Viikonloppuna törmäsimme Iidesmarkkinoilla leveästi hymyilevään mummoon, joka ilahtui Hipin ja Pojan näkemisestä kuin vanhoihin ystäviin törmäisi. Minua kentän vieressä asuva mummo katsoi pitkään ja hymyili silmät viirussa päätään kallistaen.
– Niin, tässä on nyt sitten siis se Pojan äiti! No ny vihdoin mää nään äitinkin, kum mää ehin jo ihan aatella, onko tällä pojalla äitiä olleskaa!
– !!?
– Aina on isän kanssa ulkona. Isän kanssa kiikkumassa.Isän kanssa pyöräilemässä.
– Niin…
– Eilenki mää katteli ikkunasta, kutte isän kanssa pelasitte jalkapalloa.. En oo äitiä nähny puistossa olleskaa.
– Niin..
– ..mutta isä se kyllä viettää aina aikaa poikansa kanssa, se on kivaa se.
– Niin..
– Aina isän kanssa yhessä ulkona leikkimässä..
– Niin..
*Hippi tikahtuu riemusta ja Poika hymyilee mummelille onnellisena*
– Ja ai että! Nyt teille tulee toinenki pieni..
– Niin..
– ..komeasti on sulla maha kasvanu. Vähä tuollain sivuillekki..
– Niin..
– ..mulla aikoinani raskaana ollessa kasvoi maha vaan tähä eteen. Mutta sulla on jännästi kasvanut myös sivuille..
– Niin…
Ennennäkemättömältä äidiltä jäi markkinoilla lätty ja hillot väliin.
Ei aina voi olla hauskaa. Edes Nekalassa.
Niin..Ei muuten, mutta virnumummelilla oli puheissaan vinha perä.
..molemmissa aiheissa.
Kaipaamani vyötäröni tosin saatan saada syksyllä takaisin. Synnyttämällä, tai joskus myöhemmin vaikka lanseeraamallani ruohosipuli-porkkana-dietillä, jota en suosittele kenellekään.
Mutta kesän ensimmäiset puistopäivät pienen keinumatin kanssa eivät palaa takaisin.
Mahan alle on helppo jäädä sohvalle makaamaan töiden jälkeen, mutta ei keinutolpan juurella pönöttäminenkään ison operaation rantautumista vaadi. Poika on parhainta ulkoiluseuraa ja jos vähän koittaisin käydä kentällä syöttelemässä palloa, ei tarvisi ehkä mussuttaa ruohosipulia koko kevättä. Raskaana jään liian helposti _odottamaan_. Vauvaa. Syksyä. Tulevaa. Sittenkun. Sittenkun. Sittenkun.
Sillä aikaa iloinen ja ainutlaatuinen elämä lintutorniretkillä sekä lähipuistossa keinuu ohitseni.
POINT TAKEN PARK GRANNY!
Aurinkoista keskiviikkoa!
Hei älä kuule tollasen mummon sanomisista välitä ollenkaan! Just meinasin tulla kommentoimaan tonne sun vapriikkikirjoitukseen, että hihiii! Bongasin siis oikein, kun luulinkin tunnistaneeni lempibloggarin ja pojan vapriikin lounasravintolassa. Painelit kyllä erittäin simpsakkana korkeissa koroissa eikä kyllä ollu sivumahasta jos mistään mahasta tietookaan! Ihmiset on välillä niin typeriä.Tykkään sun blogista tosi paljon, se on päivieni ilo!!!
Millonhan sitä ite pääsis niin vanhaksi mummuksi, että sais sanoa ihan mitä sattuu, ilman että kukaan pahastuisi? Toistaiseksi ennoo vielä tarpeeks vanha. Eikä oo mun äitikään. Mut sitä ootellessa <3
Ite en vauvaa oota, mut jännästi on maha (ja perä) kasvanut sivulle ja eteenkin (no perä on onneksi pysynyt takana), kun on elämä riepotellut miten sattuu, eikä muka oo ollut aikaa tai voimia urheilla ja syödä terveellisesti. Sitä oon oottanut, että kaikki joskus paranee, mutta ehkä mieli tosiaan paranis vähän nopeammin, jos kävis vähän lenkillä ja pesistelemässä. Harvoin siitä sohvalla makaamisesta ja frendien tuijottamisesta miljoonatta kertaa tulee hyvä mieli, sillä aikaa kun vois kokkailla jotain herkkupöperöä tai käydä vaikka pyöräilemässä pitkin kyliä. Kiitos siis muistutuksesta! Ja kiitos blogista muutenkin, useampikin ahaa-elämys on sun teksteistä syntynyt. 🙂
Haha, hei hauskaa! Kiva kuulla, että lueskelet blogiani, jee!
