Viikonloppuna vietimme jälleen jo perinteeksi muodostuneita Halloween-naamiaisia naapurissa. Naapurin muija oli kokkaillut ihania tapaksia ja me puolestamme kannoimme pöytään patatas bravakset ja Pikkuveljen kanssa leipomamme pumpkin head -suklaakakun.
Poikkeuksellisesti samaan illallispöytään mahtui sekä Tapparan että Tepsin vahvistuksia, toki paikalla ollut erotuomari ehkä edesauttoi asiaa ja ilta sujui ihan rauhallisissa merkeissä -jos ei yleistä puljausta lasketa. Herkuttelun lisäksi illan ohjelmassa oli ongintaa ja pantomiimiä, johon jokainen sai keksiä esityksiä vailla minkäänlaisia rajoittavia aihealueita. Illan hämärtyessä kannoimme kurpitsalyhdyt puutarhaan ja loppuillasta Amy Winehousella saattoi olla pelikaani pahemmin turpiinissa kuin Lentäjällä tai ehkä edesmennyt brittilaulaja muuten vaan halusi vängätä Jotunista ja naiskirjailijoiden huonosta asemasta. Mutta olipa taas hauska ilta hyvässä lätkäseurassa!
Suomeen pikavauhtia rantautuneesta kurpitsajuhlasta ollaan varmasti montaa mieltä, mutta itse ainakin olen ottanut Halloweenin karnevaalitunnelman, lyhdyt sekä kaiken marraskuun tihkusadetta sävytttävän humun ja valon ihan vaan riemulla vastaan. Lapset ovat tietty aina aivan innoissaan, kuten todettu: kurpitsakin on jonkun lapsuus! Oranssi keitto lämmittää sielua mukavasti ja pyhäinpäivä on hyvä aika avata lyhty- ja kynttiläkätköt.
Säkkipimeä välivuodenaika on yhtäaikaisesti karu ja kaunis. Ruska on rapistunut jättäen jälkeensä vain tummat rangat piiskaamaan lonkeronväristä maisemaa. Synkkä on uusi musta.
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
Lue myös:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.