Odotellessamme poikien kanssa puistossa Hippiä töistä, pyöräili vanha tuttu totuusmummo keinutelineen viereen.
– Mää katoin jo kaukaa, että tekö te täällä ootte. Kus sää se oot kylä taas ihan erinäköne ku viimeks.
– …!!?
– No ku viimeks sää olit nii nättinä. (Pakko ihailla mummon keskustelun avausta _joka kerta_)
– !?
– Ja nyssää oot…
– !!!?? NII?
– ..iha eri näköne..
– Ai en niin nättinä??
– No nii. Oot taas tommone..tommone arkine. Kuv viimeks sää iha säihkyit ja sulla oli tukka auki ja ..ja sää olit nii nättinä. (Viimeksi törmäsimme palatessani vauva rintarepussa kaupungilta, olin panostautunut ripsivärillä ja huulipunalla.)
– No kiva, kiitos.
– Ei siinä mitään. Ole hyvä.
– !!?
– Mää kävin tualla jo vähä rapsutteleen noita puskien juuria haravalla, kum meillä on talkoot viikonloppuna. Vaikka mää kylä sanoin, ettemmää enää niihi osallistu, kummää oon niin vanha jo..Ne vaa sano, että ei siinä mitää. Mutta mää ny kävin silti vähä rapsuttelee lehtiä. Ku tuolla on toi kasa ny.
– Munki pitäis kärrätä johki meijä pihasta lehtiä…
– …
– …
– ..kylä sää tiäkkö voit varmaan kärrätä niitä tonne meijä kasaan. Se haetaan kuitenki viikonloppuna.
– No emmää niitä varmaan sinne voi viiä?
– Oks teillä paljo niitä?
– No pari kolme kottikärryllistä ny ainaki..
– No kylä sää ne tonne isoon kasaan voit kärrätä.
– Meinaakko?
– No joo. Ei sitä kukaa huomaa.
– Kerkiäisinköhän mää illalla..
– Viä ne nys sinne! Ny ku kukaa ei nää!
– Ai salaa kärrään tästä puiston halki?
– No joo joo! Kylä mää näitä poikia tässä vahin. Tai haet ne lehet mulle tähä ja mää kärrään. Ja sanon, et ne on mun lehtiä, jos joku kysyy.
– No kattosiksää näitä poikia tässä, jos mää käyn vähä haravoimassa ja viemässä niitä sinne.
– Joo, kylä mää näitä poikia katon. Kylä mää näitä katton!
Kiirehdin pihaan haravoimaan keltaisia lehtiä kottikärryihin. Välillä vilkaisin puistoon. Mummo oli siirtänyt vaunut lähemmäksi keinuja, joiden edessä antoi Pojalle vauhtia, piti toisella kädellään kiinni Pikkuveljen vaunujen kahvasta. Poika höpötti keinussa.
Haravoin pihastamme neljä kottikärryllistä lehtiä, jotka salamyhkäisesti juoksutin neuvottuun kasaan. Mummo hihitti puistossa ja vilkutteli sen verran juonikkaalla ilmeellä, että ketunhäntämme oli vaarassa paljastua kahdelle ohikulkijalle. Huippusalaisen operaation jälkeen palasin keinuille.
– Hei kiitos ihan tosi paljon.
– Ei mitää. Miellelänihän mää näitä poikia kattoin. Ei tässä mitää…
– Nymmää sain tonki hoidettua.
– Älä sitte vaa kerro kellekkää tästä! Äläkä kerro, että mää sanoin mitää tosta kasasta tai että mää neuvoin sua viemää sinne niitä lehtiä..
– Ai mitä lehtiä? Ai mihin kasaan?
Mummo hihitti. Poika tuijotti meitä huvittuneesti ja pyysi lisää vauhtia. Hippi ajoi pihaan.
– Ai ajaaks toi sun miähes autoo?! Emmää oo ollenkaa tiänny, että sillä on tollane auto…Mää iha tyystin luulin sitä jalkamiäheks, kusse näyttää iha…
– ..Miltä?
– No jalkamiäheltä!
*
Edellinen totuusmummon kohtaaminen.
Juonikasta viikonloppua kaikille! Ihana haravointikeli!
Tajutonta!!! XD
😀 Mulla tulee tosta Totuusmummosta aina oma anoppi mieleen…
(Pölähtää kutsumattomalle vierailulle klo 8 sunnuntaiaamuna)
– Oho, ootpa räjähtäneen näköinen, tukkaakaan et ole vielä laittanu?
(Vetää sormella pölyviivaa hyllyn päällä)
– Niin, sinähän et vissiin ollut niitä siivousihmisiä, sulla on sitten vissiin muita avuja kun X sun kanssa kerran naimisiin meni hehhehhee..
o_0
Hän se vaan osaa! Koulii susta selkeesti Junior totuusmummoa!
<3<3<3<3<3
Emmääkestä! 😀 Miten sä pystyt pitämään pokan ja jatkamaan juttelua kun toinen latelee totuuksia ulkönäöstä tuohon malliin?! Siis ihan kultainen mummelihan tuo taitaa olla mutta kuitenkin..! Hyvä että saitte lehtiasian kuntoon, teillä alkaa selkeesti synkata mummon kanssa kaikesta huolimatta, heh. 🙂
Totuusmummo on kyä paras!
Mie tykkään, että tothuusmummo on niin herkullinen sivujuoni, että melkein päihittää tuomminun omenapaistoksen uunissa. Mutta vain melkein!!
En kestä! Ei mee kuule kauan, niin totuusmummo istuu teillä iltaa lapsenlikkana, kun ootte Hipin kanssa leffassa. Tai sit se istuu muijana muijien joukossa iltaviinillä puutarhassa! 🙂
XD
Aha haha hahaha haha!! Tuohon verrattuna totuusmummo vaikuttaa vähän jopa iisimmältä..ja se ei tuu sillain aamulla oven taakse..ainakaan vielä ;D
Huh, voimia sinne vaan ja muut avut kehiin!
Haha! 😀
Nii o!
Oih omenapaistos!! kateeks käy!
Kumpikin ihan hyviä vaihtoehtoja 😀
Ei mulla pidäkään pokka! Nytkin iha. Epäuskoisena lähes nauraen kyselin, että niin mitä!? Nytkö en näytä nätiltä!!? Mutta sillä ei vaan oo mitään vaikutusta, kun mummo pamauttaa mielipiteensä 😀
ei odota siis muiltakaan hillittyä käytöstä!