Jahas, taas on reilu puoli vuotta vierähtänyt juhannuksena starttaamaani, toista vuoden vaateostolakkoani. Toisin kuin ensimmäisen lakkovuoden aikana, nyt en ole enää edes kitissyt asiasta tai jaksanut muistutella lakostani, itseäni tai lähipiiriäni.
Aikas moitteetta ja todella kevyesti on puoli vuotta mennyt, myös sallitut second hand -ostokset ovat pysyneet ihan maltillisina. Jo ekan ostolakkovuoden aikana pääsin kaikesta turhasta kiertelystä, huuhailusta, verkkokauppojen selailuista ja outletien aiheuttamista satunnaismanioista irti. Ei tule mentyä, ei tule ostettua, ei kuulu tapoihin.
Olen kartuttanut hyviä vintage-liikkeitä, second hand -verkkokauppoja ja kotimaisia merkkejä, jotta jatkossakin etsisi ensin kierrätysvaihtoehtoja tai kotimaisia merkkejä, ennen säntäämistä ostamaan huomiseksi siistiä paitaa tai pakollista gaala-asua. Nyt en ole ostanut mitään uusia vaatteita, niin kuin en ensimmäisenkään vuoden lakkoilun aikana.
Lisäksi olen jälleen lainaillut vaatteita, lähinnä Hipin siskolta, ja itseasiassa ”unohtanut” palauttaa ne. Sori, paitsi not sori. Välillä olen käynyt myös poikaystävän kaapilla. Tiedättehän ihania, vähän löysiä ja kuluneita boyfriend -jeanseja ja muhkeita norjalaisvillapaitoja? EN MINÄKÄÄN!
Lähinnä olen hädissäni leikellyt Hipin riekalefarkkujen jämistä sukkahousujen kanssa pidettäviä mikroshortseja, joihin olen aivan liian vanha ja joiden kuulin kehä kolmosen sisäpuolella olevan pirishortsit. Onneksi olen pitänyt ”uusia” kekseliäitä vaatteitani vain Turussa ja Tampereella, joissa niitä kutsutaan pirtsakoiksi shortseiksi. Myös The Blog Awardsiin lainasin semiasukriiseissäni Hipin 70-luvun puvun kulmahousut, jotka kyllä sopivat vintage-kenkieni ja -paitani kanssa ihan mainiosti.
Retkahduksia on tapahtunut muutaman kerran: rockfutiksessa retkahdin ostamaan pipan futiskentän anniskeluteltassa (olin aika kännissä ja muutenkin jo edellisenä iltana unohtanut kaikki lakot ja kiellot). Jouluna palkitsin itseni Wanhasta Tapista ostetulla Nekala-pipalla, joka mielestäni oli pakkohankinta ja Pietarista ostin tyylikkään punaisen hatun. Mitä helvettiä?! Näköjään spontaaneja päähinehankintoja en kykene saamaan kuriin, vaikka muiden vaateostosten suhteen olenkin viime aikoina ollut melko puritaani jeesus.
Ehkäpä voisin nyt luvata, etten seuraavan puolen vuoden aikana retkahda enää pipoihin tai hattuihin(KAAN). Pipalakko!
Farkuista pukkaa vähän kriisiä. Menin hieromaan aktiivikäytössäni olevat ainoat (sopivat) mustat pillifarkkuni Kuivaamon skeittipoolin johonkin laastiin, joka ei todellakaan lähde pesussa. Argh! Mustat luottohousuni näyttävät nyt siltä kuin olisin jännästi lentänyt perseelleni vastavalettuun betoniin (ja käytännössä teinkin niin monta kertaa). Sopivia mustia farkkuja ei tietenkään tule kirppiksillä vastaan. No, onneksi on pirtsakat pirishortsit, voin pitää niitä töissä.
Edelleen suosittelen pidempiä ostolakkoja! Itse olen (jo ekan lakkoiluvuoden aikana) saanut ratkaisevasti muutettua ostokäyttäytymistäni, toivottavasti pysyvästi. Kyllä edelleen rakastan vaatteita, hyviä löytöjä, sovittelua ja uudista asuista tulee hyvä mieli, mutta – olisi todella korkea kynnys mennä hetken mielijohteesta ostamaan satunnainen hikipajavaate tai joku ihan kiva alennusmekko, koska halvalla.
Puolisen vuotta totaalilakkoa jäljellä, se menee helposti. Ja jatkossa maltillisia, hyviä hankintoja ja kekseliäisyyttä vaatekaapilla.
Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!
Lue myös:
Vuoden ostolakosta ja ihana second hand -verkkokauppa
Miten meni vuosi ilman vaatteita
Mä olen aloittanut viime vuonna projektin nimeltä ”saat ostaa yhden vaatteen kuukaudessa”. Suosittelen ostolakon jälkeen tätä!
Tai ei tämä ole projekti, vaan toivon mukaan läpi elämän kestävä tapa. (Sukat, alushousut ym. pieni ei kuulu tähän, koska ei mulla ole ollut koskaan ongelmia olla ostamatta niitä muuhun kuin tarpeeseen.)
Juuri tänään kauppakeskuksen läpi kulkiessani mietin, että onneksi ei tule enää mieleen hankkia kasoittain hikipajavaatteita. Koska kun vaatteita ostaa entistä vähemmän, haluaa panostaa laatuun. Ja on myös varaa panostaa siihen.
Alussa oli vähän tuskaa, kun oli paljon pakollisia tylsiä vaatehankintoja, kuten ulkoiluvaatteita. Olihan se ihanaa saada ostaa lopulta pitkästä aikaa ns. kiva vaate, n. vuoden ajan harkinnassa ollut kotimainen mekko. Itsekin siis saan kyllä iloa uusista, kivoista vaatteista. Ilo on nyt vaan isompi, kun ostopäätökset on huolella harkittuja.
Hyvä SÄÄ!
Tämä voisi itsellenikin olla hyvä systeemi lakon loputtua 🙂 Maltti pysyisi matkassa ja välttäisi satunnaisostelut, joita mulla on ollut tapana tehdä hetken mielijohteesta tai ihan vaan satuttuani jonnekin alelaariin penkomaan..
Miten te ostolakossa olijat olette ratkaisseet sukkahousuongelman? Siis saako niitä ostaa?
Mulla on alusvaatteet ja sukat (+sukkahousut) sallittujen listalla! Muuten ei tulis mittään, eikä niitä oikeestaan ostele kuin tarpeeseen..
Ootko käynyt Nekalan Nextiilissä? Sieltähän saa tosi halvalla vintagea!
OLEN! Se on ihana paikka ja siellä meinaa maltti lähteä hommasta. Viime kerralla ostin ihanan villaisen 60-luvun mekon. Vaivoin kykenin jättämään ostamatta vihreän mokkanahkahameen (HAKEKAA SE JOKU SIELTÄ POIS!) ja vihreän parkatakin (ONNEKSI YSTÄVÄNI OSTI SEN) ja vaikka mitä kaikkia hipeltämiäni ihanuuksia.
Siellä on myös ns. hinnat kohdallaan…
Mä ratkaisin farkkukriisin uffilla. Ainakin täällä sykkivässä pääkaupungissa uffilla on kymmenittäin hyväkuntoisia farkkuja kivasti koon mukaan järjestettynä. Osuin vielä alennuspäiviin, ja sain uudenveroiset farkut 4 eurolla.
Täytyykin käydä taas tsekkailemassa, kiitos vinkistä <3