Löytäessään minut ruokailuhuoneen nurkasta kärttyisenä naputtamassa läppäriäni hullun kiilto silmissä anoppi kysyi, miten menee.
– No jos ei huomioida sitä, että mun pitäisi tässä ny parissa tunnissa kirjoittaa ihan helvetin pitkä artikkeli englanniksi ja en näköjään osaa englantia tai paljo mitään muutakaan ja joudun koko ajan kattoon kaikki sanat yksitellen jostain helvetin googlesta ja tää on ihan helvetin hidasta, eikä tästä tuu yhtään mitään!!!
…JA jos ei huomioida sitä, että äsken vähän tossa napsahdin, kummää siis pyysin sutkin tänne ihan erikseen sen takia hoitaan näitä lapsia, kummää aattelin, että ois kiva päästä kerrankin yhdessä sun poikas kanssa tänään illalla sellasiin tosi kivoihin juhliin, että tää ois ollu niinku sellanen mukava yhteinen juttu ja ilta…niin sun poikas tuli äsken kysyyn multa, että haittaako, jos se menee eka reenikselle ja sitte myöhemmin vasta tulee sinne juhliin. Niin mää sitten sanoin sille, että itseasiassa ei oo pakko lähteä sinne juhliin tai mihinkään muuallekaan mun kanssa, jos ei halua. Että menee vaan sinne HELVETIN ROTAN KOLOON SEN SAAKELIN BÄNDINSÄ KANSSA VAIKKA IHAN KOKO ILLAKSI RUNKKAILEMAAN niin kuin aina muutenkin! Että todellakaan tartte koskaan lähtee mun kanssa yhtään mihinkään!!
..niin jos ei näitä asioita huomioida, niin muuten mulla menee sillain ihan kivasti. KIITOS KYSYMÄSTÄ VAAN ja mukavaa kun tulit.
Anoppi oli hetken hiljaa, jonka jälkeen varovasti ehdotti, että ehkä voisin englanninkielistä artikkelia varten kopioida tekstiä blogistani ja laittaa google translateriin. Eikös siitä sitten tulis ihan hyvä.
Että ihan saatanan hauskaa viikonloppua kaikille vaan!
Lue myös:
Kolmetoista askelta parempaan anoppisuhteeseen
Reps.. Tunnelman aistii kilometrien päähän. Sori, ei voinut olla nauramatta. Ihana anoppi kuitenkin!
Jep, anoppi on ihan paras!!