Kävimme Tampere Food Clubin porukan kanssa Tampereen legendaarisessa Tillikassa maistelemassa uuden menun annoksia. Teatteriravintolaksi mielletty Tillikka sijaitsee Tampereen ytimessä Hämeensillan kupeessa Tampereen teatterin kanssa samassa rakennuksessa.
Tillikkaa on keväällä uudistettu ja päivitetty menu sisältää uusien annosten lisäksi klassikkolistan, joka on kokoelma Tillikan vanhoista kunnon pyttäreistä ja muista mää-oon-aina-syäny-tän-täällä-ei-sitä-voi-poistaa -annoksista.
Homma pällisteltiin käyntiin lonkerolla. Kyrö Distelleryn uutuus karpalo-rosmariini-lonkku oli raikas ja sopivan katkera alku illalliselle. Maailmalla palkintoja pokanneella napue-ginillä ryyditetty kesäjuoma maistui katajaiselle Food Clubin kansalle, jonka kritiikin määrää ei mittaa järki eikä kännin määrä.
Jep, lonkku maistui jopa Nekalan nirppanokkaisimmalle bloggaajalle. Kyrö osaa hommansa, vaan osaako Tillikka?
Uudistuksista huolimatta Tillikka on säilyttänyt mutkattoman sisustuksen. Koskelle päin antavat isot ikkunat valaisevat klassisen ruokasalin, jossa voi aistia menneiden aikojen tunnelman. Vaikkei Pellonpää ja Juice harmiksemme enää istuskele isojen kattokruunujen alla tuopilla ja tupakalla.
Sen sijaan siellä istuu illallisseurueemme, josta kuvassa etualalla Mansen Muijat, jotka (varoitus:seuraa juonipaljastuksia) eivät edes ole Mansesta kotoisin. Eihän nää ees oo Tampereelta, mää sanon vaan. Mutta aivan hyviä muijia silti!
Asiaan!
Söimme menun uudistetulta osiolta sekä klassikkolistalta molemmilta alkupalat ja pääruoat , jotka meille esitteli Suomen kokkimaajoukkueen johtaja, jonka nimen unohdin miettiessäni, mitä kokkimaajoukkue noin niin kuin muuten tekee.
Ensimmäisenä urheilukokki toi uudelta listalta löytyvän ihanan härkätartarin, josta tykkäsin tosi paljon. Rapsakan ja sopivan suolaisen annoksen saa ilahduttavasti tilattua myös pääruoaksi, mutta tällä kertaa en lähtenyt sooloilemaan.
(HUOM: annoskoot on pienempiä, koska söimme useampia ruokia.)
Klassikkolistalta alkupalaksi tarjoiltiin etanat, jotka olivat ihan jees, mutta jäivät vähän ihanan tartarin varjoon.
Ensimmäisenä pääruokana söimme rapeaksi paistettua siikaa, joka oli rapukastikkeineen ja kasviksineen todella herkullinen ja suussasulava annos! Täydellinen! Nam!
Siian jälkeen saimme vielä klassikkolistaa esittelevän pääruoan, eli PYTTIPANNUN! Taisin olla seurueemme ainoa, joka oli pyttiksestä(kin) ihan fiiliksissään ja meinasi syödä epämanselaisten muijienkin lautasilta jämät. Sopivan suolaisia suolakurkkuja, rapeita pottuja, punajuurta, savukylkeä ja valuva muna. Mielestäni pyttis oli ihan loistava.
Toki ”vain” pyttis, mutta camoon! Kääkkänä vastustan ehjien pyörien korjaamista ja joidenkin asioiden kanssa kannattaa välttää turhaa kikkailua ja twistailua. Antaa pyttipannun olla pyttipannu. Hyvää oli.
Jälkkäriksi söimme valkosuklaa-crème brûléen ja mansikan. Herkullista!
Hyvä Tillikka ja sporttikokki ja pyttipannu! Safkat maistuivat, mielestäni hommassa oli sopivasti uutta ja vanhaa sekä muodikasta katajanmarjaa. Kaikki hyvin! Suosittelen!
Lue lisää illallisestamme Tillikassa seurueen muista blogeista: Savusuolaa, ”Mansen” muijat ja Sivumaku.
Aurinkoista lauantaita kaikille!
Kuva minusta: Kiitos Maj/ Magicpoks
Ei toi oo mikään juonipaljastus hei! Ollaan jo ekassa postauksessa kuule kerrottu mistä ollaan niin et päässy ny keuliin 😀 Mut Manse kuuluu kaikille ja se on vaan viäny meidän sydämen <3 Ollaan kyl huomattu, että Mansella on muutama mustasukkasempikin tyttöystävä, jota meidän äänekkäät rakkaudentunnustukset ja suhteella leveilyt haittaa, mut me ei anneta sen häiritä 😀
MItä mitä mitä kuka siellä piipittää???!
;D