Tietoa mainostajalle ›

Nainen autokaupassa Tampereella

Jahas. Tuli huomattua auton ostamisen sekä erityisesti oman (”vähän” ongelmallisen) auton vaihdossa myymisen olevan täysin hazardia ja ihme hommaa. Että perkele helvetti.

Ensin piti kaivaa pyöräkuplastaan ystäviä, joiden avulla saattoi edes vähän perehtyä koko saakelin autoskeneen, moottoreiden tilavuuteen, hintahaitareihin sekä atk:n autotarjontaan, josta muuten saa kehitettyä melkein yhtä pahasti koukuttavan harrastuksen kuin Etuovissa ja Oikoteissä roikkumisesta. Kun vihdoin saimme Hipin (ja Tumpin) kanssa mietittyä sopivat speksit ja budjetin etsimällemme autolle, oli meikän aika iskeytyä kaupoille.

Yritin esittää vähän topakkaa muikkista, joka on perillä vetohihnoista ja eri kokoisista moottoreista. Että ihan turha kusettaa tai yrittää myydä mitään välimallin ratkaisuja! (Oikeasti toki soittelin milloin minkäkin auton hansikaslokerosta kaivamani huoltokirja kädessä Tumpille Savonlinnaan).

Erityisen haastavaa topakkuudesta teki se, että samalla piti myös esittää vähän höhlää, joka ei oikein tiedä siitä omasta autosta mitään erikoisempaa! Että eipä siinä kai mitään suurempaa ole ollut, heh heh. Silti auton ostanut myyjä hymyillen sanoi minun olleen vähän liian rehellinen autoni kanssa, jolloin huusin Etten vittu enää tiedä, miten tässä pitäisi olla, en jaksa puljata! Olen ihan loppu! Että kai tekin kuulette, että vähän oudoltahan se kuulostaa ja näette sen moottorivalon palavan. Haluan sen saatanan Volvon ja tehdä reilut kaupat ja huristaa helvettiin täältä.

Jep. Ennen kyseistä luhistumista olin ollut Tampereella viidessä autoliikkeessä, käynyt kauppaa puhelimessa sekä seilannut illat uuden autosivuharrastuksemme parissa. Tähän väliin todettakoon kaikkien autokauppojen menevän kiinni jo kuudelta, eikä hommaa myöskään helpottanut se, ettei kahdessa autokaupassa palveltu oikeastaan ollenkaan, ei noteerattu, väheksyttiin.

Olin todella yllättynyt – mitä helvettiä autokaupat?!!? Mikä homma? Ei kai vaan muija-homma? Onko köyhis-homma? Mikä?

Ensimmäisessä kaupassa kiertelin yli puoli tuntia ennen kuin yksikään oranssipaitaisista jäbistä tervehti tai otti mitään kontaktia. Ehdin pyöriä läpi koko kaupan tarjonnan, availla ovia sekä auttaa kauppaan eksyneen oravan ulos ennen kuin ensimmäinen oranssipaidoista kysyi Ai jaa ok ai hei, minkäslaista teillä olis ollu? Kysymys saattoi olla seurausta siitä, että seisoin jäbätsyn pöydän edessä odotellen jo vieno pirityyppinen mitä-vittua-pilke silmässäni. Hetken keskustelun jälkeen tajusin, ettei orange aijo edes nousta penkistään näyttämään autoja ja päätin ystävällisesti poistua kaupasta.

Seuraavana päivänä oranssi istumajäbä lähetti tekstiviestin, jossa ehdotettiin koeajoa Nissanilla, josta olin edellisen päivän keskustelussamme todennut, että olen ajanut kyseistä autoa, enkä ole siitä kiinnostunut. 

Jep. Tokassa kaupassa meno jatkui aika samalla tavalla, tosin myyjä oli noussut seisoma-asentoon ja alkoi jo kolmannen ohi kävelemisen jälkeen vähän hämillään tuijottaa ilahtuneesti. Neljännellä ohituksella myyjä otti kädet taskuistaan ja katsoi iloisesti muita kollegojaan ilmeellä: Mikäs tämä kaupassamme kiertelevä muija? ,jonka jälkeen rohkaistui kysäisemään asiaa myös minulta. Vähän oli vaisua kuitenkin, eikä myyjä jaksanut kanssani parkkikselle asti. Myöhemmin samasta liikkeestä soitettiin netissä jättämäni soittopyyntöni takia ja oltiin kiinnostuneita sekä vaihtoautostani että tuomaan katselemaani autoa koeajoon.

Mindfuck!!?

Kolmanteen autokauppaan lähdin jo aika hyvällä huumorilla. Läpällä ja kotiväki lähetti ja silleen.

MUTTA!

