammuttua (äitiinsä tullut!), vaikkei kukaan edes keräänny kuuntelemaan. Joskus sytyttäessäni valot takaisin päälle hölösuu heiluttaa tirskuen käsiään. Iloinen pieni hassu.
Nukkuessaan pieni näyttää aivan veljeltään, hereillä tasan itseltään. Vielä odotamme jännityksellä, millainen tyyppi mässäämme on saapunut.
Hölölöhölöhölöhööö hölöhöllöhölölölöhölö höö!
Lupaavalta vaikuttaa.
Ihanaa keskiviikkoa!
Meillä ykkönenkin oli aurinkoinen vauva, mutta kyllä tuo kakkonen on vielä onskumpi tapaus (niin vauvana kuin edelleenkin), kun saa rakkautta myös esikoiselta. Lapset tykkää katsella lasten touhuja.
Meidän neuvolantädin mukaan kolmannet ja sitä monennemmat vauvat ne vasta rauhallisia ja tyytyväisiä onkin. En ole uskaltanut kokeilla.
Sata sydäntä tähän teille ihanaisille.
Nick Cave!1!!!1!! H#l#v#tti, kuka pistää Nick Cavea tommosen postauksen perään?! Tyylikästä Asikainen, todella tyylikästä.
Pakko kysyä, että kutsuuko isoveli pikkuveljeä tosiaan nimellä Palikka? Vai onko se vaan pienemmän ”bloginimi”? Ja tarkoittaako se sielläpäin jotain muuta kuin täällä pk-seudulla, jossa ”palikka” tarkoittaa mm. ”tyhmää” (ainakin omassa tuttavapiirissäni)?
En tarkoita tätä millään pahalla, kiinnittipä vaan huomioni. Sulla on ihana blogi, ihana koti ja myös ihanalta vaikuttava perhe!
Voi miten tuli Palikkaa ikävä tästä jutusta, ihana pieni!
ATK laittanu yhen ylimääräisen n-kirjaimen tohon mun kommenttiin… https://media1.giphy.com/media/12soWQ91xpTDVu/200.gif
Hei mistä tuo ihana vaate?
Oi miten ihana tuo Palikan puku! Mistähän sellaisen saisi…
Mä ihastelin sitä kans! Oon joskus aiemminkin ihastellut. Jos ikinä tulisi tänne joku toinen muksu, niin tuommoinen olisi sille saatava hinnalla millä hyvänsä. PUPUTUPUNA <3 <3 <3
Nick Cave <3
..ja tykkäys vauvalle kans
Voi mikä valloittava ihanuus!!!1 Palikka <3
tämmösten juttujen takia haluan vauvan. onhan tuo ensimmäinen harjottelu kappale menossa kouluun jo parin vuoden päästä…
Kiitos! <3 <3 <3
Joo, kyllä joka päivä oikeesti jankkaan, että ihanaa ihanaa, kun tämä on niin lepponen poika ja koputan puuta. Molemmat on lepposia, niin menee mukavasti. Ois ihan meno, jos kaikki päivät ja illat ois itkuisia, niin kun valitettavan monilla on : ´(
Toki tässä on varmasti edessä kuumeita ja hampaita ja kaikkea, mutta koitan nauttia näistä leppoisista päivistä 🙂
Haluaisin laittaa Cavea jokaisen postauksen perään!
(toisaalta..kuka estää!!?)
Pakko myöntää, että koko perhe kutsumme pientä Palikaksi..Argh. Poika antoi sen nimen odotusaikana ja se vähän jäi päälle. Poika ei antaessaan nimen tarkoittanut sillä tyhmää, vaan Palikka Nokkonen oli hänestä hyvä ja hauska nimi vauvalle, jota odotettiin. Ja niin me sitten kaikki aloimme käyttää nimitystä.
Nimijuhlissa kummisetä oli tehnyt laulun Palikasta.
Mutta joo, ehkä se nimitys pitäisi yrittää pikku hiljaa kitkeä pois, koska se on vähän monitulkintainen. Meillä tosin se on ihan hellittelykäytössä. Ihana Palikka.
Ja kiitos kommentistasi 🙂
Palikka tulee kohta teille piparihommiin!
Saimme sen lahjaksi naapurin muijalta. Se on Metsolan vaate, taitaa olla ostettu Tampereelta Kuopuksesta.
Se on niin ihana 🙂
Täällä Metsolan verkkokaupassa oli joitain Pupu Tupuna -tuotteita, kun äkkiä vilkaisin..
http://www.metsola.co/metsola/pupu-tupuna
(ei näkynyt juuri tuota samaa, mutta ehkä sieltä tiedustelemalla saattaa löytyä..)
Jee <3
Niin on <3 <3
Vauvat on niin outoja ja ihania <3 NUUH!