Oodi duunilleni

Olen lähiaikoina urputtanut töihin paluustani. Käynnistymisvaikeuksia. Ei oikein meinaa kiinnostaa. Koti-ikävä. Helvetin koti-isät ja sössönsöö. Nyt ryhtiä. Vaikka olisinkin viihtynyt pidempään kotona viskelemässä pyykkejä ja puistossa putsaamassa hiekkaa haalarinpolvista, ei duuneissani ole oikeastaan vikaa. Lähipäivinä töissä on ollut ihan kivaa, myönnetään.

Vanhoja naamoja on ollut kiva nähdä, kuulla kuulumisia ja kertoa omia: vauVA vauVA vauVA äitiysäitiysäitiys remontti äitiys. Muutaman duuniviikon aikana olen myös ehtinyt tapaamaan uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia sekä kuulemaan paljon lupaavaa musiikkia. 

Eilen lähdin aamulla kello seitsemän Helsinkiin tapaamisiin. Tein dramaattisen numeron aikaisesta maanantaiherätyksestäni mää en pääse ylös, siis en mää kerkee nukkuun ollenkaan, hei kato sitten että mää herään, hei nyt enää kuusi tuntia aikaa heräämiseen, kunnes Raksahippi raksahenkilönä valisti heränneensä aika monta vuotta kuudelta duuniin. Point taken.

Hippi muistutti myös itsestään ja ärsyttävästä maanantaista _minun_ työautossani. Helvetin hipit! Beer taken.

Keväisellä kelillä uusi työmatka on lepponen rullata pyörällä Nekalasta keskustaan. Uudet toimistokaverit vaikuttavat hyviltä tyypeiltä. Vaaleanpunaisessa toimistossa on äänekkäässä kahvikoneessa ihan hyvää kahvia. Ensimmäisenä päivänäni etsiessäni uudesta konttorista jonkinlaista sisustusta autiolta tuntuvalle pöydälleni löysin Nick Cave -taulun. Pitäisi vielä kaivaa muuttolaatikosta vanhoja toimistokamojani -klemmareita ja muita pikkuystäviä.

Rehellisesti sanottuna kuukausi sitten olin aika kusessa, onko firmallani ylipäänsä edes asiakkaita tai mitään töitä, mihin palata. Yrittäjän äitiysloma ei ollut ihan riskitön ja leppoisin ratkaisu. Kalenterini on kuitenkin jo täyttynyt lupaavasti. Huojentavaa. Olen vielä työelämässäkin olemassa ja vanhat asiakkaat ovat ottaneet yhteyttä. Olen saanut kivoja duuneja ja levyjä.

Tänään tuuletin vanhanaikaisilla yes yes yes -tuuletuksilla saamaani projektia, jonka lisäksi kollegani houkutteli lähtemään työn merkeissä Tallinnaan parin viikon kuluttua. Head reisi ja pole midagi! Yes!

Aamuruuhkaton Helsinki yllätti eilen ja olin Kaapelilla puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä työtapaamistani. Parkkeeratessani autoa vanha kaveri heilutti sattumalta kadulta ja kutsui työpaikalleen aamukahville. Mieletön aamumäihä! Säkällä sain myös spontaania seuraa helsinkiläisistä ystävistäni lounaalle ja kahvitauolle. Hima & Salin lounas ei vetänyt vertoja Hipin tekemille eväille, mutta alkusalaatti ja kahvi maistuivat.

Ihaninta duunipäivissä on kuitenkin käppäillä töiden jälkeen vaaleanpunaisen talon pihaan. ÄiiTi! ÄiTI! Tettii tettii! (=etsimään, uusi lempileikki on piilonen. Haastavinta etsittävälle on malttaa pysyä piilossaan, ettei innostuksissaan kävisi hymyillen etsijän perässä..)

Sekä viettää iltaisin laatuaikaa ihanan Hipin kanssa. Joka vaatii katsomaan jalkapalloa tai itsevalitsemiaan laatuelokuvia, jonka jälkeen (kun elokuvaa on katsottu noin 30 min) nukahtaa omaan sohvanurkkaukseensa tyytyväisenä. Yes! Yes! Yes!

Hyvää viikkoa kaikille työskenteleville ja kaikille muillekin tyyppelöille!