Kolmessa seuraavassa liikkeessä oli heti ovelta alkaen todella hyvä palvelu, kivoja tyyppejä! Tultiin vastaan aikas nopsaan tai vapauduttua edelliseltä asiakkaalta. Juttelin useamman myyjän kanssa pitkään autoista, vaikka usein jo alkuun tuli selväksi, ettei heillä ole etsimääni. Kuulemma menevät nopeasti käsistä. Myyjät myös juttelivat etsimieni autojen hyvistä puolista ja ylipäänsä, mitä on tarjolla ja mistä kannattaa ehkä etsiä. Pyysivät yhteistietoja siltä varalta, että sopivia lähipäivinä tulisi. Metro-Autolla mukava herrasmies jopa etsi kilpailijoiden valikoimista kiinnostavat autot ja neuvoi reitin kauppaan, josta lopulta ostimme auton. 

Tosin ei mennyt sekään ihan putkeen. Kaupassa, jossa vihdoin oli jahtaamani Volvo, myyjä oli tietysti joku helvetin Lempäälän James Franco, jonka edessä oli vähän helvetin haastavaa esittää topakkaa. Jonka kyydissä sulin hihittäväksi ääliöksi ja purskahdin nauruun kuunnellessamme autoni moottoria. Franco myös puolestaan ajoi oman autoni ihan kunnolla päin lipputankoa ennen kuin olin edes ottanut toista autoa koeajolle. Kyllä!? WTF!?

Mutta! Nyt kaiken oravien jahtaamisen, istumajäbien, hansikaslokeropuheluiden, atk-surffailujen, säätöjen, harkintojen ja koeajojen (kyllä oli naapurin mummotkin potkimassa renkaita), kaiken sekoilun jälkeen – nyt on vihdoin uusi (vanha) farmari pihassa. Juuri sellainen, josta haaveilimme ja se on mahtava, se on toistaiseksi ainakin pysynyt kasassa ja sillä on hauska ajella. En vaihda sitä koskaan.

Tehtyämme kaupat laitoimme jätkien kanssa musat soimaan, ajoimme Mäkkärin drive iniin ja hymyillen söimme hamppareita parkkipaikalla uudessa autossamme.

Isää oli ikävä ja tulipahan opittua kaikenlaista. Nyt mennään eteenpäin.

Mennään eteenpäin.

Share

18 kommenttia

  1. murphy kirjoitti: Vastaa

    Että minkälainen homma?!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jep.

  2. Anu kirjoitti: Vastaa

    Odotan jatkopäivitystä autohuollosta. Hermo menee aivan täysin siellä, en edes kykene kuvailemaan kuinka rasittavaa. Viimeisin kuitenkin kerrottava, pyysivät poikkeamaan jos vika jatkuu ja luovuttivat auton. Kävelin parkkipaikalle ja autoon ja takaisin sisälle kertomaan että sama vikahan se siellä. Lupasivat soitella, ei ole kuulunut.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! ITSEASIASSA:..tämä on jatkopäivitys. eka osa oli se, kun käytin vanhan auton huollossa ja menin sitä hakemaan. Kyseessä siis oli MINUN AUTO. Ja Hippi seisoi pari metriä takava vauva sylissään ja minä istuin pankkikortti kädessä autoäijää vastapäätä, että käydääs läpi mitä oli ja maksu jne.

      Niin äijä totta tosiaan puhuu suoraan ohitseni yläviistoon kaukana seisovalle Hipille (joka oli siellä lapsen kanssa). Ei vilkaisutkaan mua! HAHAHAHAHAHAA! olin niin äimistynyt koko hommasta, etten saanut edes sanottua mitään, kun se kävi kaikki pyyhkijän sulista lähtien läpi sinne ylänurkkaan. Että WTF!!

  3. toistaiseksiautoton kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä!
    Oon suunnitellut että hankkisin auton, mutta jotenkin tuntuu, että voisin ehkä palkata jonkun hoitamaan nuo ostoshommat. Meni ihan hermo jo tästä vaan lukemisesta… 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No jos Tampereella olet, niin oman pienen empiirisen tutkimuksen perustella, oli myös muutamia kauppoja, joissa oli mukava palvelu! Oikeesti kiva, asiallinen ja hommat eteni kivasti.

  4. Ruukin Akka kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä Asikainen!
    Maanantaina meni mun LUOTTO-Toyotasta vaiheloota. Nykyään akat maksaa miestenkin autot. Hippi tahi ei. Lisukkeena: ämmät on kovii kauppamiehii, kun ihan maaliinastiveretää…

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Voihan vaiheloota, nyt vaan kaupoille ja ihan maaliin meni meilläkin!!

  5. Nimi/Nimimerkki kirjoitti: Vastaa

    Ei mitään ongelmaa myyjäkontaktoinnissa. Näkivät suoraan, kenellä meidän perheessä on rahat (mulla) ja munat (pojalla). Näiden yhdistelmiä jututtamalla kaupankäyntiyritelmät sujuivat.

    MUTTA! Tosiaan autokaupat menevät kiinni kuudelta. whaath? Ihminen rahatukkonsa kanssa joutuu tekemään erikoisjärjestelyitä ehtiäkseen koeajolle. Ei ole tätä päivää. Ja lauantaina kiinni kolmelta. Ei. Ja MUTTA 2: myyjät eivät osaa myydä. Jos just on menny se auto jota oltiin tultu katsomaan niin voi mulle yrittää kaupata jotain muutakin. Varsinkin kun olen hoitanut työpisteelle paikkaajan, reissannut bussilla kotiin hakemaan alakoululaisen mukaan ja bussilla taas autokauppaan, jossa nyt olisi se ruhtinaallinen kolmen vartin koeajosloti ennen kuin kauppias menee kotiin selailemaan Tuulilasia.

