Siitä syysloman pienestä mentaaliromahtamisesta, niin unohdetaan se. Pyysin anteeksi, menkat alkoi, ei jäädä tuleen makaamaan, mennään Jutilana eteenpäin.
Näin.
Kaiken kaikkiaan mummolan syysloma oli jälleen ihana. Töiden (ja sekoilun) ohella ehdin myös nauttimaan syksystä, rentoutumaan sekä uppoutumaan Kimi Räikkösen sielunmaisemaan. Sen ajan, jolloin en lukenut Hotakaisen Räikköskimi-kirjaa tai katsonut Räikköseen liittyviä videoita YouTubesta, olin metsässä. (Tosin välillä oli metsässäkin pakko kyyristyä katsomaan pari Räikköspätkää.)
Vietin tuntikausia yksin metsässä ja opettelin sienestämään! Aikaisemmat sienisaaliini ovat olleet sattumanvaraisia ja säälittäviä, mutta nyt kyykin niin päättäväisesti pitkin metsiä ja mättäitä, ettei kunnon eksyminenkään haitannut tahtia. Ja niitä sieniä alkoi ihan tosissaan löytyä. Opin jopa tunnistamaan useampia uusia sieniä, vaikka tattien kanssa oli edelleen pieniä sekaannuksia ja suurin osa herkkutateiksi luulemistani löydöistä osoittautuikin punikkitateiksi. Mutta ei se mitään ja löysin ihan uskomattomat määrät mustia torvisieniä ja lisäksi myös kanttarellejä, suppilovahveroita ja jopa mustavahakkaita. Sieniveitsi aseenani etenin pitkin metsiä ihan että Leave me alone, I know what I’m doing!
Välillä tosin vähän pelkäsin karhua ja lähettelin vähän hädissäni anopille tekstiviestejä (saamatta niihin vastausta, perus). Yritin muistella, pitikö karhun kohtaamisessa esittää kuollutta, pyllyttää, iskeä sienipuukolla vai juosta karkuun. Tyynnyttelin itseäni tilastoilla: olisi äärimmäisen epätodennäköistä joutua karhun raatelemaksi. Toisaalta taas mietin KAIKEN olevan kohdallani aika mahdollista ja lopulta päätin karhun syömäksi tulemisen olevan ihan arvokas tapa kaltaiselleni suurelle sienestäjä-erämuijalle lähteä ja jatkoin matkaani syvemmälle metsään.
Hippi oli lähes koko loman Pojan kanssa kalassa, mutta välillä pääsimme myös kaksin sieneen, jolloin homma yltyi nopeasti kilpailuksi. Hippi nimitteli minua Instagram-sienestäjäksi ja lesotti uskomattomalla superskilssillään löytää sekä mustia torvisieniä että kanttarelleja samaan aikaan!
Poikakin innostui sienestämään ja onnistui löytämään niin hyvän torvisieniapajan, ettemme meinanneet saada kaikkia torveloita edes kerättyä. Lopulta veneilimme säkkipimeässä ja moottorista loppui bensa. Sienihulluus on vaarallista!
Kokkasimme tatteja mozzarellalla, taivaallista sienirisottoa, pojan kalasaaliin ja muitakin satokauden herkkuja: oman maan perunoita ja nokkoslettuja.
Appiukko kuivatti meille monta purkillista mustia torvisieniä ja pojat nauttivat mummolan leppoisasta meiningistä sekä mummon ja ukin kanssa vietetystä laatuajasta.
Meillä oli ihana, ihana syysloma! Herkkuja, Räikköskimiä ja sieniä! Ja vielä niistä todennäköisyyksistä: Millä todennäköisyydellä Hipin sisko löytää viikkoa myöhemmin autiolta Saimaan saarelta jostain lehtien alta meikäläisen hukkaaman kameran linssin suojan? Ihan hyvällä todennäköisyydellä. Sain eilen kuvaviestin, jossa keltaisten lehtien seassa komeili kolikon kokoinen Olympus Penin muovilätkä. Että sellaista.
Ihanaa viikonloppua kaikille! Menkää metsään!
Lue myös:
<3
<3
Et ole ainoa. Mua ei pätkääkään kiinnosta ne autot mutta olen Niin Räikkösfani. Se mies on niin aito
Joo, siltä kyllä vaikuttaa! Ja kaikessa lyhytsanaisuudessaan melko koominen 😀
Nyt viiden pisteen vinkki kaikille, joilla on vielä kameran linssinsuoja. Siihen kun laittaa nimensä ja yhteystietonsa, niin joku vieraampikin löytäjä saattaa tajuta sen palauttaa!
Ihana sieniloma teillä! Aivan lottovoitto päästä tuollaisiin sienimaastoihin lomailemaan. Siinä jää niin kanariat kakkoseksi.
Hyvä vinkki, pitää ehkä laittaa, sillä ei ollut eka kerta, kun sen hukkasin!
ja oli kyllä ihana sieniparatiisi!