Viikonloppuna oli tyttöjen kanssa palaverin paikka, kun saamme suunnitella ystävän uuteen kampaamoon avajaisia. Sehän meni hyvin!
Ensin ristiin rastiin soiteltuamme sovimme tapaamisen meille, ainakin osa kaikkien lapsista olisi mukana. Ensimmäinen palaveriosallistuja saapui hieman myöhässä paikalle ja ilmoitti jättävänsä lapsen salaiseen puutarhaamme nukkumaan, koska pakko mennä ostamaan kiuaskivia. (!!?) Palaan pian, moi! Siinä vaiheessa meillä oli hipin kanssa kylpyhuoneen kalusteiden kasaaminen sekä parisuhde olohuoneessa aika pahasti levällään, joten morjestimme tylysti itkuhälytintä, jonka ystävä tuuppasi pöydällemme tönöttämään. Jatkoimme kasaamista. Ystävän ilmaantuessa takaisin ruuvaillimme viimeisiä laatikoita ja kettuilimme viimeisiä kettuilujamme.
Seuraava palaveriosallistuja saapui… siinä sitten kun kerkesi (tässä vaiheessa aikataulumme oli jo elänyt noin kaksi tuntia, etten oikein itsekään tiennyt, olimmeko myöhässä vai jopa ajoissa) pikkuinen tyttö mukanaan. Hän toi tuliaisena kynsilakkaa kaikille ja joululahjoja. Lakkojen ihasteluun ja valikoimiseen otettiin ensin aikaa, jonka jälkeen otettiin aikaa joululahjojen avaamiselle.
Jonka jälkeen otettiin kunnolla aikaa kaikkien lasten kollektiiviselle ihastelulle. Aa, oo, niin suloinen Kato tämän housuja käkä käkä käkä no kato tätä käkä käkä Ilme! Hei mitä teette Onpa kasvanut uuh aah kato miten se kattoo meitä iih iik!
Jonka jälkeen istuttiin pöytään ja syötiin juustoja ja suklaata, kerrottiin kuulumisia ja mietittiin mauttomia ideoita uuden liikkeen avajaisiin (HUOM! Tässä vaiheessa muistimme hetken, että kokoontumisellemme oli syy. Avajaiset mainittu!). Immenkalvon valmistaminen kampaamon oveen eteen elmukelmusta ja sen puhkominen avajaisissa käytiin ehdotuksena läpi ja oli joukossa muutama muukin omasta mielestämme hyvä läppä.
Jonka jälkeen söimme lisää juustoja ja halusimme kaikki pitää toisten kaikkia lapsia sylissä.
Jonka jälkeen kaivoin yläkerrasta pojan vanhoja vaatteita ystävien lapsille. Levitettiin vaatteet keittiöön, lelut olohuoneeseen, ideat pöydälle.
Ennen lähtöään ystäväni etsi paperiroskiksesta vanhan kirjekuoren, johon kirjoitti sekasorron vallitessa pienen muistilistan avajaisia varten hoidettavista asioista. (!!) Jonka jälkeen etsimme olohuoneestamme sinne hukkuneita uusia kynsilakkojamme löytämättä enää kahta niistä. Jonka jälkeen minä kiiruhdin naapurin muijan kanssa kaupunkiin viineille ja keikalle. Jonka jälkeen löysin pikkuhousut pillifarkkujeni lahkeesta.
Olen kuitenkin aivan varma, että uuden kampaamon avajaisista tulee kaikkien aikojen parhaat bileet. Täytyisi hoitaa kaikki työpalaveritkin täällä kotona. Vahvaa toimintaa.
Ammattilaisen tunnistaa!
PS. Mies nyökytteli (luen sille nää aina ääneen) tolle kalusteet ja parisuhde levällään olohuoneen lattialla -kohdalle ymmärtäväisen oloisena. Hipille terkut siis.
Meillä ei olis mitään ongelmaa, jos mies ei aina tunkis väkisin mukaan. Kun se luulee osaavansa, vaikka ei osaa.
Kiitos, takaisin vaan terkkujaa!
Meillä aina kokoamis-, asennus- ja atk-hommat aiheuttaa raivaria, koska molemmat ollaan ihan hahmotushäiriöisiä atk-vammasia…(Remppahommat ei niinkään, koska niissä mä olen niin turisti, ettei mulla ole kovasti sanomista…)