Tänään oli näitä päiviä, jotka tuntuvat kesän ensimmäisiltä päiviltä, vaikka lähipuistossa ja talon etupihalla on vielä monta kasaa lunta. Päättäväisesti tyynylleni tuhisemaan tunkenut punapää herää aurinkoisena ja halaa naamaani monta kertaa samalla vähän tukistaen. Äiti! Äitiii! Mää rakastan sua äiti niin paljon. Huomenta!
Näitä päiviä, kun meillä on poikien kanssa vapaata ja heräämme kun sattuu huvittamaan ja yritän esittää vielä nukkuvaa kahden apinan pomppiessa hiusteni päällä. Alakerrassa ilahdun valmiiksi keitetystä aamukahvista, jonka Hippi on jättänyt pannuun töihin lähtiessään.
Näitä päiviä, kun pakollisesta kauppareissusta tulee vauhdikas pyöräretki, jolla huudan sydän kurkussa ohjeita edessäni polkevalle 5-vuotiaalle. Meinaan ajaa kultaisella spraylla maalattua takalokaria päin pienen kuskin tehdessä päättäväisen äkkijarrutuksen. Appelsiinit ja ketsupit ovat lentää pyörän korista kävelytielle ja kyydissäni oleva Pikkuveli lyö nenänsä selkääni pysähdyksen voimasta. Joo. Tota ihan hyvä, että sää testasit jarruja, MUTTA ÄLÄ ENÄÄ TEE NOIN, JOOKO!
Näitä päiviä, kun päätämme syödä lounaan ulkona ja hinkkaan pihassamme talvehtineen puutarhapöydän puhtaaksi ja lainaan kysymättä naapurin muijan vaaleanpunaisia taittotuoleja. Kannan mikrossa lämmitetyn eilisen uunikalan ja perunat pihaan ja nautiskelemme tuulipuvut päällä auringosta. Siivoan pihaa samaan tahtiin, kun pienet majan rakentajat levittävät lumen alta paljastuneen lehtikasan kivetykselle ja käsken jatkuvasti poikia pukemaan takit ja hatut takaisin päälle. No koska täällä on vieläkin kylmä, vaikka tässä pihassa onkin kuuma.
Näitä päiviä, kun en ole saanut työviikkoa tiivistettyä kolmeen päivään ja pyydän lapsenvahdin hoitamaan poikia pariksi tunniksi, jotta saan rästitöitä vähän purettua. Mikä onni, että olemme löytäneet Tampereelta mukavan lapsenvahdin, joka tulee usein lyhyelläkin varoitusajalla. Konetta naputtaessani katselen työhuoneen ikkunasta lehtimajan rakennusta ja mietin, mihin kaikkeen taas olen lupautunut. Että, onko järkeä mennä projekteihin, joiden tarjoukseenkin jo kirjoittaa Just wanted to be sure, that you understood: my english is not perfect!
Näitä päiviä, kun olimme naapurin muijan kanssa suunnitelleet sutivamme keskeneräiseen terassiimme homeenestoaineet, mutta ilmoittaessani, etten töiden takia taida ehtiä talkoopuuhiin päätämme siirtää päivää ja lähteä käymään Wanhan Tapin terassilla päiväkaljalla. Hämmästyn naapurin muijan todetessa, ettei hänen kiiltävät Tappara -kännykänkuorensa ole uudet, vaan jo useamman vuoden vanhat. Mää pidän niitä aina vaan finaalien ajan.
Näitä päiviä, kun on finaalit.
Näitä päiviä, kun pihaamme raivatessa Hippi löytää lautakasan alta pienen myyrän ja minä nousen kiljuen puutarhatuolille. Poikien juostessa katsomaan myyrä jähmettyy paikoilleen, kunnes alkaa hämmentyneenä rapsuttaa korvaansa ja Pikkuveli huolestuu Voi kun tuo on niin yksinäinen tuo myyrä. Missä sen äitimyyrä on?
