Nimen saatuaan Pikkuveli on heräillyt muttuisesta mönkiäisyydestä tuijottamaan ympäristöään tyrmistyneellä katseellaan. Äiti tyrmistyttää, tapetti tyrmistyttää, isä tyrmistyttää, leijona tyrmistyttää, ikkuna tyrmistyttää. Naamalle poksahtava ilmapallo yllättäen ei tyrmistytä, vaan on perus. Pikkuisista silmistä pistää kirkas katse, joka tietää jo kaikesta kaiken, eikä mistään mitään.
Vaunuissa nukkuessaan pienintä ei meinaa arjen vilinässä muistaa ollenkaan ja uimarannalle mennessä unohdimme tottumattomuuttamme vaipat kotiin, vaikka samalla Pikkuveli tuntuu olleen täällä aina. Yhtenä meistä, porukan jatkeena, tasavertaisena jäsenenä. Katan sujuvasti lautaset neljälle ja tarkistan aamulla molemmat kainaloiset. Eteisen naulakossa nököttää valmiina tyhjä koukku, johon ei ole vielä kertaakaan ripustettu pientä nuttua tai reppua.
Nyttynen keikkuu mukana pyykkihommissa, autoleikeissä, puistossa. Hönkii höö kantorepussa kokatessamme pastaa ja mussuttaa päättäväisesti paitani alla aamupalapöydässä ja ravintolassa. Untuvainen nukkuu mielellään sylissä ja parhaiten järisyttävässä metelissä, johon hän on tottunut kuunnellessaan mahassa kaivureita, raivareita, kitaroita ja leikkejä. Hän tietää jo ovestamme lappaavan päivittäin kaikenlaista väkeä ja, että naapurin muijan sylissä on ihana torkkua.
Onnekkaimmat ovat saaneet välähtävän hymyn pulleilta kasvoilta. Pienet sormet ojentelevat ja viittovat muinaisesta viestejä, joiden herkkiä liikkeitä tulkitessani liikutun kyyneliin, vaikka päättäväisen viittoman viesti todennäköisesti on P I E R U tai Ä L Ä – H U L L U – T U I J O T A – K O I T A N – N U K K U A tai N Ä L K Ä. Yyh kattokaa ny sitä, kusse on nii sulonen, ihana pieni oli hitipititi titit pudduhuttun.. L O P E T A – S Ö S S Ö T Y S – H U L L U – A N N A – M A I T O A – T Ä N N E!
V A I H T A K A A – V Ä L I L L Ä – B I I S I Ä – P L I I S.
T Ä Ä – O N – K U U N N E L T U – N Y T – N E L J Ä K Y M M E N T Ä K A H D E K S A N – K E R T A A – P U T K E E N – E I K Ä – O L L A- V I E L Ä – E E S – L A H E S
Ethän tamma laukkoo, elä heinee välliin haakkoo,
ravirata tuolla jo pilkistää. Tehhään kuunon toto, vaikka köyhä meillä on koto yhtään kierrosta välliin ei jää. Sitä ei kukkaan pahakseen paa, liikkoo rahhoo jos kerralla saa. Sitä kertoo nyt ootan minäkin, mään Mossella iltaraveihin. Ylämäki, alamäki, oottaa raviväki, lähtöä toista jo haikaillaan. No elä tykkee pahhoo, kohta suohaan paljon rahhoo. Köyhinä kuollaan jos aikaillaan...
E I – H E L V E T T I – M I T Ä – P O R U K K A A – M I H I N – M Ä Ä – O O N – J O U T U N U –
Jaakko Teppo – Raviväki
Hehee, taas kerran mahtava postaus 🙂 Ja mä niin muistan tuon hölmistyneen/hämmentyneen/tyrmistyneen katseen 😀 Meidän Nopsulla se oli se perusilme ekat puoli vuotta 🙂 HÄ?!?!? Ai toi on isi.. HÄ?!? Ai nyt mennään ulos.. HÄ?!? Mikä toi tutti on ja miks mun pitäis syödä sitä.. HÄ?!?!
Mä en kestä, miten ihana kirjoitus! Toi on just niin tota 🙂 <3
H U L L U :DD hahahah!
Hehee, meidän pojalla oli ekat kolme kuukautta naamalla sellanen voivittumihinmääoonjoutunu-ilme :)Myös ensimmäiset jokeltelut oli sellaista narinaa, että miehen sisko ihmetteli, miksi emme reagoi pienen itkuun. Selitä siinä sitten, että eikun se juttelee…
Voihan vauva! Ihana teksti!
Se mikä blogimaailmassa ärsyttää on, että useimmat ovat tylsiä ja huonosti kirjoitettuja. Ja vaikka olisivat hyvinkin kirjoitettuja, kaiken pilaa novelleyhteistyöt=mainokset ja se, että asunnot ovat valkoisia ja vailla elämää. Tai että niissä kiristellään jonkin ”kokonaisvaltaisen hyvän olon perässä” poskilihakset tiukkoina, merkkivaatteissa ja ei-tavikselle-antavana. Välillä sitä lukija painuu oikein kyyryyn, kun blogeja lukee. Itsekään ei oikein viitsisi alkaa kirjoittaa, vaikka kansaanmenevää messagea kyllä olisi tarjota.
Asikaine-blogin vika on vain se, että toisen lapsen saatuaan hän päivittää kovin harvoin.
Sun kirjoitustyyli on kyllä täyttä kultaa! Ei mulla muuta. 🙂
Asikaine, sä olet paras!! Sun avulla mäkin ehkä opin tulkkaamaan mun vauvan viittomia, ja opin ymmärtämään hänen syvintä olemusta!
Ja toi hölmistynyt ilme, niin tuttua! Vauva nyt 4kk, eka ihan innoissaan ku laitan vaunuihin ja lähetään ulos, hetken päästä ulkona tuijottaa mua tylsistyneenä että mitä hittoa sä mua tänne toit, onko tää nyt kivaa?
Voihan myttänä miten lutunen mussu! Ei mulla muuta!!
Ah haha hahahah haa!! 😀
Kiitos 🙂 ja niin onkin! <3
On niin O O N! 🙂
Voi pientä narisijaa!! ;D
No niin on niin ihana vauvakin! <3
Kiitos kivasta kommentistasi! 🙂
Ja kyllä määkin tänne mielelläni välillä kivoja mainosyhteistöitä otan, että saan ne mun värikkäät tapetit maksettua! 😉
ahahhahahaha! IHana! Siellä on ilmeisesti samaa viittomakieltä käyttävä tyyppi! Ihan parhaita nämä tärkeät viittojat!
No niinpä, on niin ihana! <3