Paras joululahjani – Tää vai tää, tää vai tää?

Sanoin Hipille, etten tänä vuonna tarvisi joululahjaksi mitään. En tosiaan haluu, että sää väkisin etit tuolla jossain jotain tuhlaamassa rahojas ja yhteistä aikaa, ku emmää oikeesti tartte yhtään mitään..mulla on ihan kaikkee..

..paitsi..itseasiassa..

Kaksi vuotta makuuhuoneesseemme on puhaltanut tuuli keskeneräisestä ’ikkunasta’, jossa on yksi ainoa _halkinainen_ ja  _yksinkertainen_ lasi, joka erottaa sänkymme ulkomaailmasta = sama kuin nukkuisi avonaisen ikkunan vieressä. Tää on tällänen kylmä puutalo…paitsi ettei ole! Meillä vain ei ole perkeleen ikkunaa, jonka voisi sulkea.

Monin konstein olen yrittänyt saada Hipin tekemään ikkunan makkariin. Olen huutanut Nyssi! Tosta ’ikkunasta’ tuulee mun jalkoihin, nymmää muutan täältä helvettiin, jos toi ikkuna on tollane viä ens viikolla. Olen kertonut, kuinka olisin tässä ajassa jo opiskellut puusepäksi ja korjannut kaikki talomme ikkunat, johon Hippi on huutanut No mikä sinnuu on estäny tekemästä sitä? Emmie ainakaa. Anna mennä!

Totta sekin. Vuoden valituksen jälkeen Hippi kyllästyneenä laittoi ikkunaan haltexista leikkaamansa palan, jonka jälkeen eristi ikkunan tunkemalla siihen kaksi koristetyynyäni. Emmie muutenkaa ihan tajjuu tälläsiä tyynyjä, joilla ei nukuta. Tyynyt vaimensivat muminani hetkeksi ja keväisin ikkunaongelma aina unohtui täysin.

Toissa kesänä kuulin juorua, että keskeneräiseen ikkunaamme olisi valmis poka naapurimme kellarissa. Puhuimme asiasta porukalla istuskellessamme grillin ympärillä illalla. Päivittelimme, muttemme menneet hakemaan tai edes katsomaan kellariin karmeja. Jossain vaiheessa naapurimme oli nostanut kyseisen ikkunan kellarinsa portaille. Meni noin kolme kuukautta ennen kuin Hippi sai haettua karmin sisälle ja toiset kolme, että sovitimme karmeja ikkunaan. Liian isot. Pitäisi tehdä uusi aukko koko ikkunalle ja teettää lasit. Tai tehdä kokonaan uudet pokat ja teettää lasit.

Mutta sitten oli taas muuta. Vessaremppa. Pihatalkoot. Tammerfestit, väsy, synnytys. Vähän kaikkea. Ei aina vaan kerkee ja koristetyynyni ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa ikkuna-aukossa.

Kunnes nyt viimein tajusin tilaisuuteni tulleen Hipin lempeästi kysyessä Mitä sie toivoisit joululahjaksi?

..emmää oikeesti tartte mitään..mulla on ihan kaikkea..paitsi että HEI! MÄÄ HALUUN JOULULAHJAKSI MAKKARIIN IKKUNAN! Hahahahahahahah! Haluan joululahjaksi makkarin ikkunan.

Hippi katsoi ansasta lakonisella tämäkin-vielä-että-pitikin-mennä-kysymään-senkin-kiero-portto -ilmeellä.

Ja niin pari viikkoa ennen joulua pöydässämme söi kaalilaatikkoa Hipin bändikaveri, ammattimies (soitinrakentaja), joka saapui mittamaan ikkunaamme. Aloin uskoa joulun ihmeeseen samaisen ystävän saapuessa uudestaan, karmit mukanaan ja Hipin haettua mittaan teetetyn lasin juuri sulkeneen lasiliikkeen pihasta(!).

Aatonaattona yläkerrassa haisi tuore maali ja vilkaistuani vieraskammariin pukkijaloilla komeili kuivumassa paras joululahjani. Uskomaton makkarin ikkuna! Mieletöntä. Täysin yliluonnollinen ja hieno valkoinen ikkuna. (Olin jo heikkouksissani sanonut, ettei ikkunan edes tarvisi olla valkoinen, kunhan se olisi ikkuna)

Hehkutin lahjaa moneen otteeseen, hypin riemusta ja kiittelin onnellisena. Mää en oo koskaan saanu näin hienoa joululahjaa! Tää on parasta, mitä olla voi. Kiitos kiitos kiitos! Rakas!

Mutta joulupäivänä sain aivan odottamatta Hipiltä vielä mystisen lahjapaketin, jonka avattuani tyrmistyin jopa enemmän kuin soitinrakentajan kohtaamisesta keittiössämme. Whaaat!? Et oo tosissas hankkinu mulle tätä?!!!!