Ja juu, sanomattakin on selvää, ettei kenenkään ulkonäköä ole sopivaa kommentoida ”kyseenalaiseen sävyyn”, oli raskaana tai ei.
Jonain huonompana päivänä ties vaikka olisin purskahtanut katkeraan itkuun siltä seisomalta, mutta nyt tilanne oli vaan niin SLÄP IN THE FACE, kun meillä oli just ollut kotona aika tiukkasanainen keskustelu siitä, etten viime aikoina ollut pojan kanssa ulkona niin paljoa. Hippi oli juuri sanonu, että tekee ihan kaikille hyvää, jos lähdet meijän kanssa ulos jne.(ei viitannut mahaani vaan porukalla puuhasteluun.) Ja itsehän sohvan nurkassa mumisin viettäneeni aikaa pojan kanssa ulkona suunnilleen yhtä paljon kuin hippikin..mikä ei ehkä ollut ihan totta..
..ehkä hippi oli juonessa mukana ja oli maksanut mummon sanomaan ääneen kaikki häirinneet asiat ;D
;´D
Ala nyt jo kokeilla. Kokeilet joka vuosi ja jos aina joku hermostuu niin tiedät, että ok dääm, ehkei vieläkään…Ehkä voit myös mummelivaatteilla kokeilla tehostaa vaikutusta!
Hei kiitos kivasta kommentistasi:) Mukavaa, että luet blogiani!
Ja niinhän se joo on, että harvoin sohvalla lekottelusta tulee niin hyvä mieli kuin pienestä ulkoilusta, mutta välillä sinne sohvaan unohtuminen on vaan niin mukavaa…
Koitetaan ryhdistäytyä ja mennä välillä kävelylle! Ihanaa kevättä sulle!
suorastaan vitutti tulla takas toihin kahen viikon loman jalkeen kunnes muistin etta voisin lukea sun blogin silta ajalta. eihan sita suoraan toihin syoksyta! ja kiitos, kikka toimi. naureskelin sun posteille ja elama oli paljon parempi.
oon tästä ennenkin tainnut täällä huikata, mutta..Oho! Asikaine näkyy itse kuvissa! Hyvä! Saisit näkyä täällä useammin kuvissa, sulla on kiva tyyli ja muutenki! Vink vink vaan, mutta muuten jatka samaan malliin.
No hö. Luulisi vanhan ihmisen sen verran asiasta ymmärtävän että se on tyttömaha kun kasvaa sivuillekin. Ja takapuoleen ja reisiin ja kaksoisleukaan ja selkäläskeihin…
Älä sinä Asikainen, kaunis ihminen, ole milläsikään.
Morjesta pöytään, Asikaine!
No emmie oikeasti sen enempää viitti tamperetta vääntää, mutta vähän kestää ko minun ukko sielton. Mie tykkään sinun blogista ihan mahottomasti! Minhun iskee nuo sinun murtheen parret, mitä varsinki miehestästi viljelet! Ja pojastastikki savolainen, voi hyän tähen! Teän huushollista tullee kyllä niin makosa, ettei toista. Hauskonnähä ko tet pyöritättä arkea omannäkösellä otheela ja vielä hauskempaa nähä, että kuinka se suijuu ko tullee pikkunen teile! Kohan vain jaksasit meile sillonki kirjotella. Onneksi olokhoon jo etukäthen, toivoma että loppuraskhaus mennee hyin.
Hei Asikaine!
Löysin blogisi lauantaina ja eilen olin palannut ajassa pari vuotta taaksepäin ensimmäiseen blogikirjoitukseesi. Välissä itkin, nauroin, nauroin ja ulvoin, täytyin rakkaudella ja onnella jokaisella laavatulla sivulla. Soitin vähän väliä toisella puolella suomea asuvalle poikaystävälleni kertoakseni kuinka paljon rakastan. Soitin että menee katsomaan linkin jonka laitoin, linkin takaa kun löytyi kerta toisensa jälkeen poikaystäväni kaksoisolento ulkonäköä ja parhaita juttuja myöten. Ensimmäistä kertaa elämässäni podin jopa vauvakuumetta! Eilen kun luin viimeisen (ensimmäisen) kirjoituksen, tuntui kun olisin sulkenut yhden onnellisimmista ja hauskoimmista kirjoista jonka olen lukenut. Vain tullakseni tänään takaisin ja huomatakseni että se jatkuu!
