Joululomalimbo

Kuume ja flunssa ovat saartaneet koko perheen joululomalimboon, jossa hourailemme ikuisissa yöpuvuissa piparkakkutalon raunioilla. Vuorokauden ajat ja viikonpäivät ovat mössööntyneet toisiinsa, eikä tänään enää kukaan tiennyt siis onko ny sunnuntai vai maanantai? Kuume on saanut välipäivien tunkkaisuuden venymään pisteeseen, jossa pelätään ulkomaailmaa ja loukkaannutaan verisesti, jos ei pyydetä mukaan pelaamaan trivialpursuittia keskellä yötä.

Vuoden vaihtuminen sujahti ohi. Aamupalat valuvat lounaiksi, usein jopa illallisiksi. Joulu muuttui välipäiviksi, jotka muuttuivat lomapäiviksi, jotka muuttuivat pyhiksi, jotka muuttuivat viikonlopuksi..Ensi vuonna sitten haen sen opinto-oikeuden.. ensi vuonna sitten soitan siitä palaverista..ensi vuonna sitten pikkuveli alottaa kiinteät ruoat..ensi vuonna…

Henkisesti en ole vielä päässyt uuden vuoden puolelle. Pyörin kuumeisena kummituksena menneen ja tulevan rajamailla vältellen alkuvuoden vaatimuksia ja päätöksiä. Terveellisempi elämä, päätökset opintojen jatkamisesta, ensi vuoden alun työprojektit ja päivävaatteet (jopa lahjaksi saamani ihanin neuletunika) odottavat lomalaukussani.

Suunnittelemani vuoden ensimmäinen, tulevaisuuteen katsova ja cooleja suunnitelmia pursuileva blogipostaus surkastui surkeaksi kirjoitteluksi käpyaskartelusta, jota kirjoittaessani itsekin nukahdin appivanhempieni sohvalle. (Jeeep! Olen ollut jo aika monta päivä täällä Hipin porukoiden peräkammarissa, josta käyn välillä kyselemässä puhtaita vaatteita (lapsilleni! Omianihan en vaihda), katsomassa telkkarista jääkiekkoa (!!?) tai kiukuttelemassa päänsärystä). Jopa atk:n outcastissa viihtyvä Hippi ihmetteli kirjoitustani käpykoristeista ei muuten, se oli ihan kiva, mutta ku jouluha meni jo.. Rakkaani ei näköjään ole vielä tajunnut, kuinka syvällä limbossa seilaan.

Uusi sivu ei käänny, vielä.

Ryhtiliikettä ei tapahdu, vielä.

Lupauksia en tee, vielä. ( Lukuun ottamatta jo ennen joulua tekemääni lupausta ensiapukurssin suorittamisesta. Pari viikkoa sitten sekoilin tienlaidassa onnettomuuspaikalla ja avuttomuuteni sai tekemään lupauksen, joka pitäisi kaikkien tehdä.)

Päätöksiä ei synny, vielä.

Olen välipäivässä, vielä.

Ensi vuonna sitten teen blogiakin ihan uudella tarmolla, tosi freessejä juttuja tulossa! Vielä isompia käpyjä, kukallisempia tapetteja, reikäisempiä housuja! Toistaiseksi pysyn kuitenkin vielä täällä appivanhempillani vuodessa 2015, joka (lukuunottamatta pientä vesiäksidenttiä) oli aivan mahtava.

Nyt menen etsimään konvehteja tai särkylääkkeitä tai molempia. Ehkä samalla voin kysyä, onko kukaan nähnyt lapsiani sitä isompaa ja sitten sitä toista, joka on vielä aika vauva ja mikä matsi tänään tulee. 

Hyvää joulua kaikille!

Voi jos jostain voisin saada suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.