Uuniperunan kokkaamisen helppoudesta yllättyneenä rohkaistuin siirtymään seuraavalle levelille:
Perunan keittämiseen!
Pitää vielä vähän reenata!
Kotiäiti 2.0 kuittaa ja lähtee naapurin muijan kanssa jalkahoitoon.
Ihanaa torstaita!
Uuniperunan kokkaamisen helppoudesta yllättyneenä rohkaistuin siirtymään seuraavalle levelille:
Perunan keittämiseen!
Pitää vielä vähän reenata!
Kotiäiti 2.0 kuittaa ja lähtee naapurin muijan kanssa jalkahoitoon.
Ihanaa torstaita!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.
Täähän on uusi innovaatio: uuniperuna ilman uunia ja kuka tahansa onnistuu! Perunat kattilaan ja lenkille!
Mutta… miten? 😀
Oohh… mullekin kävi noin. Ei tosin enää, mutta erään kerran heitin perunat kans kattilaan, ja luulin, että olin jo täyttänytkin sen vedellä ja annoin palaa. Kunnes keittiö oli täynnä Fairyn vaahtoa! 😀 Mä olin heittänyt potut tiskiveteen 😀
Mä olen joskus teininä luvannu äidilleni vahtia perunakattilaa. No olin nukahtanu ja heräsin sit siihen käryyn mikä tuli kun vesi oli kattilasta loppunut.
Niin, miten? 😀 Kohta on syytä alkaa epäillä, että oikein tekemällä teet näitä eriskummallisia keittelytilanteita, jotta saat blogiin kuvat!! 😀 Vähän samaan tapaan ku jotkut bloggaajat kuvaavat päivän asuja lainavaatteilla ym. 😀 Että tarkkana nyt luovassa sisällöntuotannossa! Mitä seuraavaksi – sulanut kattila kera onnettomuudesta selviytyneen perunan?! Ei vaan, kiitos kun nauratat!
Joo, viitaten vierailijan kommenttiin, sä oot tietty joku huippukokki, joka keittelee kastikkeitaan kokoon tuntikausia, tekee omia yrttisekoituksiaan huhmareissa ja nirppailee kauppahallin lihamyymälässä possunposkien kanssa. Ja sit huijaat meitä, et muka sulle käy pottujen kanssa tolleen. Ei mee läpi!
Vinkki vitonen: munakello. Täällä kaksi pientä lasta, enkä uskalla laittaa uuniin/liedelle mitään, ellen kellota. Liian paljon hallittavaa samaan aikaan, ja lasten kanssa hetki vie helposti mennessään, ei sitä siinä mitään perunoita muista 😀
Nauroin tälle, että onneks mä en oo koskaan noin pihalla. Kunnes uloslähtiessä huomasin, että oon unohtanut tutit liedelle steriloitumaan. Oli siellä pieni vesikerros jäljellä…
Tää ei ny liity tähän mitenkään mutta jumankekka Asikaine, tulin Tampereen reissulla käymään Public House Huurteessa ja nyt mä haluun jäädä tänne asumaan. Siis tänne ravintolaan. Että kiitti ny, ilman sua en tietäis koko paikasta!
Joo..niin tässä kutakuinkin kävi.. : /
Ajattelin keittää vauvalle pari perunaa (en siis muuten ollut varsinaisesti kokkaamassa) ja sitten tuli jotain ja sitten jotain ja UNOHTU!!! En ees käryn huomatessani muistanut, mikä homma….
Ehkä kannattaa tosiaan hommata munakello..
Aha hahahahahahahaaaa! Olipas lohduttavaa kuulla tämä 😀
Vähän sama homma, mutta ilman unta 😀
Joo, haha! Kyllä näiden lavastamiseen tarvittais jo enemmän taitoa 😀
On täällä astioita sulateltukin…kaikesta ei ees oo tullu otettua kuvia. Ei tosin kaikista onnistuneistakaan kokkauksista, sillä uskokaa tai älkää, kyllä välillä onnistuu ihan hyvin ;D
Nämähän ovat aivan uusia hiilipottuja, aivan uusi ruokalaji, joiden kokkaamiseen vaatii erityisosaamista, jollaista vain huippukokeilla on! Että kröhöm vaan.
Joo, kiitos vinkistä, pitää oikeesti hommata ennen kuin poltan koko kämpän näillä sekoiluillani!
Sen siitä saa, omaan nilkkaan heti napsahtaa..joo..laitan aina steriloitumisveden hellalle ja myöhemmin muistelen, mitä siinä kattilassa oikein oli…ööh..
Että semmosta… huoh..
Oi että! Söitkö hodareita!!!?
Nyt rupes heti tekeen mieli Huurteeseen!! 🙂 Hyvä, jos tykkäsit! JEE! Jotain hyötyä mun kirjoitteluista!
Jep 😉 arvaas montako vuotta sain kuulla episodista mun oikeelta Laivakokki-veljeltäni!
Meiltä löytyy munakello, mutta mä käytän kännykän hälytystä kaikkeen kellotettavaan (ettei tarvi esim. herätä kahdelta yöllä ja muistaa että pyykit on laitettu aamupäivällä koneeseen ja siellä ovat edelleen …).