Viikonloppuna koko perheen unohdettua syntymäpäiväni, päätin viettää juhlapäiväni lähinnä itsesäälissä kierien, vanhuuttani surkutellen ja yksinäisyyttäni itkien. Pikkuveljen vapaapäivä kuitenkin vähän häiritsi yksinäistä mökötystäni ( vaikkei 3-vuotiaskaan muistanut vuoden tärkeintä päivämäärää!) ja aamupäivällä jouduin ryhdistäytymään jopa puistoon, jossa päätimme punapää ehdotuksesta huristella bussilla kaupungille.
Kauppahallin NeljässäVuodenajassa nauttimani ranskalainen kalakeitto ja pieni herttainen lounasseuralaiseni vähän häiritsivät kunnon murjotusmoodiin pääsemistä. Myös ravintolassa työskentelevä tuttu tuli mukavasti juttelemaan ja onnittelemaan ja kävi vielä erikseen kyselemässä mainitsemieni ostereiden perään ja teki käytöksellään muutenkin kaikenlaisen kiukuttelun aivan mahdottomaksi!
Kuten teki myös Kauppahallin herkut ja leppoinen tunnelma. Yritä siellä nyt sitten pilata päiväsi. Valikoimme kotiinviemisiksi savukalaa ja mustikoita ja Nygrenin kalatiskillä Pikkuveljelle esiteltiin ystävällisesti elävää rapua, jota punapää tosin kyllä säikähti sen verran rankasti, ettei saksikäden aiheuttamat traumat jääneet hallissa kenellekään epäselväksi. Valitettavasti tosin MINUN syntymäpäivätraumani uhkasi jatkuvasti jäädä kaiken ystävällisyyden keskellä epäselväksi, jopa itselleni.
Yrittäessäni Nekalassa vihdoin päästä kotiin ihan kunnolla surkuttelemaan unohdettua syntymäpäivääni, hyökkäsi naapurin muija ruusupuska ja lahja mukanaan pensasaidan läpi. Mitäs jos mää keittäisin sulle vaikka synttärikahvit, istutaan tohon meijän keinuun? Rakas ystäväni ei edes itse juo kahvia ja kaivaa aina erikseen keittiön kulmakaapista vanhan kahvinkeittimensä kahvihetkiäni varten.
– No kaisse on pakko nyssi!
Myös viesteinä ystäviltä tupsahdelleet onnen toivotukset vähän väliä keskeyttivät suunnitelmani vaipua kukaan-ei-muista-juhliani-surkeuteen. Myös facebookissa kilahteli onnitteluja ja anoppikin lähetti onnittelut ja kuvan lahjaksi hankkimistaan Arabian Anemone-lautasista (!!). Joiden tosin mietin olevan anoppini kiero (jopa aika helppo) keino suistaa minut lopullisesti raiteiltani huomioiden historiani kyseisen astiasarjan kanssa (sekä huomioiden myös anoppini historian kaikenlaisten tuliaisten ja lahjojen kanssa!).
Lahjasta ”kiittäessäni” saatoin myös mainita anopilleni paskapoikansa perheeni unohtaneen syntymäpäiväni ja hetken jo sain marttyyrimyllyyni vettä anopin vastattua valitusviestiini shit happens vai miten se meni? Myöhemmin soittaessaan hän myös painotti ostamiensa Anemone-lautasten olevan erikokoisia keskenään sekä ettei tiedä, minkä kokoisia ne ovat.
Onneksi sentään anoppiin voi vielä luottaa!
Saavuttuani poikien kanssa jalkapalloturnauksesta luulin vihdoin pääseväni rauhassa murjottamaan, mutta Hippi pilasi senkin kärttyisen suunnitelman yllättämällä katetulla kahvipöydällä, kukkasilla ja omenapiirakalla. Yllärikahveille kutsuttu Nekalan muijakin oli tuonut neilikoita ja myös keikkareissulle ajamassa ollut ystävä koputti yllärinä olkkarin ikkunaan ja poikkesi pilaamassa kaikki epätoivossa kierimisyritykseni. Mukana oli myös koira, joka uskomattomalla luppaisuudellaan vaikeutti monella tapaa synkkyyteen vaipumista!
Illalla pidimme vielä herkulliset pitsabileet ja korkkasimme Nekalan muijien kanssa terassilla shamppanjapullon, joka oikeastaan pilasi viimeisetkin rippeet potea pilalle mennyttä merkkipäivääni. Naapurin äijältäkin sain kaljaa lahjaksi.
On se kumma, kun ei saa rauhassa itsesäälissä murjottaa ja perhettään syyllistää! Että hyvää syntymäpäivää sitten vaan!
Lue myös:
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.