• Asikaine
  • Sillä siitä päästäis

    -Mitäs se sillon sanokaan sulle Nekalasta, se joku sun työkaveri joskus raksalla? Ku se sano niin hauskasti..

    -??

    Että koko Nekala pitäis polttaa..tai jotai..

    -Ai niin se! Eiku se oli sen työmaan johtaja!

    -Niin, mitä se sano sillon, kus se oli niin hauskaa!

    -No jottai se sano silleesä, että pittäis polttaa koko Nekala ja Viinikka. Että niin hirveetä hometalloo ja kamalia remonttikohteita ja mätäneviä puutaloja täynnä koko Nekala-Viinikka, ettei semmosia sisäilmaongelmia toivois ees niille siellä asuville vihervasureille…

    -Ahhahhahhahaaaaaa! Hahhahhhahaah ahhahahaa!

    Että vasureita kaikki!

    -Ahhahhhhahahaaaaa!

    -Että pittäis tuikata tulleen koko paska, että sillä siitä päästäis.

    -Ahhhahhhhahhaaaa!

    -Ja kaavottaa tilalle kunnollisia kerrostaloja.

    -Ahhahhhahhaaaahhahahhahaaa! HAHHAHAA!

    -Ja sitte mie sannoin sille, että ”niin, miehän siis asun siellä.”

    -…

    -Niin sitte se sano, sillain vähä ilahtuneena, että no sitä mie vähä arvelinkin! Että sie näytät just sellaselta siellä asuvalta vasurilta, joka ei tuota tukkaansa leikkaa! Että eihän siellä varmaan mittään partureitakaan oo, kun ei ne siellä käytä.

    -Ahhhahahhhhahahahahaaaa! Ahhahhahahaaa!

    -Joo, se oli semmone.

    -Ahhahhhahhaaaaa!

    Hieno mies.

    -Ahahhahhahahaaaahhahaha!! Paras!

    Että semmosia työpäiviä oli sulla, siellä.

    -Juu, ne oli semmosia.

    -…

    Miula on varmaan sen äijän puhelinnumeroki vielä, mie aina soitin sille, niin se kiroili ja huuti siellä puhelimessa ja mie aina ihan nautin siitä. Ahhahhhhahhahaaa!

    -Ahhahhhahhaaaaa ahahhahha!

    Hauskaa tiistaita! Muistakaa välillä vähän kuolla nauruun!

    Lue myös:

    Mitä asuinalueestani Nekalasta ajatellaan?

    Living in Nekala

    Muuten meni ihan hyvi

    Nysse liittyy sirkukseen

    Share
  • Asikaine
  • Työkuulumisia vähäsen

    Yleensä tässä vaiheessa vuotta olen pakertanut monen prokkiksen vimmaisia loppukirityksiä tai höyrynnyt täydessä vauhdissa järkälemäisten joulukiertueiden tiedotuksen parissa. Joskus joululomaa on odotettu, kuin maailman loppua ja aatosta on alkanut leijuva tyhjyys -ainakin kalenterissa.

    Tänä vuonna duunit ovat onneksi jakautuneet vähän tasaisemmin ja moni isompi prokkis jatkuu smoothisti ensi vuoden puolelle. Jee! Toki erikoissumia ja hässäkkäisiä viikkoja on tällekin syksylle kertynyt. Asiakkaiden aikataulut elävät välillä paljonkin, samoin kuin myös oma aikaansaamiseni aaltoilee aika rankasti. Välillä tykittelen työpäivän aikana tuplahommat ja saan sata ideaa, joskus istun puoli päivää mussuttamassa suklaamuroja ja tuijottamassa tyhjyyteen.

    Toki olen jo tottunut saamattomuuteni tehokkuuteni arvaamattomuuteen, kuten myös siihen, etten jostain hertsinpertterin helvetin syistä ikinä tarraa kynään, ennen kuin deadlinen lähestyminen tuntuu pulssissa. Hyvissä ajoin aloittaminen tuntuu suunnilleen samanlaiselta ponnistukselta, kuin Jim Carreyn yritys kirjoittaa Liar Liar -elokuvassa lause This pen is red.

    Jep. Pakko on jopa Hippiäkin inspiroivampi muusa.

    Ja tällä hetkellä muusan lisäksi inspistä lisää myös musa, tarkennettuna työpöydälläni olevat promoprokkikset. Meikän alkuvuoden rosterissa on taas ihan pirun kovia artisteja, joista vaan satun tykkäämään ihan hulluna. Sellaisia parhaita, joiden kanssa olen tehnyt töitä jo vuosia sekä sellaisia parhaita, joiden keikoilla eturivissä olen ollut huutamassa ja nyt olemme vasta tavanneet. Mahtavia julkaisuja pukkaa.

    Tänään starttasin työpäivän kuuntelemalla Nyrkkitappelun tulevan albumin biisejä, hittejä kaikki! Kaksi täräytti jo tajunnan, vaikka taisivat olla vasta ekoja miksauksia. Aivan mahtavaa. Rakas bändi, jonka keikoille jonottaisin, vaikka en olisi ikinä tehnyt päivääkään yhteistyötä yhtyeen kanssa.

    Saimme vihdoin myös PK Keräsen soololevyn masterin, jota olen odottanut _kaksi vuotta_. Levy on silkkaa parhautta, aloin heti odottaa kevään keikkoja ja biisejä kuunnellessani toivoin, ettei pyörämatka kotiin ikinä loppuisi.

    Viime viikolla tapasin ihan ekaa kertaa fanittamani Marjo Leinosen, jonka käheä ääni on lemppareitani. Palaverin jälkeen olin vielä vaikuttuneempi koko muijasta, asenteestaan, huumoristaan ja karistamasta. Halusin äkkiä Tampereelle työpöytäni ääreen kuuntelemaan ja kirjoittamaan.

    Tänään kuulin myös Jaakko Laitisen & Väärän Rahan uuden levyn olevan odottelun jälkeen valmistumassa ja tulossa jälleen pöydälleni, heille on kalenterissani aina aikaa. Laitisorkesterin kanssa olen tehnyt yhteistyötä aikaisemminkin, sitä ennen olin fanityttö Torvesta – ja olen kyseisen bändin kohdalla yhä edelleen.

    Jees, mahtavaa musiikkia pukkaa heti alkuvuoteen. Ja mainittuna vain muutamia, muitakin hyviä prokkiksia leijuu hollilla, kun vain konkretisoituisivat pikkuhiljaa. Aika hyvä fiilis keväästä 2020! I love music!

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Nyt menen katsomaan Games of Thronesia, alkanut jo vähän kiinnostamaan. VÄHÄN!

    Lue myös:

    Vaikeita päätöksiä töissä

    Mitäs oikein teen työkseni?

    Yrittäjyydestä ja unelmahommista

    Share