    Metro-Autossa mullakin meinas sydän sulaa kun oli niin kiva kauppias. Ei sieltä mitään ostettu kuitenkaan.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No joo, juurikin tämä. Että kun tosiaan siinä on töiden jälkeen se reipas tunti aikaa, niin olisin voinut tsekata muutaman muunkin vaihtoehdon ja aika helposti olisin voinut ainakin koeajaa ja taipua johonkin muuhun, etenkin jos olisin joutunut ramppaamaan yhtään pidempään kyseisissä liikkeessä, oisin ostanu mitä vaan 😀 😀

      Mutta joo, Metro-Autolla oli superkiva tyyppi, hyvä palvelu!!

  6. Oija kirjoitti: Vastaa

    Autoasiat ahdistaa ihan hel**tisti, mutta kulkupeli on oltava. Huoltohommat ja katsastukset olen ulkoistanut suvun tai ystäväpiirin miehille, mutta talvirenkaat piti alkuvuonna ostaa itse. Perinteiseen en-minä-näistä-mitään-tiedä-myy-toki-kalleimmat-tyyliinhän se meni. Mutta kun kauppojen lopuksi nyyhkin, että jäipä tämäkin syöpään kuolleelta puolisolta hoitamatta, niin myyjähemmo antoi vielä 50e lahjakortin bensikselle. Että ihan ok meni, sanoisin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Voi ei Oija, sydämeni särkyy 🙁

      onneksi on sukua ja ystäviä apuna <3

  7. Eeva kirjoitti: Vastaa

    Mua oikeasti kiinnostais tietää, että mikä homma sillä oranssipaitaisella oli. Oliko se tosiaan naishomma, mikä tuntuu uskomattomalta, vai köyhis-homma? Mutta miksi kukaan tulisi autokauppaan oravia hätistelemään, jos se ei meinaisi autoa ostaa? Niin paljon kysymyksiä. Onneksi sait kivan auton kivalta myyjältä! Itsehän olisin varmaan mennyt muina täteinä oranssin jäbän luo ja kysynyt, että mikä homma, kun ei täällä palvelua saa?!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin muakin. Ehkä se vaan uskoi sydämessään, etten kuitenkaan osta mitään tms, eikä vaan jaksanut enää puoli tuntia ennen kaupan sulkeutumista nousta ylös, mistä näistä tietää!?

  8. Martta kirjoitti: Vastaa

    Mää lähin yhtenä tiistai aamuna Huittisiin ostamaan autoa kun ei Tampereelta saanu palvelua. Naisissa mentiin ja nyittiin ovenkahvaa jo ennen liikkeen aukeamista. Matkalla pidettiin sormet ristissä ja toivottiin että oma auto kestäisi sinne asti. Ei tainnu myyjä arvata että kaupat tulis 🙂

    Onnea uudelle autolle 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mahtavaa, että järjestyi, mutta IKÄVÄÄ ettei Tampereella palveltu. Nopean Face-kyselyn jälkeen tuli monta kommenttia, ettei ole autokaupassa saanut palvelua…

      Onnea myös sinne uudesta autosta!!

  9. hp kirjoitti: Vastaa

    Mun autoni oston ratkaisi oikeastaan se, että sitä kaupitellut liike oli kiertelyn jälkeen ainoa paikka täällä Tampereella, jossa mua ja seurana ollutta äitiäni palveltiin kunnolla. No, oli se autokin sitten spekseineen ja ajokokemuksineen oikeestikin kiva, ei sillä. Ja onneks on teidänkin auto! Niin paljon mukavampi ajella autolla, josta oikeesti tykkää.

    Huolloista en edes aloita. Monissa tuollaisissa autoihin liittyvistä pajoista (ja sähköliikkeissä ja sen sellaisissa, mitä näitä nyt on) saa ”miespalvelua”, kuten sen olen nimennyt. Todella raskasta, kun tyyppi tiskin takana ei tee mitään murahtelua ja mulkoilua kummempaa viedäkseen palvelutilannetta eteenpäin eikä edes yritä selittää asioita asiakkaan kannalta selkeästi. On jo saavutus, jos joku nostaa katseensa ja tervehtii, kun asiakas astuu sisään… Onneksi on nykyään käskynkässä mies, joka tekee melkein kaikki huollot itse, niin ei tarvitse tuskailla noiden firmojen kanssa.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, kyllä se ratkaisee aika paljon. Itselläni jää jo ihan periaatteesta ostamatta, jos käy koko tilanne vituttamaan ja tarvii juoksennella perässä! MUtta kai autokaupoilla menee tosi hyvin, jos voi potentiaalisia asiakkaita sivuuttaa huoleti >:(

      Ja on kyllä ollut niin mieluinen auto, aina hoen, kuinka kiva sillä on huristella! Fiilis on tärkee! 🙂

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.