Pihassa odottaa kuusi mottia halkoja, joita urheilun aloittanut naapurin muija uhkasi urakoida kellariin Mää voisin tiekkö kannella niitä teijän puita ihan kuntoilun vuoksi. Vaahteran lehdet pitäisi haravoida uudelta nurtsilta, pihalyhtyihin laittaa kynttilät ja leluja voisi kannella talven tieltä sisälle. Muutamana iltana ruusukammarissa oli jo viileää ja Hippi pisti takat pöhisemään. Yöllä heräsimme koko sakki potkimaan peitot lattialle.
Haikein mielin viikkailin liian pieniä vauvanvaatteita paperikassiin. Kaksi ainokaista uutena ostamaani pikkuruista vaatetta näyttää koskemattomilta. Ehkä vien muutaman kerran pidetyt bodyt ystävälle, joka tällä hetkellä pistää parastaan synnytysosastolla. Voi, kun kaikki menisi hyvin.
Hippi on metsästämässä ja puhelinyhteys on yhtä haastava homma kuin aseen löytäminen ennen metsään lähtöä. No ny miun pittäis jo mennä, mut ku em mie löyä miun pyssyy mistää!
Työkaveri lähetti malttamattoman viestin Ihana vauva ja kaikki hyvin teillä? No kiva. Läbä läbä..Koska sä palaat mammalomalta töihin??
Syyslomareissun sukuloinnista ladattu lämpö rinnassani matkustin eilen vauvan kanssa halki Suomen. Junassa Pikkuveli naureskeli ja mulkoili kanssamatkustajia. Vieläkään en tiedä, onko kaksikuinen ukkeli liikuttavan vaatimaton henkilö, yhtä rento kuin isänsä vai eikö pienintä vaan vähempää voisi kiinnostaa ympärillä pyörivä säädön määrä. Niin lunkisti pieni keikkuu tuhistellen mukana. Ihan hassu koko tyyppi. Paukuttelee ja heiluttelee. Ihanin.
Illalla myöhään hyppäsimme bussista Nekalassa. Kylmä lokakuu tuoksui ilmassa kikkaillessani pilkkopimeässä vaunujen kanssa halkopinon ohi yli. Naapurin muija oli käynyt (urheilun vuoksi!) lämmittämässä molempien kerrosten takat valmiiksi ja tuonut jääkaappiin suoraan maatilalta toimitettuja munia. Ihana olla kotona, huh!
Paitsi että ikävä. Kaikkia. Pojalta saamassani iloisessa kuvaviestissä syyslomareissulainen seisoo ylpeänä isoukon vanha poliisihattu päässään. Ehkä vielä on toivoa. Omat opetetaan-lapsille-ettei-poliisia-tarvi-pelätä-poliisi-on tosi-kiltti-yritykseni päättyivät traagisesti väärinymmärrykseen, jonka seurauksena Poika kammosi jo sinivalkoisia pikkuautojakin, paitsi leikkiessään olevansa ’tyhmä poliisi’.
Klassikkona sytytin kynttilöitä ja söin suklaata villasukka jalassa, jonka teloin eteisessä Pojan helikopteriin. Makailin vauva paidan alla sohvalla ja nukuin tänään puoleen päivään. Katselisiko illalla Downtown Abbeyn vai Ensitreffit alttarilla? Mitenköhän ystävällä menee siellä synnärillä?
Syksy on ihan jees.
Mää niin tykkään tästä sun blogista! Yhteisöllisyys, rentous, välittäminen ja elämästä nauttiminen huokuu ilman alleviivausta. Ihan tavallisia asioita, jotka kuitenkin on niitä tärkeitä.
Kiitos, ihana kuulla 🙂 Tavalliset asiat on usein just parhaita <3
Mie haluun meiän naapurii kans tollasen naapurinmuijan 🙂
Mä niin tiiän ton ”kaikkia ikävä” tunteen. Riipivää. Haikeeta. Ja; silti niin lämpöistä tunnetta sydän täynnä 🙂
NO äläpä! Parasta tässä on se, että näitä on kolme lisää tässä ympärillä 😀
Joo, on vaikeaa.. Vaikka nauttii rauhasta, niin silti kaipaa! <3
Meille saa antaa yhen :3