Kaupallinen yhteistyö – Paulig
Pauligin sivuilla on ilahduttava kilpailu, jossa saa koota oman isyyspakkauksen sekä ilmiantaa sitä kaipaavan isän. Kilpailun ideasta innostuneena kasasin myös Hipille oman isyyspakkauksen tulevaa isyyslomaa ajatellen.
Kysellessäni Hipiltä toiveita isyyspakkauksen tarpeellisesta sisällöstä pyöri huoneen läpi suuri okapallo…
– Em mie mittään tarvi, ku miut ihteni!
Viimeksi raskaana ollessani olin ainut, joka yön pimeinä tunteina kahlasi läpi anopin ostamia isyysoppaita, jonka jälkeen kukaan perheessämme ei ole tainnut minkäänlaisia oppaita availla. Olin tuntemattomasta tulevaisuudesta huolissani ja patistelin Hippiä _valmistautumaan_ vauvaan..no ees jotenki! No emmää tiä, tee jotain! Tai ota jostain selvää! Vaipoista tai siitä synnytyksestä tai jostain! Tee jotain.
Hippi kasasi pinnasängyn. Tapetoi makuuhuoneemme. Menimme yhdessä synnytysvalmennukseen, jossa tuleva isä esitteli koko ryhmälle minun olevan kotoisin Kotkasta. – Siis mitä? Mää oon Tampereelta kotosi! Mää oon tamperelaine! Kaissää ny ees sen tiäsit! Ollaaks me hei helvetti tavattu joskus?
Menimme yhdessä ostamaan turvakaukaukaloa Muksutalliin, jossa Hippi ei tiennyt, löytyisikö autostamme isofixit, automme valmistusvuotta eikä lopulta automme merkkiäkään. Myyjä katsoi minua ooksää tosissas -ilmeellä, johon vastasin no myöhästä se ny o -hymyllä, jonka nähtyään myyjä tuli parkkipaikalle asentamaan turvakaukalon takapenkillemme.
Syysmyrskyisen synnytyksen jälkeen unohdin murheeni lukemattomista isyysoppaista ja olin lähinnä huolissani, kävelisinkö enää koskaan normaalisti.
Hippi hoiti vauvelia käytännössä koko ajan jo sairaalassa. Päästessämme kolmisin kotiin katselin avuttomana maaten, kun pitkätukka kylvetettyään vauvan leperrellen kuivaili pienokaisen uuteen puuvillapeittoon, jonka jälkeen yhdisteli vauvalle vaatehuoneesta hakemastaan kassista löytämiään kolme kokoa liian isoja vaatteita. Heilutteli isoille kämmenille mahtuvaa silkkistä vauvaa ja lauloi asemalla ollaan vaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan.
Myöhemmin näytin, mistä sopivat vaatteet löytyvät ja Hippi opetti minulle, miten vauvalle vaihdetaan vaipat.
Turhauduin vauvan rauhoittuessa ainoastaan Hipin heijailuihin, nukahtaessa makoisasti vain isänsä paidan alle ja hymyillessä kaikki ensimmäiset hymynsä pitkätukalle. Minä olin kuitenkin lukenut Sinkkoset, ottanut selvää yhdistelmävaunujen ominaisuuksista ja muutenkin olin paperilla pätevämpi isäkandidaatti! Kysyin superisältä, onko tämä huomannut itsessään myös hormonaalisia muutoksia.
– No oon! Ennen miun perustila oli, et halluun lähtä kaupungille ryyppään ja rehvasteleen, mut nyt minnuu ei huvita yhtää. Miulla on vaa pakottava tarve olla täällä teijän kanssa ihan koko ajan.
Hippi heittäytyi Pojan maailmaan suurella sydämellään ja hellällä kärsivällisyyskyvyllään, eikä ikinä jää toimettomaksi. Ei väsy kantelemaan kuumeisina öinä, hymyillen vastaamaan sadatta kertaa kysymykseen onko nyt ylihuomenna?, pyyhkimään syliin kaatuneita puuroja, kannustamaan sukkien melkein mennessä pieniin jalkoihin, paistamaan toipilaalle lättyjä tai kutittamaan kikattavan naurunakin hassuja kainaloita.
