Tänä aamuna otin vihdoin jouluvalot pois ikkunoistamme kuultuani joissain naapurustoissa olevan mahdollista joutua mulkoilun kohteeksi, jos roikottaa joulutähtiä ikkunoissa pitkin kevättä. Whaat! Onneksi Nekala ei ainakaan tiedettävästi lukeudu jouluvalokyttääjien tarkkailualueisiin. Varmistuin asiasta muisteltuani talomme edessä varmaan vuoden maanneita jättimäisiä koivupöllejä, jotka Hippi kertoi puun kaadettuaan jättäneensä ”kuivumaan”(!?). Taisi siinä vieressä joku unohtunut nosturikin ihan hyvän aikaa olla.
Tänään kevätaurinko kuitenkin kurkisteli joulutähtien takaa jo sen verran määrätietoisesti, että oli pakko ottaa punaiset tähdet edestä pois. Päästää säteet sisälle, tulvimaan olkkarin kukkatapettiin ja huomata nyt olevan jo helmikuu.
Itselläni on ollut vaikeuksia ottaa valoa vastaan. Tai olen etsinyt sitä vääristä paikoista. Ainakaan Hipin mielestä rantalomien selailu ei ole kovin kestävä ratkaisu. Kiukutteluuni, alakulooni tai mihinkään muuhunkaan.
Eilen olimme koko perhe naapureiden kanssa pulkkamäessä ja hautaamassa toisiamme lumimuumioiksi hankeen. Rakensimme jättimäisen lumiukon, jonka nenän yksi neropateista tietysti siirsi hihitellen metrin alemmas. Perus. Poika on innostunut hiihtämisestä ja liikkuu suksilla kunnioitettavasti joka paikkaan, ihan mahtavaa. Tänään olimme luistelemassa, enkä enää meinannut hokkareillani pysyä pienen kendojanarin perässä.
Iltaisin olemme Hipin kanssa katselleet huipputuottaja Jimmy Iovinen ja Dr. Dren ystävyydestä ja musamaailman menestystarinoista kertovaa dokkarisarjaa, ihan huippu, suosittelen! Itseasiassa Hippi katsoi sarjaa salaa myös itsekseen (kuulin dr. Dren puheen taustalla, kun soitin kotiin), törkeä tyyppi! Pettäminen on melko ok, jos vertaa yhteisen sarjan salaa eteenpäin katsomiseen! Niin ei vaan tehdä. Millainen ihminen tekee niin?
Tälläinen. Huono ihminen! Ja juuri kun olimme yhdessä suunnitelleet ottavamme HBO:n jäsenyyden takaisin.
Tammikuussa vierashuoneessamme on riittänyt ruuhkaa. Lauantaisin yläkerrasta on pöllähtänyt spontaanisti iltaa viettämään jääneitä pöppöröisiä ystäviä tai viikonloppuvisiiteille saapuneita sukulaisia. Kahvia on keitetty ainakin kaksi pannua ja aamupalaa on naposteltu lounaaseen asti.
Lisäksi meillä on ollut isoilla porukoilla kivoja illallisia. Hamppareita, keittoja, lasagnea, pitsoja. Monta kertaa olen saanut kattaa YHTENEVÄISET lautaset ruokailuhuoneeseen, josta on joulukuisen siivousmaniani jälkeen kuoriutunut ihan kelpo ruokasali. Olen jopa vihjaillut Hipille ovilistojen asentamisesta, jotta saisin keskeneräisen huoneen sisustuksen askeleen johonkin päin.
Naapurin muijien kanssa järkkäsimme alkuvuoden sunnuntaibrunssin, josta suunnittelimme tekevämme ihanan perinteen. Terassiviinejäkin on tänä vuonna jo nautittu, vaikka kylmimmissä bileissä pakkasta oli parikymmentä astetta ja punaviini meinasi jäätyä terassin pöytään kiinni. Naapurin muijien juomat olivat onneksi termosmukeissa.
Irroitettuani joulutähdet verhotangoista kannoin koristeet kellariin ja ripustin ainoan jotenkuten hengissä yli talven sinnitelleen viherkasvini ruokailuhuoneen ikkunaan. Ikkunasta tulvahtanut aurinko leikkasi läpi alakerran jatkaen leikkejä pojilta lattialle unohtuneilla hotwheels-autoilla.
Ehkä alkuvuoden pimeä alkaisi helpottaa, jos osaisin nähdä kaiken valon ympärilläni. Hippikin ilmoitti auringon olleen tänään esillä jo yli kahdeksan tuntia.
Toiveikasta keskiviikkoa kaikille!
Lue myös:
<3 sieltä se valo tulee, pilkahtaa hetken kerrallaan pidempään, mutta tulee kuitenkin. Siunattu valo, sua on kaivattu <3
Ps. Meillä jätetään aina ainaki vuodeksi kuivumaan kaadetun puun pölkyt ja hyviä klapeja tullut aina 😉
+ ihanalta kuulostaa teidän viikonloppuarki. Oon vähän kateellinen.
JOo, nyt tuntuu jo niin keväiseltä <3 ja kyllä, ihanaa on ollut viikonloppuarki! Suosittelen kutsumaan vaikka jonkun ystävän tai sukulaisen viikonloppuna yökylään tai vaikka brunssille, se aina niin piristää 🙂
PS. jätittekö ne talveksi ulos kuivuun ;D
Meillä ei ollut tähteä ikkunassa, mutta jouluvalot muuttuvat näppärästi sisustusvaloiksi…saavat roikkua ikkunoissa ympäri vuoden. Jos jonkun mielestä tämä ei käy niin voivoi!
Katotaan, ootko samaa mieltä, kun tulen heittämään tiilen joka ikkunaan, jossa roikkuu vielä helmikuussa valot!
Yhteisten sarjojen jatkaminen yksin! Pahinta! Lohdullista kuulla, etten olekaan tän ”nipotukseni” kanssa yksin. Eli ei ole nipotusta! Lähes yhtä paha on jos toinen nukahtaa heti alkumetreillä kun on yhdessä aloitettu leffa.
SIIS SE ON IHAN SIKAA, jos kattoo yksin!! Etenkin ku ite en alennu moiseen, vaikka mieli tekis ja sitten toinen tekee heti niin.
Ja nukkuminen….AAAARGHH!!!!
Se neropatti, joka pelleili lumiukon nenän kanssa olit tietenkin sinä?
Mistä arvasit 😀