Naapurin muijan kanssa aloimme jo suunnitella perinteisiä Halloween-kekkereitä ja kaupassa katselimme poikien kanssa innoissamme erilaisia kurpitsoja. Muistelin viime vuonna onnistuneeni kokkaamaan herkullisen kurpitsakeiton, jonka reseptin jaoin täällä blogissakin.
Herkullinen keitto mielessäni etsiskelin arkistoistani vuoden takaista keittopostausta ja mitä löysinkään? Kaksiosaisen uskomattoman kurpitsasekoilun, jonka luettuani vietin parin minuutin hiljaisen hetken järkeni muistolle.
Että R.I.P.
Tiedän touhuni välillä lähtevän täysin lapasista sekä olleeni kyseistä kilometripostausta laatiessani varmaan jälleen/ yhä / taas parin tunnin yöunilla liikenteessä, mutta sen verran sekavat setit olin kurpitsasta sössöttänyt, että järkyttyneenä aloin ihmetellä, miten helvetissä kukaan rönsyilyjäni kykenee lukemaan. Jonka jälkeen seurasi kysymys, kuinka sekaisin kaikki lukijani mahtavat ollakkaan. Että ei mene hyvin kenelläkään. Että pönttö sekasin. Kaikilla.
Keskivaikea tagenefteri, vanhan segoilutekstin lukeminen ja kadonneen järkeni kaipuu yhdistettynä vielä kaiken lisäksi blogiskenen outcast-alemmuuteeni meinasi jo johtaa koko blogin poistamiseen atk:sta. Jep. Mitä sanoinkaan lapasesta lähtemisestä?
Päätin kuitenkin siirtää bloginlopettamispäätöstä vielä vähän, sillä haluan kokata ensi viikolla ihanaa kurpitsakeittoa sekä askarrella Pojan kanssa taas kurpitsalyhtyjä. Niin ihanaa, että olemme luoneet lokakuun pimeyteen lyhtyperinteen ja vuosittaiset naamiaisjuhlat, joita on mukava odottaa. Suunnittelimme jo tulevia Halloween-asujamme ja Pikkuveli näytti maailman suloisimmalta kipittäessään vaaleanpunaiset keijusiivet selässään.
Pojan pyynnöstä lähdin ihanan mammaryhmämme tapaamiseen eiliset glitterit naamassa. Äiti mua alkaa ihan itkettään ilosta, ku sää oot niin kaunis, ku sää kimallat. Ethän sää pese niitä pois!
Porukastamme kukaan ei suuremmin yllättynyt saapuessani sunnuntaisille kahvitteluille kimaltavassa discomeikissä. Meillä oli mammojen kanssa ihana iltapäivä rämisevien leikkien ja herkullisen hämiskakun jämien merkeissä.
Kyllä tämä tästä taas.
Yritetään nauttia pimeästä vuodenajasta. Tehdä sitä kurpitsakeittoa. Laitella lyhtyjä ja kynttilöitä sekä asiaan kuuluvasti käpertyä ihan perkeleesti. Saatanan käperrys. Käpö. Käperöö käperää. Käpper.
Ai niin ne polttopuut!
Lue myös:
Et todellakaan lähe atk.sta mihkään, älä edes suunnittele! Mikä muu sais tylsänä maanantaina suupieliä ylös? Sä oot paras ja kirjotat niin hyvin!
Terv mari
MUlla on aina välillä SUURIA suunnitelmia, vähä viikosta riippuen 😉
Kiitos lukemisesta ja ihanasta kommentistasi <3
Saatana sää pysyt täällä!!! Nyt kynä eiku läppäri käteen vai mikä tabletti! Anna tulla vaan niinku aina, mitään estoja tänne tarvita! Kyllä nuita täydellisiä=estyneitä ittensä ja kotinsa esittelijöitä on ihan nokko, oo sää vaan asikaine. <3
Että pönttö sekasin, entä sitte? 😀
On sielläki näköjään taas pönttö sekasi! 😀