Pöölö ja Ystävä
In football the style is the most important thing. This weekend we are also playing some rock´n roll music at Maanalainen. Also the Horse Attack Sqwad is going to play there. So You should come and do some serious ass shaking with us.
Great looks from the same dudes here, here, here, here, here, here, here, here and here.
Kuva: Antti Makkonen
Korjattuaan HopLopin parkkiksella automme lampun ja avaimen (!!) naapurin äijä joutui lopulta myös käynnistämään jamesfrancoamme kaapeleilla. Aika hyvän aikaa. Jonka jälkeen en ihan osannutkaan ajaa Linnainmaalta Nekalaan, vaan käännyin vahingossa jonnekin hertsinpertteriiin väsyneiden lasten huutaessa takapenkillä Eikö me äiti vieläkään päästä kotiin!?
Kaartaessani turhautuneena kylmäaseman pihaan kääntääkseni auton huomasin perässämme lipuvan vähän kuumottavan hitaasti auton, joka lopulta ajoi pimeällä parkkiksella ihan viereemme. Mysteerimurhaajaseuraajan avattua ikkunan, tunnistin hämäräkuskin naapurin äijäksi, joka vähän kaikkensa antaneena kysyi No mitä sää ny meinaat? Mihi sää oot menossa!!?
– Mää ajoin vahingossa väärin ja sittemmää lähin ihan väärään suuntaan ja sitte ei voinu kääntyä ja sittemmää en tiänny mihin mun pitää mennä …
– ..ok..mää ny vaa aattelin ajaa perässä ja kattoo, että te varmasti pääsette kotio ja me kattottiin, että mihin ihmeeseen sää ny meet..
– ..mää tulin tänne kääntään ja sittemmää pelkäsin että tää auto sammuu…ja AAAARRAGGHAHHHAHHHAHAAA…nymmää en tiä, missä me ollaan..
– No aja ny meijän perässä, nii päästää kotio täältä..
Ja niinpä seurasin naapurin kuusihenkisellä perheellä lastattua pelastusautoa ja pääsimme kaiken sekoilun jälkeen illaksi kotiin Nekalaan. Ihan perus.
Tultuani samana akkusekoiluiltana yläkerrasta nukuttamasta poikia ystäväni oli käynyt tiputtamassa eteiseemme kiireelliset sopparit, jotka hänen poikaystävänsä oli minulle ystävällisesti töissä tulostanut. Muuten olisin joutunut vielä illalla lähtemään toimistolle printtailemaan.
Oli kyseessä pieni hätä, kuten lasten hetkellinen hoitaminen tai johonkin hemmettiin simahtanut auto, tai suuri hätä, kuten alusvaatteiden ompeleminen gaalavaatteisiin kiinni tai äkillinen tarve saada yöllä otsatukka, niin yleensä aina joku on jeesaamassa. Kiiruhtamassa sakset ja viinilasi kädessä aidan läpi tai hakemassa sahaa lainaan kellarista.
Ja toki itsekin yritän puolestani olla valppaana auttamassa lähipiiriäni. Muutoissa, lastenhoidoissa, oikoluvussa, auton lainaamisessa (kaikesta huolimatta jamesfrancolla on vientiä)tai vaikka äärimmäisen tärkeissä saumalaastin värien valinnoissa. Hoplopin parkkiksella alkoi tulla vähän kylmä, mutta yleensä kavereiden kanssa on omituisen mukavaa, vaikka puuhana olisikin muuttosiivous, kierrätyskaapin tyhjentäminen tai katon maalaaminen. Auttamisesta tulee niin hyvä mieli myös itselle.
Ilahduin todella paljon katsottuani Yökylässä Maria Veitola -sarjan jakson, jossa Jorma Uotinen kertoi päivittäin soittelevansa ystävänsä kanssa ja etsivänsä hänelle googlesta vastauksia ristisanatehtävien ratkomiseen. Ymmärrän täysin.
Samantyyppisiä puheluja soittelen aika usein itsekin omille jormilleni ja yleensä juurikin ne ristisanapuhelut ovat kaikista tärkeimpiä -sielua silittäviä muistutuksia ympärillä olevasta tukiverkosta, joka jättää aamuksi akkulaturin portaille ihan vaan jos satutte tartteen ja joka sairastumisenkin uhalla saapuu hoitamaan lapsia silloin, kun itsellä on noro.
Että täällä ollaan myös silloin, kun tukka on huonosti ja paska alkaa lentää, etkä oikein meinaa löytää kotiin.
Muistakaa auttaa toisianne! Tsemppiä alkavaan pakkasviikkoon!
Lue myös:
Nainen autokaupassa Tampereella
Seuraa Asikaista myös Facebookissa
