Hipin lompakko on ollut hukassa yli kuukauden. – Ei se oo hukassa, kusseo yhellä työmaalla mihi se jäi.
Helppoa pyörittää arkea tyypin kanssa, jolla ei ole pankkikorttia. – No mie käyn pankista rahhaa. Ootsie nähny miun passia?
Hipin passikin on hukassa. – Ei se oo hukassa, kummie en vaa nyt just tiiä, missä se on täällä.
Hipin avain on keittiön pöydällä. – Kummie en tiiä, mihin miun avain jäi..jossain sielä seo.
Avaimen vieressä on kaksi avaamatonta laskua. – Niimmie maksan ne, kummie löyän miun tunnukset. Ei ne oo hukassa, kunneo siellä miun lompakossa, joka on siellä työmaalla.
Hippi ei vastaa puhelimeensa. – Ei se oo hukassa, kusse ommiu työtaki taskusa. No se takki on sielä yhellä työmaalla.
En löydä pyöräni avainta. – Ei se oo hukassa, jossain täälä seo, kummie oon sen pyörän lukkoonki saanu.
Helvetin helvetin helvetin helvetti.
Suurin niistä on rakkaus.
Suurin niistä on rakkaus saatana että ärsyttää!
Suurin niistä on rakkaus.
Yes, taas on päivä pelastettu. Asikaisella oli uudet postaukset.
😀
jaksuhalit!
Sympatiat täältä Kumpulasta. Täälläkin on koti-isällä aina rahapussi ja avaimet hukassa. Siis aina. Ja mä oon jo 10 vuotta sitten lakannut kuuntelemasta selityksiä…
Tämä kommentti pelasti mun päivän! 🙂
Kiitos! 🙂
Mukava kuulla! Kiitos sympatioista 😀
Mutta pieni tarkennus, täällä ne ei ole hukassa.. 😉
Osataan sitä täälläkin. Turkulaismies on unohtanut autonsa viikonlopuksi Forumin parkkihalliin. Tuli vähän tyyriimpi keikka siitä sitten, prkl. Onneksi tapahtui aikana ennen minua!
Itsehän harrastan muutama vuosi sitten sellaista, että jätin kotiavaimet ulko-oveen roikkumaan, siitä ne sitten kivasti löyty aamulla 🙂 (ja tokihan siinä samassa avainnipussa oli myös auton avain)
ONNEKSI ne tosiaan joka kerta löytyi siitä ovesta. Ja autokin oli aina tallella. Nykyään meillä on ulko-oven vieressä naula, johon laitan avaimet kiltisti kun tulen kotiin.
Toi on jo aika hyvin! 🙂 Arvostan!
🙂 Onneksi löytyivät!
Joo, meillä on avainkaappi (tai edes jonkinlainen naulakko) hankitalistalla, koska tuppaan itsekin säilömään pyörän avaimet vähän milloin mihinkin…
Kerrostalossa jätimme usein oveen avaimet. Naapuri välillä soitteli ovikelloa ja sanoi avainten riippuvan ovessa.
Ha haa, loistava!! Ja on teillä söötti koira, bishon?
Ha, kiitos!
Kuvassa on naapurin koira 🙂 Se on villakoira. (joka on kuvassa vielä aika pentu)
Mun mies hukkaa mun tavaroita. Tai siis ”laittaa talteen” kun mä muka jätän kaiken minne sattuu. Sitten saan kaivella pankkitunnuksia jostain kirjahyllyn takaa, raivostuttavaa! 😀
Moi!
Vitsit siun blogin lukeminen tuo iloa miun elämään, niin oudolta kuin kuulostaakin! Mahtavaa loppuviikkoa! terveisin nuorimman Terhon kaveri
Ihana mies 😀
– ”oota kun mie katon sen numeron, se on miun kännykässä kunhan mie löydän sen”
– ”ööö – eksie just puhu siihen?”
– ”JOOO!”
Mulla on paha tapa laittaa itse asioita ”varmaan talteen” tärkeitä asioita, neuvolakortteja sun muita. Niitä ei sitten millään meinaa löytää, kun unohdan ”varman” paikan…
Moro! Hei, tää kommentti tuo iloa mun elämään 😀
Mahtavaa viikkoa sinne myös!
Kuulostaa tutulta 🙂
Hahhaa! 😀 Kuulostaa ihan mun kadonneelta sielunveljeltä. En voi itse ymmärtää, miksi mies skitsoaa, jos pyydän (vasta) viidettä kertaa päivän aikana soittamaan mun (tod.näk. vain värinällä) olevaan kännykkään ja etsimään sitä mun kanssa samalla, kun odottelen sormet ristissä että tulispa ne anoppilaan unohtuneet avaimet jo pian postissa, että pääsisin poistumaan kotoa johonkin.
😀
..eikä se ole niin sanottu, että mun niuhotusselämäntapani on oikeutetumpi kuin toisen hukkaileva elämäntapa..