Harvoin elämässään käy kolmessa minuutissa niin monia tunteita läpi kun raskaustestiä tehdessä. Oli tilanne mikä tahansa, on viivojen ilmaantumisen tai ilmaantumattomuuden odottelu aivoja raastavaa touhua. Tällä kertaa ei suurempaa riskiä eikä toiveitakaan kahteen viivaan ollut, mutta kolmen minuutin aikana pelaa aikamoisen ajatusruletin.
- ei helvetti, en voi olla raskaana NYT
– en kuitenkaan ole
– vauva..ihana vauva vauva vauva
– ei nyt! meillä on jo yksi vauva
– mitä, jos en voikaan tulla enää raskaaksi?
– kamalaa, jos en voi saada enää lapsia!
– hirveetä tämä lapsettomuus
– kolme lasta ois kiva..
– en halua synnyttämään enää koskaan
– pitäisi lakata kynnet
– haluan juoda illalla viiniä ja ne pikkujoulutkin on tulossa
– tarvitsen nytkin drinkin
– tämä vessa pitäisi pestä
– me ei ikinä saada tota roskalavaa meidän pihalta pois, jos nyt olen raskaana
– onneksi meillä on tilaa
– eikä, olen just palaamassa duuniin
– ei nyt
– olisikohan se tyttö vai poika?
– tämä vessan ovi pitää vaihtaa
– ei, olen vasta toipunut edellisestä
– ei se ole mahdollista
– paitsi että on se mahdollista
– olisikohan se meidän näköinen?
– ei, miten kahden kanssa pärjäisi
– ei mitenkään
– mitenköhän uusi kultainen mekko istuisi mahan kanssa?
– ei nyt
– missä kuussa se syntyisi?
– apua
*yksi viiva
Tällä kertaa yhden viivan negatiivinen tulos oli helpottava tieto, joka oli ihan odotettavissa(, mitä nyt pieni varmistus oli paikallaan). Ja jossain sisällä tuntui pettymys. Muutaman minuutin jälkeen harteilla tuntui iso huojennus! Huh, onneksi ei nyt ole ketään tulossa. Hyvä näin -tässä vaiheessa.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.