Aika on tehnyt tehtävänsä, sillä edes alakerran täyttävä puupöly, sirkkelin ääni tai keskelle olkkaria kannettu pöytä ei ole repäissyt kesän remppahaavojani auki. Lähinnä hyrisen innoissani imurin kanssa tarkastelemassa muutamaa valmista lattialankkua. Hei se on paljo hienompi, mitä ees aattelin!
Hei hei oksennuslattia, meillä oli hetkemme. Tervetuloa lankkuparketti!
Vaikka keittiön lattiassa on ärsyttäviä mutkia ja kulmia, parketin asennus on edennyt suunnitelmien mukaan, eikä Cheekille ole prokkiksessa vielä jouduttu soittamaan kertaakaan!
Sen sijaan Vataselle piti ottaa puhelu selvittääksemme, miksi helvetissä hänen sirkkelinsä pitää raivostuttavaa piippailua. Selvisi, ettei sirkkeli piippaile ollenkaan vaan ruokasalin rikkinäiseksi luultu palohälytin itseasiassa toimii. Ennen piipitysarvoituksen ratkeamista riitelimme, mikä alakerran palohälyttimistä piippauksen takana on. No ei se sieltä kuulu ku täältä. – No ei muute kuulu ku täältä. – Siis oot sie kuuro? No itte te luulitte, et se on toi sirkkeli!
Työ tekijäänsä opettaa, hetki meni tämänkin mysteerin ratkomiseen.
Arvoitus ja lankku kerrallaan.
Uuh, on se hieno! Suunnitelmat ei onneksi ole tehty vain siirrettäviksi vaan myös muutettaviksi. Ehkä emme maalaakaan keittiön lattiaa, näyttää ihanalta vaahteraisena lankkunakin. Mätsää koivuisiin keittiökalusteisiin tuoden vähän modernia vastapainoa hippikukkiin.
Nyt väliaika! Kahvia ja pullaa. Remonttiryhmä siirtyy tauolle naapurin lastenkutsuille.
Puuhakasta lauantaita!
Lue myös