Sitten halusin tulla sanomaan kiitos. Kiitos!! Oot siisti tyybbi.
Ei vedetä noin positiivisesta mummelista hernettä nenukkaan. Sehän oli iloinen, että lapsi ei ole puoliorpo – noin kiva äitikin löytyy ja hauska tutustua! Ja iloinen, että lapsi pääsee ulos isän kanssa. Ei ollenkaan kaikki isät välitä yhtään ulkoilla lastensa kanssa ja tosi harvat joka päivä. Jäänyt heti mummollekin mieleen. Ja kivasti vielä mahakin kasvanut. Kaikki on sangen kivasti ja tämä on kivoin blogi, mitä on ja tulee koskaan olemaankaan. ”Jään Asikaiseen.” 🙂
Pakkohan se on vähän piristyä, onneksi on piha jolla voi myllertää ja puuhailla raittiissa ilmassa. Kesällä sitä muutenkin jaksaa, talvi on aina sitä loskapaskaa ja sietämistä, mut aurinko saa liikkeelle. 🙂
Ah hah hah haa!
..Mitä kaikkea ihmiset työkseen tekevätkään.. 😉
Jee! Meikä! Yritän ryhdistäytyä kuva-asiassa!
Jos ei naapurin äijä olisi saapunut lumilauta kainalossa (!!) keskeyttämään keskusteluamme, olisi faktamummo varmaan laukonut vielä senkin totuuden kaikkien muiden faktojen päälle! (Siis että kumpi tulossa 😉
Kylläpäs nyt tuli komeella jänkhäämisellä (!!?) ihana kommentti! Hih, kiitos ihan tosi kivasta kommentistasi ja onnitteluista. Mukavaa kuulla, että lueskelet blogiani.
Saas nähä, mitä vauveli tuo tullessaan, että mitä kerkee, mutta eipä stressata siitä vielä 😉
<3
No huh huh! Teikä on sitten urakoinut siellä ihan huolella. Hauskaa!! Ja vielä hauskempaa on tämä mystinen kaksoisolento, ihan parasta.
Kiitos itsellesi lukemisesta ja kommentista! Toivottavasti pysyt täällä matkassa mukana jatkossakin. <3
Joo, en mää siitä mieltäni pahoittanut, oikeessahan se oli, vaikkei ehkä ihan korrektisti vetäny 😉 Ja hauska tyyppi. Hippikin oli mulle jo ”huippumummosta” kertonu, että oli jo aikakin tavata.
Ja hyvä, että Lottovoitto on täällä ja pysyy!! 🙂
Ihana kuulla 🙂
..paitsi meillä on kyllä sellanen ”puutarha” ja piharemppa suunnitelmissa, että siinä ei kyllä piristy kukaan..
Miehen mummu totesi jouluna raskaana ollessani, että ”ohhoh ootpas sää lihonut, älä ny enempää liho ettei polves petä” Kuulemma siskon tytöllä, joka painaa 130kg on polvet aika huonona. Silloin ei kauheesti naurattanut, saati maistunut jouluruoka.
Polvet ei pettänyt ja painoo tuli +14kg. Näin puolentoista vuoden jälkeen kommentit jo huvittaa 🙂
Kiitokset hauskasta blogistasi!
Mihis suuntaan mummelin maha oli? 😉
Löysin pari päivää sitten sun blogis ja oon nyt lukenut postauksia taaksepäin sivutolkulla. Illat loppuu aina liian lyhyeen, ihan huippujutut sulla! Mää tunnen pari Nekalan muijaa kans (erejä ovat), tartteekin tulla istuun sinne niitten rappusille humppakuution kans sitten kesemmällä.
Voi kauhee ;D Mutta anteeksi, että vähän naurattaa. Välillä ihmiset kyllä roastaa toisiaan ihan huolella, vaikke ei ees ois pahoilla aikeilla! Vaikkei varmasti sillon naurattanut ollenkaa 🙁 Etenkin, jos itteensä yhtää vitsittää raskaana isompi olotilansa..tai muutenkaan. Voih huoh.
Mutta onneksi(!!!) sun polvet kesti!!
Moro vaan Tarjanne! Hei ihana kuulla, että oot lueskellut blogiani! JEE! 🙂
Ja kyllä suosittelen istumaan NEkalassa portailla kesäiltoina, se on parasta! <3