Nopeasti söin hatussani isofixit, vääränlaiset vauvan vaatteet, päiväpeitot sekä sekopäiset pinnasängyn kokousepisodit. – Ai tulleeks tää pohja johkii muualle ku tänne alas?
Hippi on parasta, mitä Poika tietää ja saan kuunnella asiasta aukomista jopa naapurin mummoilta, jotka eivät tiedä tyypin lintsanneen vaatimassani suureellisessa _isyyteen valmistautumisesta_. Tulevaan vauvaan on lähes yhtä vaikea valmistautua ja Hippi luultavasti taas unohtaa oppaat avaamattomina yöpöydälle, mutta isyyspakkausta oli hauska kasailla.
Ainakin räätälöimäni isyyspakkauksen levyt ja vahva kahvi tulevat syksyllä tarpeeseen. Äärimmäisen kätevää, kun väsyneissä hätätilanteissa saa nappia painamalla muumimukiinsa triplaespresson. Tai Caramel Latten. Tai Chai Latten. Tai kaakaon. Koukuttavaa.
Haluaisin keittiöömme muitakin taikanappeja, joita painelemalla voisin ratkaista arkisia vaikeuksiani.
Cupsolo-isyyspakkaus -kilpailu on Pauligin sivuilla 15.5. asti. Käykää ilmiantamassa isiä, jotka ansaitsisivat oman isyyspakkauksen!
Ihanaa torstaita!
Tätä tekstiä rrrakastin! Oot niin loisto, niin koskettava, niin hauska <3 En tiijä onks tästä nyt tullu ihan mainstream-juttu tulla kehumaan sinuu tänne siun blogiin, ku kaikki sitä tuntuu tekevän nykyään 😉 Mut oon valmis menettämään vaikka katu-uskottavuutenikin, ku oot niin huippu! Vauvakuumehan tässä vaan aika vaarallisesti meinaa ruveta nousemaan… Ps. Ihan hullun magee isyyspakkaus.
Voi rakas! Rakkaat! Hippi! Niin kaunis, koskettava ja ihana teksti. Tuli mieleen et joku kirjailija (mikse itsekin) ja kuvittaja vois alkaa tekeen sun blogin pohjalta ”Asikaine” kirjasarjaa!
”mikset itsekin” siis!
”Heilutteli isoille kämmenille mahtuvaa silkkistä vauvaa ja lauloi asemalla ollaan vaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan.” Pakahdun.
Ja musta oli kanssa ihmeellistä ja aivan hurjan rakastettavaa nähdä tuo isän vaisto. Se saattaa olla (jo ihan fyysisistäkin syistä) hieman erilainen kuin äidillä, mutta sepä ei olekaan se pointti, vaan se ensi hetkistä asti sisältä kumpuava tunne ja tieto että me ollaan tässä kaikki yhdessä nyt ja pidetäään tuosta meidän rakkaimmasta tuntemattomasta huolta.
En mä enää ihmettele että miten sä jaksat tuollaista autoja ja pyöriä ja kaiken hukkailevaa miestä 🙂 En tiedä johtuuko PMS:tä vai itse tekstistä, mutta meinas tulla tippa linssiin, niin kauniisti kirjoitit 🙂
Herkistyin! Tähän väliin paljon emoji-hymiöitä, niillä sydänsilmillä.
Voih, ihanaa! Nauratti kyllä tuo turvakaukalo-tilanne 😀 Miekin olin raskaana ihan varma että joudun tuon isähahmon teippaamaan tuoliin kiinni jotta se ei karkaa oluelle heti vauvan ollessa vaativa, mutta kyllä siinä synnytyksen jälkeen jotain tapahtuu noiden pääkopissa. Ihan omatoimisesti vapaapäivinään hakee vauvan huutavana sängystä ja hortoilee se rintarepussa pitkin kämppää samalla lepertäen. Se ihan vapaaehtoisesti haluaa olla meän kanssa kotona!