Näitä päiviä, kun huudan tuolilla seisoen muuttavani helvettiin ja kerrostaloon ja että meillä kaikilla on nysse myyräkuume! Kesä on ihan pilalla, ku kaikilla on iha hirvee tauti!
Näitä päiviä, kun aidan raosta moikkaamaan pölähtänyt naapurin äijä tuo pojille isot suklaamunat juuri ennen ruokaa ja, kun makkarat kärähtävät grilliin sillä aikaa, kun vaihdan Pikkuveljelle kuivia kenkiä ja haen sisältä lautasia. Istumme koko perhe ensimmäistä kertaa puutarhaan syömään ja katselemme innokkaana kukkapenkistä puskevia vihreitä nuppuja. Ruoan jälkeen pojat hyppivät trampassa ja huilailemme Hipin kanssa terassin sohvalla. Juomme kahvia ja luemme lehtiä.
Näitä päiviä, kun punapää tippuu tikapuilta maahan ollessani ihan vieressä ja hätäännyn ihan tosissani. Kantelen säikähtäneenä pientä ressukkaa, puhaltelen ja silitän kuuman tuntuista selkää. Poikaa ei meinaa saada puistosta sisälle vielä kahdeksaltakaan ja kinastelemme eteisessä. Ei siellä puistossa enää ole muitakaan! Kyllä meni muutkin jo nukkumaan! Pilkon porkkanatikkuja ja teen lämpöisiä leipiä iltapalaksi ja katselemme kaksi jaksoa Ryhmä Hauta.
Näitä päiviä, kun tajuan olleemme ulkona oikeastaan ihan koko päivän ja näitä päiviä, kun kaikki meinaavat nukahtaa kesken iltasadun.
Näitä kesän ensimmäisiä päiviä.
Lue myös muita Näitä päiviä
Kiitos tästä. Itsellä oli niin kamala päivä (ja jatkuu yhä töiden merkeissä), että… No… Kiitos tästä. <3
Voi eih, ikävä kuulla. VOIMIA <3
Lisää näitä päiviä vaan!
Niinpä <3
Voin lohduttaa, että ei kerrostaloissakaan pääse välttämättä myyristä/hiiristä eroon. Ainakin omassa kämpässäni olen kahdesti löytänyt aamulla herätessäni olohuoneen matolta kuolleen hiiren, kerran lastenhuoneesta elävän keskellä yötä ja bonuksena ompelukoneeni sisältä hiirenvessan. Meillä on kaksi kissaa ja alimman kerroksen asunnossa lasitettu parveke lähes maantasossa. TOIVON, että hiiret ovat löytäneet tiensä ainoastaan parvekkeelle, josta kissat tuuletusikkunan kautta ovat kantaneet ne sisälle, eikä niin, että jossain kämpän seinissä on reikiä. Huoltoyhtiötä tämä probleema kiinnosti näin paljon: ”ne tulee nyt sisään kun ulkona on kylmä, kyllä se kohta rauhoittuu, tuodaan teille hiirenloukkuja”. Kiitti vaan loukuista, lahjoitin naapurille, jolla EI OLE KAHTA KISSAA. Onneksi pelkään hämähäkkejä, enkä niinkään hiiriä. Paitsi sitä elävää vähän siinä vaiheessa kun yritin loukuttaa sen lasten ämpäriin heittääkseni pihalle. Molemmat kissat vain tuijottivat sivusta. KIITTI AVUSTA, urpot.
Jaahas, sellasia katteja sulla siellä 😀 😀 AAHhahAHAH!
Kiitos lohdutuksesta <3 Mä sentään jotenkin kestän hämiksiä, jos ei nyt ihan tyynyllä juoksentele, mutta hiiret ja myyrät saa kyllä kiipeen korkeelle. Tätä ennen ei oltu tavattu, eikä onneksi nytkään sisällä. Oon jotenkin luottanut pariin kissaan, jotka tuossa pihassa välillä kipittelee...
Ihana teksti <3
<3 <3 Kiitos