Tietoa mainostajalle ›

Vierailu aidan paremmalla puolella – Wistub Alsace

Pari viikkoa sitten illastimme Food Club Bloggers -porukan kanssa Laukontorilla sijaitsevassa ravintola  Wistub Alsacessa. Alsacelaisiin makuihin ja hyviin viineihin painottava tunnelmallinen ravintola tuntui itselleni jännästi merkittävältä paikalta, vaikken siellä ollut aikaisemmin käynytkään.

Wistub Alsace sijaitsee nimittäin kymmenisen metrin päässä ensimmäisen kämppäni rapusta, jonka ovella on muinoin ropellettu aika rankasti. Pahimmat (itsestäni johtumattomat!!) ropellukset aiheutuivat samassa rapussa asuvasta sukunimikaimasta, jonka summeria kaikki ystäväni ja jatkovieraat aina ensin painoivat. Omassa summerilaatassani luki vain etunimeni, mutta se ei sekoilussa suuremmin auttanut nimeni ollessa toiseksi alin nappula ja toisen Asikaisen komeillessa summeririvin ylimmäisenä. Pahoittelin ihan saatanan vihaisten Asikaisten ovella ystävieni aiheuttamia summeriterrorisointeja niin monta kertaa, että lopulta toinen Asikainen alkoi jopa pitää minusta. (Siitä huolimatta hänellä saattaa silti olla osuutta saamaani legendaariseen taloyhtiön älä-loju-asfaltilla-kirjeeseen)

Joka tapauksessa – kulkiessani päivittäin lähiravintolani ohi luin monesti Wistub Alsacen menun todeten voivani opiskelijabudjetillani vain haaveilla Alsacen hienovaraisista mauista ja painuin kahdenkymmenenviiden neliön luukkuuni lämmittämään pussinuudeleita. Kesällä katsellessamme Wistub Alsacen aurinkoisella terassilla kylmää valkkaria siemailevia asiakkaita, sovimme Hipin kanssa vielä joskus menevämme naapuriraflaan syömään sitten-vielä-jonain-päivänä.

No, minä nyt jo huippubloggaajana pääsin ylittämään Wistub Alsacen terassiaidan Food Clubin porukan siivellä! Juhuu!

Parkkeerasin pakkasessa jäätyneen rämähtäneen polkupyöräni ravintolan eteen ja kurkistelin ravintelin ikkunoista torille toivoen, että vihainen Asikainen kävelisi ravintolan ohi huomaten _minut_ uskomattoman fancyssä viini-tasting-mäti-eating -seurueessani. Että täällä ollaan. Että se El Tiempon juominen viinin maistelu kerrostalon sisäpihalla oli asiantunteva harrastus ja ne öiset jatkot verkostoitumistilaisuudet siivittivät pääsyni piireihin. Että terkkuja vaan taloyhtiön ”hallitukselle” aidan paremmalta puolen.

Ja kyllä: kun Wistub Alsacen ystävällinen henkilökunta tarjosi lasilliset kuohuvaa, jonka jälkeen pian keittiöstä kannettiin lautastolkulla mätiä ja smetanaa sekä toinen toistaan parempia herkkuja notkuvia vateja sekä mätsäävämpiä viinejä, teki mieleni kipaista painamassa väärää summeria kertoakseni Asikaiselle sekä muulle taloyhtiön hallituksen edustajille:

Että vedän täällä bliniä ja kuohuvaa nauttien elämästäni -lähes yhtä paljon kuin asuessani naapurissanne.

Tosiaan, alkupalaksi aidan paremmalla puolella nautimme sesongin herkkuja: blinejä lohenmädillä, punasipulisilpulia sekä savuporo-moussea. Aivan ihanaa, voisin syödä blinejä ja mätiä joka päivä. Alsacen blinit olivat sopivan ohuita ja rapeapintaisia, klassiset täyteet saivat vähän vauhtia savuporosta, joka sopi hienosti annokseen.

Ensimmäiseksi pääruoaksi tarjoiltiin päivän kalaa, eli Längelmäveden kuhaa sekä juuriselleriä, puikulaperunaa ja voivalkoviinikastiketta. Herkullinen ja maistuva annos oli pääruoista oma suosikkini! Raikas, rapea ja sopivan suolainen.

Kuhan jälkeen pääruokia kannettiin lisää isoissa tarjoiluvadeissa, joista saimme itse annostella. Seuraavaksi maistoin ankanrintaa, punajuuriohrattoa, pikkelöituä kurkkua ja portviinikastiketta. Maalaishenkinen annos oli lempeä ja maukas, portviinikastike oli aivan parasta.

Lisäksi tarjolla oli myös Viljakan tilan karitsaa, jota nautimme..

..linssien sekä minttuisen jugurttikastikkeen ja fenkolin kanssa. Ihania makuyhdistelmiä, joita ei ehkä tule maisteltua joka päivä, mutta kuitenkin valmistettuna ilman erikoista kikkailua. Ihania olivat molemmat pääruoat!

Repsahdin ottamaan monta kertaa lisää, vaikka jo blinien kanssa oli lähtenyt lapasesta.  

Jälkkäriksi valkkasin sitruunakakkua, sorbettia ja greippiä. Annos näytti saapuessaan vaatimattomalta, mutta lopulta jälkkäri oli illallisen musta hevonen. Hemppis sitrusjälkkäri oli yksi herkullisimmista jälkkäreistä, joita olen maistanut! Raikas, kirpeä ja yllättävä!

Meillä oli kiva ilta Wistub Alsacessa. Ruoka oli todella herkullista ja kaikki viinit sopivat annoksiin täydellisesti. Pienessä Alsacessa on kotoisa tunnelma ja ravintola sopii varmasti täydellisesti myös romanttisille illallisille. Vielä toteutan yhdeksän vuoden takaisin suunnitelmamme ja vien Hipinkin sinne syömään! Toivottavasti pian!

Suosittelen poikkeamaan!

Herkullista sunnuntaita!

 

Kuvista kiitos: Mansen muijat

ja Titanic / 20th Century Fox

Share

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.