Siinäpä sitä vastaus kysymykseen ”Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin”?! Vaikka muusikonplantuissa taitaa olla kaikissa enemmän tai vähemmän boheemi ote kaikkeen mukatärkeään, niin oikeasti tärkeissä asioissa on kyllä sydän enemmän kuin kohdallaan. Ainakin tällä sinun Hipilläsi! Silmiä piti pyyhkäistä, kun luin.
Tää lily-portaali on ihan kiva juttu mutta pakko kyllä myöntää maailmalle että oot kyllä ainoa jonka tällaisia kaupallinen yhteistyö-juttuja pystyy lukemaan, Ja vielä haluaakin!!!!
Hei, kiitos ihanasta kommentistasi <3 JEE!
Ei oo vielä ollenkaan liian mainstreamia tulla tänne meikää kannustamaan, näitä on aina _niin_ ilahduttava lukea. Jos te kohta kaikki lopetatte, niin tipun tosi korkeelta yhtäkkiä..ja kirjoittelen vihaisia postauksia!!!
PS. vauvat on ihania!
Voi rakas, sää voisit kuvittaa ja Hotakaine vois kirjottaa! Kiitos.
Joo, se on kyllä liikuttavin yhteys, mikä tuonpuoleisesta saapunella pienellä oliolla ja isällä vaan yhtäkkiä on. Sydän sulaa, kun nään tyypit hymyilemässä toisilleen.
<3
Ah hah haa! Ehkä mää voin tulla lukeen näitä omia sepustuksiani tänne seuraavan kerran, ku raivoon, ku auto on hinattu johonki ja avaimet on väärässä paikassa..
..ei vaan. Ei hajamielisyys kenestäkään huonoa vanhempaa tee, vaikka törttöily ärsyttääkin!!!
Vastaan näillä vanhanaaikasilla
<3 <3
Ihanalta kuulostaa (ja näyttää) teidän meiningit siellä, onnea vielä ;D
Mää en ehkä pelänny Hipin karkaavan mihinkään, mutta tuli silti puskista, miten hienosti hän vaan lennosta osasi yhtäkkiä kaiken hoitaa 😉
Ah hah haa..enemmän tai vähemmän boheemi ote! Ihanasti ilmaistu!! 🙂
Joo, sydän on kyllä kohdallaan ja sillä pärjää jo pitkälle.
Äläs vielä sano! Just sanoin naapurin muijalle, että mää istun kohta tossa pihassa aurinkotuolissa mojave-aurinkolasit päässä kuvaamassa mainosvideoo. Lähtee lapasesta 😉
Että tuu sitte haluaan lukemaan tänne näitä!
Sitä videota odotellessa, sulla kun on niidenkin tekeminen hallussa!
Pistetään toivelistalle:
– yksi mojave-video!
Sinulla on kyllä varsin mukava tyyli kirjoittaa. Blogi on kaikkiaan kiva ja kun tänne eilen eksyin ensimmäistä kertaa niin jo tänään tulin toistamiseen. Moi 🙂
:————–D
kiinnostuin vaan lisää.. .
Oon lukenu tän tänään kolme kertaa enkä vieläkään ehkä pääse yli siitä miten ihanasti tää on kirjoitettu. Blogisi on huippu ja hippi kans! Tuli vähän ikävä renttupoikaystävää jonka kanssa asutaan vielä vähän liian kaukana toisistamme.
No niin, nyt rakastuin tämän blogin lisäksi myös Hippiin:D! Aivan ihana kirjoitus, kahvikoneyhteistyö jäi aivan sivuseikaksi! Kivaa, kun postaat tiheästi! Feta-perunasalaattiohjeen voisit laittaa täällä jakoon, kiitos!
Ai lav Hippi! ❤ Ei mulla muuta.
No ni, hanat auki.
Jos mä menisin rakentamaan sellaisen tyypille josta toivoisin tulevan isän? Silleen et vinkki vinkki.. Hankitaanko näille käyttäjä? 🙂 Ollaan me kyllä jo puheltu aiheesta mut kattellaan.
