Ensi viikolla vaaleanpunaisessa talossa vaihtuu valta Hipin jäädessä vuorostaan vanhempainvapaalle ja isyysvapaille. Tuntiessani välillä suurtakin haikeutta äitiyslomani loppumisesta mietin, mitä Hippi on tuumaillut puolen vuoden ajan häipätessään joka aamu kuudelta muiden jäädessä tuhisemaan ruusukammariin ja palatessaan neljän jälkeen, monta hymyä missanneena.
Huolimatta hetkittäisistä väsymysraivareistani rakastan arkea lasten kanssa. Tavallisia pikkupuuhastelujamme, junaratoja, bussiajelua puistoon, sotkuisia lounaita, pyöräreissua lähikauppaan, leikkikavereiden tapaamisia ja epätoivoisia suihkureissujamme. Pikkuveli oppii joka päivä uusia taitoja, maistelee uusia marjoja loputtoman naurunsa saadessa erilaisia sävyjä. Poika kertoo kauppareissulla niin monta päräyttävää juttua, etten meinaa saada kaikkia sydämeeni tallennettua. Nämä kärryt haluavat lisää! Nämä kärryt haluavat taas vieläkin lisää!
Päivittäin hämmästelen veljesten mystistä yhteyttä isoveljen pitäessä huolta pikkuveljen toilailuista Äitii, äiti tuu äkkiä..Palikka meinaa mennä tonne missä on sähköpistorasiat! Äiti ei kai me unohdeta Palikkaa tänne kauppaan? Pikkuveli puolestaan on jo tärkeänä mukana leikeissä haluten juuri veljensä kädessä olevan mönkkärin ja katsellen kateellisena lattianrajasta pöydälle nostettuja lego-leikkejä. Mikä suuri vääryys, eivätkä dublot ole ollenkaan sama asia. Kylvyssä parivaljakko kirkuu riemusta oranssissa ammeessa loiskuttaen ja isoveli osaa halillaan taltuttaa nuhaisemmankin itkun. Hei nyt te ootte molemmat ihan räässä! Älä mee hei nyt mihkään, ei ei siihen tyynyliinaan!
Poikien ja Hipin puolesta odotan jo innolla heidän oman trionsa arjen käynnistymistä mustikkapuuroineen ja kuulakärkikynällä valkoiseen Artekin pöytään piirtämisineen (olen hinkannut pöytäämme viikonlopun jäljltä koko aamun WTF!?).
Innolla odotan myös eroa tai parisuhdekriisiä itseäni ei ollenkaan puuttumassa asioihin, pysymässä turpa kiinni yläkerran vahtitornissani työhuoneessa ja antamassa Hipille tilaa tehdä asiat omalla tavallaan. Kaapissa ei ensi viikon jälkeen varmaan tule olemaan yhtäkään puhdasta sukkaa, mutta ruoat tulevat epäilemättä olemaan terveellisempiä ja herkullisempia, jonka lisäksi pojilla on varmasti tiedossa hauskoja päiviä, kaikille tärkeitä hetkiä.
Voisin jo ruveta tositarkoituksella päivittämään komentosiltaa yläkerran työhuonetta tulevia hommiani varten. Liloille seinille ei ehkä mahda nyt tähän hätään mitään, mutta ainakin roudaan Hipin vanhan Pispalan kämpän ruokapöydän työpöydäksi ja käyn ostamassa kalenterin, johon mahtuu satunnaisien neuvolakäyntien lisäksi muutakin muistettavaa. Miksi tulostimet on aina niin vaikea saada toimimaan?
Ehkä parempi keskittyä vielä pyykkikasamajojen rakennukseen ja silkkivarpaiden pussailuun.
Vaikka töiden tekeminen kotoakäsin vähän epäilyttääkin, tällä hetkellä olen aika onnellinen, ettei työhuone ole vielä kerrosta kauempana.
Puuhakasta viikon alkua!
Kun minusta tulee äiti haluan olla Hippi! <3 Ai että, teillä on ihana perhe siellä! Tää blogi saa aina niin hyvälle mielelle, että unohtuu oma tämänhetkinen raskauspahoinvointikin hetkeksi 😛
Mihin tää aika menee? Haistele vain vielä silkkivarpaita <3
Tämä blogi on aivan timanttia. Muiden blogien lapsijuttuja en jaksa/ole kiinnostunut lukemaan. Tämä on poikkeus, yhtä aikaa hauska ja liikkis. Ei kuitenkaan lässy. Vältän mainitsemasta inhokkitermiä elämän makuinen.
Tykkään tämän blogin meiningistä, sillä täällä annetaan iso rooli isälle ja isyydelle. Ei jauheta paskaa että isä on tärkee ja isän rooli on tärkee vaan eletään niin, että se isä on itsestään selvästi samanarvoinen vanhempi. Ja vaikka vähän nauretaan kalsareille, ei sille tyypille kuitenkaan. Kiitos tästä. En olisi uskonut olevani mammablogin vakkari=)
Ihania kuvia!
-Isla
http://islakahdenkesken.blogspot.fi/
”Hipin isyyspakkaus” End of.
Tää on muuten totta!!! Oman mieheni elämään suhtautuminen muistuttaa aika paljonkin Hipin tyyliä (ruoka on tärkeetä, ja rakkaus, mikään muu ei), mutta itse en osaa ollenkaan suhtautua yhtä lunkisti kuin Asikainen!
Voisitsää Asikaine alkaa pitää meille mäkättäville naisille koulutuksia, miten suhtautua rennosti elämämme hippeihin?! Luulen että vois olla valtakunnallistakin kysyntää! Asikainenhan on parempi pariauhdeterapeutti kuin Maaret Kallio!
IHanaa! Nyt vaan tukkaa ja sydäntä kasvattamaan 🙂 <3
Ja onnea sinne! Toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian! uuh!
No niinpä!
Aijon haistella ensi viikollakin, vaikka töitä onkin 🙂
Ihanaa, kun luet! Kiitos tästä kommentistasi, tuli kyllä tosi hyvä mieli! Kiitos!
Kyllä aina välillä pitää olla vähän lässy! 😉
Kiitos kommentistasi ja ihana kuulla, että lueskelet, jee! 🙂
Ja joo, Hipille iso rooli, koska on niin ihana <3 vaikka välillä vaatteet naurattaaakin!
Hahahahahahaah!
Noooot mää kyllä nalkutan niin paljon, (vaikka täällä yritänkin antaa sellasen seesteisen kuvan), että tästä on Maaretin rauhallinen tekniikka aika kaukana! Joku vertaistukiryhmä ois ehkä helpommin järjestettävissä!
Kiitos 🙂
!!
Tää on kyllä sellainen hyväntuulen blogi 🙂
Vinkki noihin kuulakärkikynän jälkiin, tehoaa myös tussimerkintöihin eli vanha kunnon hiuslakka! Suihkuta kunnon läntti tahran päälle, anna vaikuttaa hetki ja pyyhi kostealla pois. Tahra häviää taianomaisesti 🙂