Viime viikolla illastin Tampereen Food Clubin porukan kanssa tamperelaisessa Ravintola C:ssä, joka on aina kärkikahinoissa valittaessa Suomen parasta ravintolaa.
Olin ensimmäistä kertaa niin Ravintola C:ssä kuin Food Clubin porukan kanssa syömässä, joten jännittävä ilta alkoi osaltani esittäytymisellä ravintoloitsijalle luullen häntä bloggaajaksi, joka totesi kirjoittaneensa reseptivihkon. Todettuani ystävällisesti joo, öö varmaan oonkin lukenu sellaista blogia joskus.. sain tietää pöydässämme istuvan gentlemannin olevan illan isäntä Ilkka Isotalo, minun olevan seurueen ainoa asiaa tietämätön juntti ja mainitun reseptivihkon olevan ravintolan _reseptivihko_.
Niinpä. Tietysti. Ei suunnittelmani supliikki alku fine dining -illalliselle uusien ihmisten parissa, mutta muutaman tutun naaman ilmaannuttua ovesta luovuin suunnitelmastani tökätä itseäni hopeahaarukalla silmään ja poistua ’lääkäriin’. Ei kaikessa voi olla inessä skenessä, vaikka olisikin vahingossa päässyt kapteenin pöytään tykittelemään.
Aikamoista tykitystä, juureskarkkia ja mesiangervokombuchaa olikin luvassa. Uskomatonta fine dining hifistely -settiä, jonka jälkeen ei jäänyt epäselväksi, kuka on Ilkka Isotalo. Kahdentoista ruokalajin menu oli kaikessa piperrys-hyperrys-savustus-sköördi-böördi-mesiangervoudessaan aikamoinen päänräjäyttäjä….
Snacksit: perunalastuja, punajuuri-mustapippurilastuja, hapankaalilastuja, viinietikkalastuja
Finger: peltilihapiirakaa ja kuivattua tattia (rahkavoitaikina, c possunkylki, hapankaalia ja omenaa)
Amuse: Tattariblini, lasimestarin kuhaa, kuivattua sipulia, siianmätiä, smetanaa ja purjoa
Leivät: Vaivaamaton patonki, soodalla kohotettu hedelmäleipä, 1860 juureen valmistettu itäsuomalainen ruisleipä.
Lisänä oma 3% voi ja villisian ihraa poikkeuksellisena lisänä
Alku1:
Paistettua nahallista madetta, liemi paahdetustasipulista, paahdettua sipulia, karamellisoitua sipulipyreetä, tilliöljyä, friteerattua purjoa, pikkelöityä mustikkaa ja savustettua ranskankermaa
Alku 2:
Grillattua ruoveden villisikaa, Rekolan keltajuurta jogurtilla maustettuna pyreena, raakana marinoituna, ihrassa haudutettuna, hapatettua lepän lehteä, kastike villisian luista ja kuivattua maahumalaa
(No niin, nyt tulee paras kaikesta!) Välijuoma: 3 kuukautta koskuetynnyrissä kypsytettyä mesiangervokombuchaa ja Ilkan puutarhan omenamehua
MIETTIKÄÄ SITÄ!
Pää 1:
Paistettua kanin reittä täytettynä mustatorvisieni murekkeella, heinissä paahdettua ja savustettua Rekolan palsternakkaa, säilöttyä kantarellia, pinaattipyretä ja mustatorvisienijauhe, kanivaahtokastike ja kuivattua kanttarellia
Pää 2:
Paistettua pyhäjärven haukea, Rekolan punajuurta, samettikukkaohraa, samettikukkaviinietikka vaahtoa ja talkkuna-perunarieskaa
Juusto: Kolatun Waldemar cheddar, hillo Christinan pihan kriikunoista ja juureen valmistettua näkkileipää
Predessert: Koivuvanukas, koivunlehtimarenkia, puolukkagranite ja koivusokeria
Valkosuklaalla maalattu villivadelma-sorbet, vadelmalastut, ruusunmarjalastut, juhannusruusu-kreemi, ruusulumi ja paistettu juustokakku.
Petit four/makeiset:
Lakristi-butter-scotch, täysjyvävehnäjuureen valmistettua lakritsia, karamellisoitua keltajuuren lehtivartta, karpalovalkosuklaatryffeli
Uusien mielenkiintoisten makuelämysten lisäksi oli avartavaa kuunnella pöydässämme illastaneen Isotalon tarinat annosten takaa. Kaikki Ravintola C:n herkulliset annokset valmistetaan joko omistajien itsekasvattamista raaka-aineista tai tuotteista, joiden kasvattajat ravintolan omistaja tuntevat. Lähes kaikki raaka-aineet C:hen hankitaan suunnilleen viidenkymmenen kilometrin säteeltä Pirkanmaalta.
Ilta Ravintola C:ssä johdatteli vasta-alkajan huumaavasti fine diningin saloihin lumoavilla makuyhdistelmillä, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Tuli maistettua koivua, juhannusruusua ja maahumalaa. Hmmm… olipa aikamoinen elämys ja vinkutkin maistui (lukuunottamatta yhtä itselleni hieman liian makeaa, joka sekin menetteli. Join senkin!)
Kovin pro ei tarvinut olla maistaakseen kaikkien annosten olevan taivaallisia, mutta hapokkuuden ja savuisuuden analysoinnin jätän suosilla asiantuntevammille tahoille, kuten Sivumaku-blogille, Savusuolaa-blogille ja viineihin paremmin uppoutuneelle Pullon henki -blogille.
Seura ei jäänyt annosten kauneuden varjoon! Ihanan Magicpoks-blogin Majn kanssa olemme tunteneet jo pitkään, mutta hauskoihin Mansen Muijiin pääsin vasta tutustumaan.. (mikä kostautui hieman seuraavana aamuna.) Pöytäpäätymme oli fine diningissa vähän keltanokkaisempaa sakkia, mutta illan isäntä piti meidät mukavasti messissä karistaen turhia epävarmuuksia angervojen ja samettikukkaohrien maistelussa. Tänne voi tulla ihan sellaisena kuin haluaa! Ja aijon myös mennä. Suosittelen Ravintola C:tä lämpimästi!
Kiitos Ravintola C:lle ja Tampereen Food Clubin porukalle elämyksellisestä illallisesta!
Makuseikkailun jälkeen paluu oman lieden ääreen oli karu. Perus.
Ravintola B, Pää 2: Le Pottu le Negalö
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.