Ei perkele! Tätä blogia ei saisi lukea töissä lainkaan. Joko päätyy huutonauramaan vedet silmistä valuen tai pyyhkimään silmiä, kun oli niin kauniisti kirjoitettu (kaikista kommelluksista huolimatta…)
Moi vaan sullekin ja kiitos kommentistasi! 🙂 JEE! Kiitos. Toivottavasti tuut taas pian kolmannenkin kerran!
Aiemminkin tuli hihitettyä täällä yksin tälle postaukselle, mut viimestään tossa mojave-aurinkolasien kohdalla tuli täydellinen repeäminen 😀
Viikon lomareissun jälkeen oli luettavana useammatkin Asikaiset, jee! Oli posset, pissat ja sokerina pohjalla vielä tämä – ensimmäinen lukemani oivaltavasti ja koskettavasti toteutettu kaupallinen yhteistyöpostaus. Kyllä sää vaan osaat!
Mä tein toissa isänpäivänä miehelle isyyspakkauksen, vaikka lapsi ei ollut vielä syntynytkään, sainhan omankin äitiyspakkaukseni jo etukäteen. Sisältö ei ollut ihan noin runsas kuin sulla tuossa, mutta kovasti mies tykkäsi ja oli otettu ajatuksesta. Siitä ei sitten tarvikaan puhua mitään, kuinka iso osa pakkauksen sisällöstä tuli oikeasti käyttöön… No mutta, siinäkin suhteessa noudateltiin äitiyspakkauksen linjoja. 😉
Kiva nähdä (lukea) tervepäinen nainen, joka osaa iloita isän ja lapsen läheisestä suhteesta. On niitä kuule sellaisiakin, jotka eivät tuossa tilanteessa osaa nähdä metsää puilta vaan ryhtyvät mustasukkaisiksi.
Hyvä meininki teillä. Olen lukenut kaljaa juodessani ja hihitellyt epämiehekkäästi. Tuntuu jotenkin mukavalta, kun tästä blogista tulee sellainen olo, että teillä on PERHE.
😀
Haha! Mojave-homma pitää toteuttaa!
Kiitos!
Oih, kaukosuhteet on piinaavia. Me asuttiin melkein vuosi eri maissa. Voi sitä lentokentillä pillittämisen määrää, eihän siitä mitään tullu ;(
Hei, kiitos, ihana kuulla 😉
Ja joo, pitääkin tehä sitä salaattia tulevalla viikolla. (tai ainakin laitan ohjeen 😉
Ihanaa äitienpäivää!
Mii tuu! 🙂
<3
Hei, sehän on just oiva keino skipata turhat vihjailut ja ottaa konkreettisesti asia pöydälle. Ihan paras idea! Ja kerrot sitten, miten meni (..noin niinku omasta mielestä)!
Kiitos!
Ps. Sanot niille vaan, että mua niin itkettää nää mun työt, kun nää on niiii liikuttavia!! 🙂
Haha, voi kiitos paljon! IHana kuulla, että tykkäsit, jee!! <3
Ite en ollut tajunnut tuota isyyspakkausideaa..ennen kuin tuossa skabassa oli sellaisen kokoaminen. Hauska idea lahjaksi ihan kaikille tuleville isille.
Mutta muistan, että saadessani äitiyspakkauksen, niin joku herne mua kutitti nenässä, että miten niin ÄITIYSpakkaus, miksei se ole vanhemmuuspakkaus, kun koko perheellehän ne kaikki on tai lähinnä vauvalle. Rauhotuin kyllä sitten ja tiedostin ehkä olevani vaan raskauden takia vähän vauhkossa tilassa, enkä soittanut kelaan moittiakseni tästä äidin painostuksesta ;D
Hyvää äitienpäivää sinne! <3
En ehkä väittäisi itseäni aina niin tervepäiseksi, mutta kylläpäs ilahduttaa, kun joku niin tekee 🙂
Mulle on tuottanut vaan suurta ja sydämessä läikkyvää iloa seuraillessani näiden kahden tiivistä suhdetta, vaikka välillä tunnen piston sydämessäni, kun äiti ei välillä meinaa kelvata iltasadun lukijaksi tai puistoon potkimaan palloa.
Kiitos kivasta kommentistasi ja hyvää äitienpäivää!